Arkisto kohteelle huhtikuu 2011

« Hyviä uutisia etusivu

Pääsiäissalaisuus - täh?

huhtikuu 25, 2011

Toisen pääsiäispäivän kunniaksi on sopivaa kirjoittaa pääsiäisaiheinen artikkeli. Aiheeksi valitsin hyvin keskeisen katolisen termin, pääsiäissalaisuuden, jota myös pääsiäismysteeriksi kutsutaan (engl. The Paschal Mystery). Heräsin selityksen tarpeellisuuteen, kun eräs läheinen “maallikkouskova” kysyi minulta, onko pääsiäismysteeri se “että miten se voi nousta kuolleista”, siis yhtä kuin Jeesuksen ylösnousemuksen ihmeellisyys.

Vielä syvemmin havahduin siihen, että monikaan ei välttämättä tiedä näinkään perustavan katolisen termin merkitystä, kun huomasin Wikipedian tarjoavan artikkelin aiheesta vain englannin kielellä, ei millään muulla. Onneksi sentään Katolisen kirkon katekismus on suomennettu, se nimittäin mainitsee pääsiäissalaisuuden 26 kertaa.

Mistä on kyse?

Pääsiäissalaisuuden ytimen avaa hienosti niin kutsuttu pääsiäistropari : Kristus nousi kuolleista / kuolemalla kuoleman voitti / ja haudoissa oleville elämän antoi.

Sisällöstä on erotettavissa kolme asiaa: 1) Kristuksen kuolema oli jotain enemmän kuin pelkkä ihmisen kuolema (jollain tavalla se kukisti itse kuoleman) 2) Kristus nousi kuolleista eli heräsi kirkastetussa ruumiissaan kolmantena päivänä (ylösnousemuksen ihme) 3) Nämä tapahtumat toivat kuolleille elämän, eli eivät jää sellaisinaan pelkiksi historian tapahtumiksi vaan vaikuttavat ihmisiin, jotka ovat eläneet omana aikanaan.

Lyhyesti sanottuna pääsiäissalaisuus viittaa siis Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen pelastaviin tapahtumiin. Tätä voi kuitenkin laajentaa lisäämällä mukaan kärsimykset ennen kuolemaa ja kirkastuksen/korotuksen ylösnousemuksen yhteyteen. Mysteeri on nähdäkseni juuri siinä, että Kristuksen kuolema ja ylösnousemus eivät vain tapahtuneet Kristukselle, vaan ne vaikuttavat ulospäin.

Pääsiäissalaisuus ja me

Miten pääsiäissalaisuus sitten vaikuttaa meihin? Itse asiassa koko kristinuskon voi nähdä pääsiäissalaisuuden näkökulmasta yhtymisenä Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Muistan erään italialaisen Paavali-tutkijan sanoneen pääsiäissalaisuuden olevan Paavalinkin teologian keskipisteessä. Kutsuuhan Paavali pääsiäissalaisuutta evankeliumikseen ja sanoo sen tuntemisen olevan ensisijaista, sillä se pelastaa (1. Kor. 15:2-5).

Koko kristillinen elämä on yhtä pääsiäissalaisuuteen osallistumista. Ensin tulemme kasteessa liitetyiksi Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen: näin kaste vaikuttaa sen, että itsekin kuolemme vanhalle minällemme ja nousemme uuteen elämään Kristuksen kanssa (Room. 6:3-11, Kol. 2:12).

Tämän jälkeen kristillinen elämä on muovautumista yhä enemmän Kristuksen kaltaisuuteen (Room. 8:29, Gal. 4:19), osallisuutta hänen kärsimyksiinsä ja ylösnousemukseensa (Fil. 3:10-11, 2. Kor. 4:10). Kristityn on nähtävä kärsimyksensä Kristuksen kärsimyksiin osallistumisena (Room. 8:17), voittonsa taas Kristuksen voittoina. Näin kristitty oppii nöyryyttä ja Kristuksen mieltä (Fil. 2:5).

Entä miksi seurakunta kokoontuu sunnuntaisin? Viettämään pääsiäissalaisuutta! Eukaristia on osallisuus ylösnousseen Herran ruumiiseen, joka ristillä annettiin meidän puolestamme ja joka nyt annetaan meidän puolestamme ja meille alttarilla. Eukaristian vietto siis sekä julistaa Herran kuolemaa ja ylösnousemusta että yhdistää meidät niihin. (1. Kor. 10:16-17, 11:23-26)

Lisää perspektiivejä

Kun nyt olemme toivottavasti ymmärtäneet, mikä on pääsiäissalaisuus ja kuinka se on aivan uskon ytimessä, voimme miettiä muita kirkon elämään liittyviä asioita ja yrittää nähdä nekin pääsiäissalaisuuden valossa.

Missio eli lähetystyö ja henkilökohtainen apostolaatti tai evankeliointi. Pelastus on yhtä kuin osallisuus pääsiäissalaisuuteen. Missiomme on siis tuoda ihmisiä pääsiäissalaisuuden äärelle tai auttaa heitä syventymään sen tuntemisessa.

Apostolaattia ei siis kannata tehdä tyyliin “Usko Raamattuun ja Jeesukseen niin pelastut! Tee parannus niin saat syntisi anteeksi!” Apostolien tapaan meidän on sen sijaan kerrottava kuolleesta ja ylösnousseesta Herrasta ja tuotava ihmiset hänen pelastavien salaisuuksiensa äärelle. Jotkut ovat kääntyneet, kun heidät on konkreettisesti viety messuun katsomaan, mistä on kyse.

