Hyviä uutisia

Tässä viidennessä ja viimeisessä osassa käsitellään Jenni Vartiaisen Seili-albumin kahta viimeistä laulua: Eikö kukaan voi meitä pelastaa? ja Halvalla.

Eikö kukaan?

Jenni pureutuu jälleen synnin ja pelastuksen problematiikkaan nykyihmiselle ymmärrettävällä kielellä. Ongelmana on maailma ja sen rikkaudet, jotka osoittautuvat kuitenkin lopulta vain ahdistavaksi roinaksi.

Laulu kertoo pariskunnasta, jolla “on liikaa kaikkee”. Laulajan partnerille ei enää kelpaa “se mitä meillä jo on tässä näin”, vaan lisää materiaa täytyy koko ajan haalia, vanha “täytyy vaihtaa uudempaan”.

Hyvin puhutteleva lause tiivistää monen pelkkien sekulaari-ihanteiden mukaan elävän suomalaisen pettyneen kokemuksen: “Miten tässä kävi niin, että kun haaveet toteutuivat / Elämääni enää tahdo en.”

Paavalin tavoin (ks. 1. Kor. 9:24-27, Fil. 3:12-14) Jenni ymmärtää elämän kilpajuoksuksi, mutta laulun kuvaama elämäntyyli johtaa pelottavaan päätökseen: “Joku päivä kilpajuoksu loppuu, eikä olekaan voittajaa ollenkaan.”

Näin Jenni on hahmotellut ongelman ja saanut kuulijan ymmärtämään pelastuksen tarpeen: “Eikö kukaan voi meitä pelastaa?” Jälleen mieleen nousee vastaava Paavalin huudahdus: “Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:24)

Vastaus ongelmaan löytyy samaiselta Paavalilta: kiitos Jumalalle Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on pelastanut meidät tästä pahasta maailmasta (Room. 7:25, Gal. 1:4)! Pietari julistaa, että on tasan yksi nimi, joka meidät voi pelastaa: Jeesus Kristus (Ap.t. 4:12).

Mitä tuolla Jeesuksella sitten olisi sanottavanaan laulun esittämälle materialismiin pettyneelle suomalaiselle? “Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (Matt. 16:26) “Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” (Matt. 5:3)

“Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 5:19-21)

Halvalla

Tämän kauniin rakkauslaulun siivittämänä albumi saa arvoisensa päätöksen. Loppuhuipennukseksi meitä muistutetaan jälleen siitä, mikä on tärkeintä ja suurinta (1. Kor. 13:13).

Laulu kertoo naisesta, joka valvoo nukkuvan rakkaansa vierellä. He eivät ole noudattaneet Paavalin kehotusta: “Sopikaa riitanne, ennen kuin aurinko laskee.” (Ef. 4:26) Riitelyn takia mies on “yksinäinen”, uskottomuutta on nähtävästi puolin ja toisin ainakin epäilty, kenties myös harrastettu.

Nukkuvaa miestä katsellessa nainen kuitenkin kääntyy (kuin Pyhän Hengen rakkauden koskettamana) ja puhdistuu. Hän näkee miehen kauneuden eikä enää tahdo riidellä. Pois joutavat myös ajatukset mahdollisista muista partnereista.

Kertosäkeessä nainen ajattelee ääneen mahdollisuutta, että mies nyt sattumalta heräisi. Siinä tapauksessa mies saisi naisen “halvalla, poisheittohinnalla”: “Saat tämän nyt helpolla, minun käytetyn sydämeni”.

Nainen nöyrtyy arvottomuutensa edessä ja luovuttaa itsensä kokonaan miehelle. Hän on nyt valmis antamaan sydämensä lopullisesti miehelle, jos hän vain suostuu ottamaan sen epätäydellisyyksineen ja haavoineen vastaan.

Nainen alkaa ymmärtää rakkauden mysteeriä, jolloin hänelle paradoksaalisesti valkenee, ettei hän “rakkaudesta mitään ymmärrä”. Hiljainen hiuksien koskettelu kertoo hellyyden paluusta ja toimii ikään kuin anteeksipyynnön ja -annon merkkinä.

Kun ihminen on sovitettu ja sydämessä on rakkaus, silmien eteen avautuu uusi ja upea universumi, “hieno maailma”, eikä ole enää syytä lähteä etsimään onnea yhtään kauempaa.

