Tarkkanäköisimmät ovat ehkä jo huomanneet, että blogin alaotsikko on saanut uuden asun. Hyviä uutisia -blogin profiili on nyt “katolista teologiaa, apologiaa ja uutta evankeliointia” entisen “katolista apologetiikkaa suomeksi” sijasta. Miksi tämä muutos? Tämän postauksen on tarkoitus selittää.
Sain alkusysäyksen blogille amerikkalaiselta Catholic Answers -apologetiikkasivustolta, joka puolestaan syntyi tilanteessa, jossa amerikkalaiset fundamentalistikristityt hyökkäsivät aktiivisesti katolisen kirkon eri oppeja vastaan.
Blogini vakioartikkelit noudattavat pitkälti Catholic Answersin traktaattien mallia, ja ne saavat pysyä, koska ne tarjoavat hyvää perustietoa asioista, joita ei muualla pahemmin ole suomeksi käsitelty. Silti on pidettävä mielessä, että ne on kirjoitettu pääosin vuonna 2006, joten niitä on luettava kriittisesti.
Alkuvaiheessa en osannut hahmottaa, että Suomen tilanne ei lainkaan vastaa niitä olosuhteita, joissa Catholic Answers syntyi. Katolisuuden ja protestanttisuuden välinen suhde Suomessa on erilainen kuin USA:ssa, suomalainen valtavirtaluterilaisuus poikkeaa vahvasti jenkkifundamentalismista, ja muutenkin sekularisaatio on paljon akuutimpi haaste kirkolle kuin protestanttisuus.
Blogin vakiolukijat muistanevat artikkelin reilun vuoden takaa, jossa puhuin kirkon (ja minun) ekumeenisesta kääntymyksestä. Alaotsikon muuttaminen on loogista jatkoa tälle kehityskululle. Se perustuu Vatikaanin II konsiilin ja nykykirkon linjanvedoille.
Vatikaani II tajusi, että kirkko elää ja vaeltaa historiassa ja kaipaa jatkuvasti puhdistusta. Vatikaani II ei enää halunnut vain tuomita muiden virheitä ja aiempien vuosien triumfalismin hengessä todistella kirkon oppia kaikessa kohdin oikeaksi. Sen sijaan se tunnusti opin kehityksen ja halusi lähteä dialogin tielle nykymaailman ja muiden tunnustusten kanssa.
Katolinen apologetiikka ei ole itseisarvo, ikään kuin kaikkea katolista täytyisi automaattisesti puolustaa. Itse asiassa se on mahdotonta, sillä kirkon usko ja oppi ovat jatkuvasti dynaamisessa prosessissa. Vuonna X esitetyn opin puolustus saattaa osoittautua turhaksi, kun vuonna Y oppi onkin kehittynyt uuteen muotoon tai unohdettu kokonaan.
Katolinen teologia on hedelmällisempi pelikenttä, sillä se tutkii ja arvioi kirkon uskon ja opin prosessia kriittisesti löytääkseen siitä olennaisen ja muotoillakseen sen tämän päivän ihmisille ymmärrettävällä ja puhuttelevalla tavalla. Apologetiikka on tietysti osa teologiaa, joten apologetiikka pysyy tämän blogin kiinnostuksen kohteena.
Apologetiikalle on paikkansa siellä, missä kirkkoa vastaan hyökätään epäoikeudenmukaisesti. Mutta kirkolla itsellään on myös paljon parannettavaa, eivätkä kaikki kritiikit ole perusteettomia. Vatikaani II sai aikaan ekumeenisen läpimurron juuri kuulemalla katolisten teologien kritiikkiä prekonsiliaarista ajattelua kohtaan. Eikä Vatikaani II:n perinnön kysymystä ole suinkaan vielä ratkaistu.
Yllä sanottu tarkoittaa sitä, että katolilaisen ei tule liian herkästi olettaa omistavansa kaikessa totuutta ja vaatia muita kristittyjä hyväksymään kaikki katoliset opit. Saatamme erehtyä samaistamaan historialliset kehitykset totuuteen. Jos tämä kuulostaa jostakusta vaaralliselta liberalismilta, niin valittakoon paaville, sillä ajatus on suoraan Ratzingerilta (Principles of Catholic Theology).
Tällä hetkellä paavia ja kirkkoa (ja siten myös tätä blogia) kiinnostaa apologetiikkaa enemmän ekumenia, joka kriittisen dialogin avulla pyrkii kohti kirkkojen yhteyttä, sekä uusi evankeliointi eli jälkikristillisen maailman palauttaminen kristilliseen uskoon. Nämä missiot ovat kaikkien kristittyjen yhteisiä, ja ne perustuvat vakaumukseen evankeliumin pelastavasta voimasta (Room. 1:16, 1. Kor. 15:2).
Jatkossa tällä blogilla tullaan siis näkemään yhä enemmän katolista teologiaa, joka on terveen jännitteisessä dialogissa opetusviran kanssa (siitä, kuinka opetusvirka itse suosii tätä, kirjoitan pian), yleiskristillistä apologiaa ja uutta evankeliointia, jonka tarkoitus on herätellä epäilijöitä kyseenalaistamaan maailmankatsomuksensa.
Tämä linjanveto avaa blogille paljon uusia horisontteja. Se kutsuu myös lukijat entistä tiiviimpään keskusteluun julkaistusta sisällöstä. Tulen tekemään kokeiluja mahdollisia tulevia teologisia julkaisuja varten, ja blogikommentit voivat toimia arvokkaana palautteena ja kritiikkinä ajatusten jalostumisen prosessissa.
Paljastan tässä samalla suurimman projekti-ideani, jota olen jonkin aikaa haudutellut. Olen suunnitellut viiden vuoden projektia, joka tähtäisi julkaisuun reformaation 500-vuotisjuhlavuonna 2017. Tavoitteena olisi kirjoittaa suomalais-katolinen dogmatiikka, joka käytännössä synnyttäisi suomalaisen katolisen teologian, jota ei oikeastaan ole vielä lainkaan olemassa, mutta jota ehdottomasti tarvitaan.
Siitä, miksi tällaista muka tarvitaan ja mitä ihmettä suomalais-katolisuus oikein tarkoittaa, saatte pian kuulla lisää. Kuten sanottu, teidät on kutsuttu mukaan keskustelemaan ja muovaamaan tätä ideaa. Palataan pian asiaan!
Viimeisimmät kommentit