Tässä neljännessä osassa käsitellään Seili-albumin kolmea seuraavaa kappaletta. Ne ovat Duran Duran, Minä ja hän ja Kiittämätön.

Duran Duran

Laulu kertoo aamuyön viimeisestä tanssista ja rakastumisesta. Se on Jenni Vartiaisen versio Laulujen laulusta: sen voi tulkita joko ihmisten välisen rakkauden kauneuden kuvaukseksi tai teologisemmin Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta kertovaksi.

Ensimmäinen ja kirjaimellisempi tulkintavaihtoehto kertoo siitä, kuinka rakastumiseen liittyvät tunteet ovat hyviä ja antavat alun kestävälle rakkaussuhteelle. “Tältäkö se tuntuu, kun löytää oikean / Hei tältäkö se tuntuu ennen kuin me suudellaan”.

Toinen tulkinta kiinnittää erityistä huomiota sanoihin “ensimmäisen kerran mä olen elossa”, jotka hyvin paavalilaiseen tapaan kuvaavat Jumalan laupeuden ja armon eläväksi tekevää vaikutusta ihmisessä, joka on vastannut Jumalan rakkauteen.

Ekklesiologisena lisänä on huomioitava, että “Simon Le Bon jo purjeissa on” viittaa tietysti Pietarin veneeseen, joka on kirkon esikuva, ja siihen, että Pietari Kristuksen sijaisena on hyvä paimen.

Minä ja hän

Tämä laulu alkaa luterilaisesta tai opusdeiläisestä ajatuksesta arkisten velvollisuuksien hoitamisesta kunniallisesti: “Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut / työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut / luokseni tulkaa”.

Tulkintani mukaan laulu kertoo naisesta, joka on joutunut erilleen miehestään kauan sitten jossain dramaattisessa tilanteessa. Nyt lasten lähdettyä kotoa nainen lähtee etsimään rakastaan. Todennköisesti mies on kuollut, mutta nainen toivoo löytävänsä hänet (“tulee se päivä, jolloin nään hänet edessäin / vaikka joutuisin etsimään / vuosituhannet vielä”).

Nainen käy läpi paikkoja, joissa aikoinaan matkusti miehensä kanssa: kuulu katedraali (ehkä kirkossa käynti oli heille tärkeää matkoillakin), Venäjän maa (vrt. Fatima ja lupaus Venäjän kääntymyksestä, tekivätkö he siellä yhdessä lähetystyötä?), Lontoon metro (ehkä mies katosi terrori-iskun jäljiltä?), tomuinen tie matkalla Syyriaan (vrt. Paavali ja tie Damaskokseen, tekivätkö he sinne pyhiinvaelluksen?).

Nainen uskoo ikuiseen pelastavaa armoa välittävään sakramentaaliseen avioliittoonsa, joka on yhdistänyt hänet aviomieheensä erottamattomasti: “Minä ja hän / tiedän sen / meillä on sielu yhteinen… meillä on elämä ikuinen”. Nainen ei koskaan unohda miestään (“mä tunnistan hänet rakkaakseni, vaikka silmäni ummistan”), koska liitto on Jumalan haluama: “se tahto on Herran”.

Kiittämätön

Tämän laulun analysointi on aloitettava viimeisistä sanoista, jotka toimivat tulkinnallisena avaimena niitä edeltävään tragediaan: “Missä kohtaa muutuin / hyvästä niin huonoksi / Kenen mukaan jäikään minun oma tahtoni?”

Tämä käsittelee puhuttelevasti sitä, mitä paavalilais-augustinolainen traditio tarkoittaa perisynnillä: ihmisen tahto ei enää ole entisensä syntiinlankeemuksen jälkeen, Aadamissa ihminen muuttui hyvästä huonoksi. Jumala loi hyväksi, rikkomus teki pahaksi.

Syntiinlankeemuksen seuraukset näkyvät laulun ensimmäisessä säkeistössä: perhe ei ole yhdessä, koulussa itkettää, edessä oleva elämä on suuri kysymysmerkki. Langenneen virheellinen ratkaisu on, että “kaikkee pitää kokeilla”. Se, “et myöhemmin ei kaduta”, on itsepetosta, sillä tällä filosofialla varmasti tulee kaduttamaan.

Hyvä sanoma on kuitenkin jälleen piilotettu tähänkin lauluun. Kertosäkeessä laulun päähenkilö, jota kuvataan hymyttömäksi ja kiittämättömäksi, lausuu seuraavat sanat: “Ja joku toinen varmaan tahtois olla tässä mun tilalla”. Qui propter nos homines…

Kristinuskon sanoma on, että se ainoa, joka meidät saattoi tästä kurjuudesta vapauttaa, tahtoi olla “tässä mun tilalla”, hän todella tahtoi ottaa päällensä kaiken pahan minun puolestani.

Kaikki mahdolliset ongelmat tulivat voitetuiksi, kun Kristus, joka oli kantanut kaikkien kiittämättömyyden ja hymyttömyyden, nousi kuolleista ja lähetti apostolit viemään maailmalle ilosanomaa. Nyt saamme kiittää ja hymyillä!

Jenni Vartiaisen Seili-albumin kappaleiden teologinen tulkinta jatkuu ensimmäisen johdanto-osan ja toisen laki ja evankeliumi -osan jälkeen kolmannella osalla, jossa käsitellään kristillistä rakkautta ja seksuaalimoraalia sekä kristologiaa ja pneumatologiaa.

Tällä kertaa syynissä ovat Nettiin ja Missä muruseni on. Ensimmäinen niistä kuvaa nykyisen maallistuneen seksuaalimoraalin typeryyttä ja käänteisesti kristillisen seksuaalimoraalin viisautta. Toinen laulu puolestaan esittää kauniiksi vastakohdaksi puhtaan rakkauden.

Turvaton ja turvallinen seksi

Nettiin kertoo naisesta, joka muutti poikaystävänsä kanssa Annankadun kaksioon. He tekivät “juttuja pariskuntana”, ja nainen oli luvannut, “että saa kuvata”.

Jälkikäteen naista “ohuesti harmittaa”, sillä “kun me erottiin, sä laitoit minut nettiin / niin kuin luonto minut tarkoitti”. Nyt ei enää pääse pakoon ajatusta siitä, että “koko maailma mua katselee”.

Sanoma on yksinkertainen. Oisko susta kiva, jos sattuis omalle kohalle? Jos ei, niin sano sitten “ei” avosuhteille, pornografialle ja myös siihen liittyvälle yököttävälle itsetyydytykselle: “Joku Ilpo mua katselee ja itseään koskettelee.”

Yhteiskuntamme ei näe mitään pahaa avoliitossa, pornon katsominen on normaalia ja itsetyydytys tervettä. Monesti tämä perustellaan vapaudella ja lähdetään liikkeelle itsekeskeisesti omista haluista.

Laulu kääntää perspektiivin ympäri ja kysyy: Entä jos rakkaasi jättääkin sinut? Entä jos sinun kuviasi katsottaisiin itsetyydytyksen yhteydessä? Pian oletkin menneisyytesi vanki, et suinkaan vapaa.

Katolisen seksuaalimoraalin viisaus loistaa tämän rinnalla kirkkaana. Jos kaikki osapuolet olisivat seuranneet kirkon moraalia, mistään ongelmasta ei olisi tarvinnut murehtia.

Ei olisi ollut kohtalokasta avoliittoa, johon ryhdyttiin vain, koska “oli mukavaa”. Ei olisi tarvinnut huolehtia siitä, että seksisuhteen jälkeen päädytään eroon, koska seksisuhde kuuluu purkamattomaan avioliittoon.

Ei myöskään olisi ollut pornografian aiheuttamaa huolta, sillä näitä “juttuja” ei ensinkään sovi kuvata. Kuva ei koskaan voi välittää yhdynnän todellista syvyyttä, eikä kenestäkään saa tehdä seksiobjektia yleiseen levitykseen.

Puhdas rakkaus

Missä muruseni on tarjoaa kauniin vastakohdan edelliseen. Tässä laulussa kaikuu puhdas kristillinen esiaviollinen rakkaus, joka vielä odottaa ja kaipaa, ei kohtele toista himon tyydyttäjänä vaan kalliina aarteena.

Laulun sanat antavat ymmärtää, että laulajan rakas on jossain kaukana, kuitenkin tämän saman maan päällä. Naisen rakkaus saa hänet menemään parvekkeelle nukkumaan ollakseen edes vähän lähempänä rakastettuaan.

Puhdas ja kaipaava sydän ei ole kietoutunut itseensä vaan katselee tähdenlentoa ja kuiskaa “ylös taivaalle” yhden ainoan pyynnön, jonka sisällön selitys kertosäkeessä hurmaa viattomuudellaan:

“Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan”

Sanat kertovat uskollisuudesta ja kärsivällisyydestä, jotka myös palkitaan seuraavassa säkeistössä. Pahaenteisestä tyynestä ilmasta huolimatta tuuli henkäiseekin taas ja tuo paluupostina rakkaan tutun kosketuksen.

“Enkä enää epäillyt
vaan tiesin, että voin
Niin kuin pieni lapsi nukahtaa…”

Pyyntöön vastattiin, usko sai vahvistuksen, rakkaus on molemminpuoleista ja se karkottaa pelon. Henki on tässä sama kuin Jennin eksplisiittisesti kristillisessä Herra kädelläsi -tulkinnassa.

Kristologia ja pneumatologia

Kaupan päälle haluaisin ehdottaa vielä allegorista sensus plenior -tulkintaa Missä muruseni on -kappaleesta. Se voidaan nimittäin tulkita proprie teologisesti, kristologis-pneumatologisesti.

Tässä tulkinnassa rakastettu on Kristus, kaipaava rakastaja puolestaan paruusiaa odottava kristitty. Tuuli sen sijaan on viittaus ruahiin, Jumalan henkäykseen, Pyhään Henkeen.

Kristitty, jolle on annettu Pyhä Henki, elää Hengessä ja kohdistaa täten katseensa Hengen lähettäneeseen Kristukseen. Kristitty pyytää Henkeä välittämään rakkauden ja kaipuun tunteensa Kristukselle.

Kristus vastaa rukoukseen ja tulee Hengen kautta koskettamaan uskovaa sekä vakuuttamaan huolenpidostaan. Kristitty jää kärsivällisesti odottamaan paruusiaa luottaen Isän kaitselmukseen.

Sarjan ensimmäisessä osassa johdateltiin Jennin teologiseen tulkintaan ja sen pelisääntöihin sekä nähtiin, kuinka Jenni Ihmisten edessä-hitillään strategisesti hankki puolelleen homot, lesbot ja arvoliberaalit. Nyt on aika siirtyä Seili-albumin laulujen teologisen sanoman avaamiseen.

Seilin evankeliointistrategia

Levyn avaava Koti-pianoteema johdattelee kuuntelijan sanattomin sävelin oikeaan tunnelmaan. Evankeliumista kerrottaessa tarkoitus on johdattaa kuulija perheeseen, Jumalan perheeseen, koti-ilmapiiriin ja lopulta taivaan kotiin. Uutta evankeliointia ei aloiteta lyömällä Raamatulla päähän vaan osoittamalla, kuinka kaunista ja kotoista elämä Isän hoivissa voi olla.

Evankeliumi eli hyvä uutinen pelastuksesta edellyttää kuitenkin jonkinlaista vähemmän hyvää asiaintilaa, johon hyvä sanoma tuo toivon, ilon ja lohdun. Roomalaiskirjeessä Paavali vilautti ensin hyvää sanomaa (1:16-17), omisti sitten pitkän pätkän (1:18-3:20) ihmisten syyllisyyden osoittamiselle ja vasta sen jälkeen avasi kunnolla kristillisen sanoman sisällön (3:21->).

Jennin albumi etenee samalla logiikalla. Koti on vähän niin kuin 1:16-17, minkä jälkeen Seili ja En haluu kuolla tänä yönä vastaavat katkelmaa Room. 1:18-3:20. Vasta myöhemmin albumissa avautuu kristillisyyden koko kauneus (vrt. Room. 3:21->).

Seilin “lain saarna”

Kuinka siis Jenni (luterilaisittain ilmaistuna) “saarnaa lakia” eli osoittaa ihmisen toivottoman tilanteen ja evankeliumin tarpeen albumin kahdessa ensimmäisessä laulussa?

Ensin Seili. Kuten Wikipedia kertoo, Seili on 30 km Turusta etelään sijaitseva saari, jonne 1600-1700-luvuilla kuljetettiin spitaalisia. Lepratautia pidettiin Jumalan rangaistuksena synneistä, joten saareen joutuminen kuvaa Jumalan tuomiota.

Jennin laulu kertoo erään spitaalisen matkasta tähän “saareen syrjäiseen”. “Sofia, ryysyläinen” näkee veneestään määränpään: “Siel’ saari on tuomittujen”. Tuomio on lopullinen: “Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää; kuolemaan heikot soudetaan.”

“Synnin palkka on kuolema”, kirjoitti Paavali, ja “kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 6:23, 3:23). Jennin “Sofia, ryysyläinen” on se, joka ei ole kunnioittanut Jumalaa Jumalana vaan käynyt ajatuksiltaan turhanpäiväiseksi (Room. 1:21). Tähän viittaa nimi “Sofia”, joka merkitsee viisautta. Paavali näet jatkaa: “He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi…” (Room. 1:22)

Kyseessä ei ole yksittäistapaus: “Sata on Seilissä hautaa ja satoja vielä kaivetaan”. Kyseessä on massa perditionis, kadotuksen massa, suuret joukot Aadamin lapsia, jotka esi-isäänsä seuraten ovat poikenneet vääryyden tielle: “yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi” (Room. 5:19).

Itse Seili-laulu ei vielä tuo toivoa pelastajasta, mutta spitaaliviittaus ohjaa meidät evankeliumitekstin luo: “Jeesuksen luo tuli spitaalinen, joka lankesi polvilleen, pyysi häneltä apua ja sanoi: ‘Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.’ Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ‘Minä tahdon. Tule puhtaaksi.’ Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi.” (Mark. 1:40-42)

Augustinuksen rukous à la Jenni

En haluu kuolla tänä yönä jatkaa siitä, mihin Seili jäi. Laulun sanoma vastaa pitkälti jaetta Room. 3:20 (“lain kautta tulee synnin tunto”), jota Room. 7 selittää tarkemmin.

Laulu kertoo ihmisestä, joka on tullut tiedostamaan syntisen elämänsä. Lisäksi kyseinen ihminen ymmärtää, että hänen pitäisi kääntyä synnistään ja alkaa elää uutta elämää. Hän ei vain vielä pysty irtautumaan elämäntavastaan.

Yllä oleva tulkinta perustuu laulun sanoihin: “Olen kesken, en siis lainkaan valmis täältä poistumaan / juuri kun on meno käynyt elämältä maistumaan. Mulla olis yksi toive, yksi pienti pyyntö vaan: Mä en haluu kuolla tänä yönä.”

Dialogi käydään syntisen ihmisen ja Raamatussa itsensä ilmoittavan persoonallisen Jumalan välillä: “Lupaan lukea Raamatun ja raitistuu / jos saan aikaa se varmasti onnistuu / muttei tänä yönä. Jääköön taakseni syntinen entinen / pystyn muuttumaan vielä mä tiedän sen / muttei tänä yönä.”

Kyseessä on vanha tuttu pyhän Augustinuksen rukous 300-luvulta, ajalta, jolloin hän tiesi kristinuskon totuuden muttei halunnut irtautua vanhasta lihallisesta elämästään: “Jumala, anna minulle siveys ja pidättyvyys, mutta älä vielä.”

Jenni ja Roomalaiskirje

Kuten tähänkin asti on nähty, Jennin sanoma mukailee pitkälti Roomalaiskirjeen opetusta. Erityisesti En haluu kuolla tänä yönä -laulun sanat heijastavat Paavalin kuvausta ihmisestä, jota evankeliumi ei vielä ole saavuttanut.

“Tiedän että kuulet tämän / pyyntöni mun rukouksen: Mä en haluu kuolla tänä yönä.” Kyseessä on tilanne, jossa synnin alainen ihminen kyllä tiedostaa Jumalan olemassaolon (Room. 1:19-20), muttei kykene tekemään sitä hyvää, minkä tietää oikeaksi (Room. 7:18).

Paavali ja Jennin laulu kuvaavat samaa tilannetta: “Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.” (Room. 7:21-23)

Jälleen kerran hyvä sanoma jää Jenniltä eksplisiittisesti sanomatta, laulun loppuuratkaisu on vain (mitä todennäköisimmin tyhjä) lupaus: “Annathan siis katsoo vielä, miltä näyttää huominen, niin mä teen mun parhaani, et oisin hyvä ihminen.”

Silti Seili-levyn mukana tulevassa sanoitusvihkosessa juuri tällä laululla on ristitausta, siis ei mikä tahansa ristitausta vaan selvästi kristillisin ristisymbolein koristeltu tausta. Tämä ohjaa ajatukset implisiittisesti Room. 7:lle annettuun ratkaisuun Room. 8:ssa. Sanoma rististä ja uudesta elämästä.

“Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.” (Room. 8:3-4)

Sain lahjaksi Jenni Vartiaisen Seili-albumin (2010), jonka olen muutamaan kertaan kuunnellut tarkkaavaisena läpi. Miellyttävän musiikin (vastakkaiset mielipiteet toki sallittuja) lisäksi minuun vetosivat usein poikkeuksellisen puhuttelevat sanat.

Päätinkin siis kirjoittaa sarjan katolilaisen ja teologin mietteitä Jennin laulujen pohjalta. Kyseessä on ehkä esimerkki SuomiTV:n Pulssi-ohjelmassa mainitsemastani uudesta evankelioinnista, jossa kristinuskon vanhat totuudet yritetään saada ymmärrettäviksi nykyajan nuorisolle.

Ennen varsinaisten tulkintojen esittämistä on syytä varoittaa niiden tahallisesta puolueellisuudesta ja subjektiivisuudesta. Kuten juuri yllä kuvasin, tulkinnoillani on teologinen agenda. Niitä ei siksi pidä ymmärtää yrityksiksi selittää Jennin todellista tai oikeaa tarkoitusta, sillä silloin saisin pian niskaani aivan oikeutetut syytteet vääristelystä.

Jos siis käytän tästedes sanoja “oikeasti”, “todella”, “Jenni haluaa sanoa”, “Jenni antaa ymmärtää”, tms., on ne kaikki ymmärrettävä edellä mainitussa viitekehyksessä ja siksi otettava vain puolivakavasti. Ne kuuluvat keksimäni genren retoriikkaan eikä muuta. Nyt se alkaa.

Strategista evankeliointia

Joku saattaa ihmetellä, miten Jenni Vartiaista voisi tulkita teologisesti tai miten hänen materiaaliaan voisi käyttää kristinuskon tarkoituksiin. Kristinuskohan vihaa homoseksuaalisuutta, kun taas Jenni nousi tähdeksi Ihmisten edessä -albumilla ja singlellä (2007), jonka sanat kertovat naisparista ja ovat siis lesbomyönteisiä.

Kyllä, on myönnettävä Jennin levyttäneen biisin lesboista. Kristinuskon ei kylläkään ole myönnettävä vihaavan homoseksuaalisuutta, se vain opettaa yhdynnän kuuluvan avioliittoon, avioliiton taas olevan miehen ja naisen välinen liitto. Tästä seuraa, ettei kahden miehen tai kahden naisen välinen yhdyntä ole oikein eivätkä he voi mennä keskenään naimisiin, mutta mitään vihaamista tästä ei seuraa.

Mitä siis olisi ajateltava Jennin hitistä? Siinä nainen laulaa selvästikin toiselle naiselle: “Kadut täyttyy ihmisistä, ne ei tiedä meistä mitään. Sinä olet kaunis niinkuin aina, sinun korkeissa koroissa.” Ja kertosäkeessä lauletaan mm., että “tämä ilta kävellään käsi kädessä, ihmisten edessä”, jotka “ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan”.

Laulun lesboviittaukset huomattiin pian, esimerkiksi tässä vuosia jatkuneessa Suomi24-keskustelussa, ja Jennistä tuli monien lesbojen suosikki. Jenni itse ei ole lesbo vaan asuu miehen kanssa, joten laulun tarkoitus ei ollut kertoa Jennistä, syy sanoitukseen ja levytykseen on siis muualla.

Kyseessä näkyy olevan evankeliointistrategia, äärimmäisen viisas sellainen. Juuri homot ja lesbot asetellaan tiukimmin kristinuskon kanssa vastakkain yhteiskunnassamme, ja suurella osalla heistä ei ole pienintäkään kiinnostusta avautua kristilliselle sanomalle. Siispä juuri he on ensin voitettava faneiksi.

Jenni saavutti lesbojen suuren suosion ja sai homosuhteita puolustavat puolelleen. Nyt kristinuskosta kaikkein kauimpanakin olevat voitaisiin saattaa pikku hiljaa evankeliumin luokse. Tämän prosessin Jenni vie askel askeleelta loppuun Seili-albumissaan. Siitä lisää sarjan seuraavassa osassa.