Aviollinen elämä. Katekismus muistuttaa, että häät vietetään kirkossa yleensä messun yhteydessä, jotta kävisi ilmi kaikkien sakramenttien yhteys pääsiäissalaisuuteen. Avioelämässä ja erityisesti puolisoiden intiimissä aviollisessa kanssakäymisessä voi kokea Jumalan rakkauden ja voiman, saman, joka sai Jeesuksen kuolemaan puolestamme ja nousemaan kuolleista.

Toisaalta avioliittoon kuuluu myös risti, paljon uhrauksia, vaikeuksia ja kärsimystä. Paavalin ohje aviomiehille suuntaakin katseen kohti pääsiäissalaisuutta: rakastakaa vaimojanne kuten Kristus rakasti kirkkoa, antaen henkensä sen puolesta (Ef. 5:25). Paljosta voi selviytyä voitokkaasti, kun tekee itsestään tietoisen ja vilpittömän lahjan toiselle, vaikka se vaatisi kärsivällisyyttä, itsensä kieltämistä, uhrauksia.

Muut sakramentit. Sairaiden voitelu muistuttaa tietysti Kristuksen kanssa kärsimisestä ja valmistautumisesta kuolemaan hänen kanssaan, jotta uskova nousisi hänen kanssaan myös ikuiseen elämään. Pappeus on omistautumista pääsiäissalaisuuden vietolle, messun vietolle ja pääsiäismysteeristä kumpuavan armon jakamiselle kasteen ja ripin sakramenteissa.

Rippi on nähtävä paluuna pääsiäissalaisuuden yhteyteen, jos se on tietoisesti hylätty luopumalla uskosta ja kirkon elämän yhteydestä tai tekemällä vakavasti Kristuksen ylösnousemuselämän kanssa ristiriidassa olevia tekoja. Ripissä kohdataan jälleen pääsiäisen tapahtumista virtaava armo ja voima, anteeksiantamus ja uuden elämän alku.

Lopuksi

Eläkäämme siis kristittyinä pääsiäiselämää. Voimme antaa kaikelle elämässämme pääsiäistulkinnan, ja se voi antaa meille voimaa vaikeuksissa ja lisäiloa onnistumisissa. Nyt on esimerkiksi kaunis sää - tulkitsen sen merkiksi pääsiäisen uudesta alusta ja ilosta. Kun tulee huono sää, voin muistella taivaan pimenemistä Kristuksen ristinkuoleman seurauksena tai myrskyä, jonka Kristus lopulta taannutti.

Jos minulta pyydetään jotain, mitä en oikein jaksaisi tehdä, muttei ole hyvää syytä kieltäytyäkään, voin muistaa Kristusta, joka tuli “kuuliaiseksi ristinkuolemaan asti” (Fil. 2:8). Lopussa kiitos seisoo - “sen tähden Jumala korotti hänet…” (Fil. 2:9) Jos joku on loukannut minua kipeästi, voin silti antaa anteeksi, koska ristin ansiosta minullekin on annettu anteeksi (Ef. 4:32).

Kaikki vastoinkäymiset ovat tilaisuuksia jäljitellä Kristusta, joka suostui Isän tahtoon, vaikka se merkitsikin kärsimystä. Voimme kasvaa kärsivällisyydessä. Voimme antaa ongelmamme Kristuksen hoidettaviksi, tarjota ne uhrina Jumalan käsiin. Kaikki onnistumiset puolestaan ovat tilaisuuksia nauttia hyvän voitosta, kiittää ylösnoussutta Kristusta, joka pitää koko maailmaa kädessään. “Tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme.” (1. Joh. 5:4)

Kategoriat: Sekalaista

Kommentit: 2 kommenttia

Soini ja Enbuske

huhtikuu 18, 2011

Poliittiset kiistat sikseen, katolisen apologetiikan blogilla ei voi muuta kuin todeta, että Suomessa on tehty katolista historiaa, kun katolinen poliitikko Timo Soini vei eilen “jytkyvoiton” eduskuntavaaleissa. Tällaista ei ole ennen nähty: katolilainen koko maan ääniharava!

Kyseessä on vieläpä katolilainen, joka on johdonmukaisesti julkisuudessa vastustanut aborttia ja homoavioliittoja. Tällaisen ei pitäisi mennä läpi missään länsimaassa, eikä viimeaikaisen julkisen keskustelun perusteella Suomessakaan.

Soinin valinta ei voi olla vaikuttamatta myös siihen, että yhä useammat suomalaiset kiinnostuvat katolisuudesta. Tämä yhdessä luterilaisen kirkon kriisin kanssa on herättävänä merkkinä Suomen katolilaisille, jotta tarjoaisimme asiantuntevaa ja luotettavaa tietoa katolisuudesta, sisältäpäin. Se on tämän blogin tarkoitus.

Viimeisin Soini-uutinen on järisyttävä: Soini on nostanut perinteiset perhearvot kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluissa. Seurakuntalainen.fi uutisoi Soinin sanoneen Radio Vegalle, että avioliiton miehen ja naisen liittona säilyttämisen tulee olla tulevassa hallitusohjelmassa.

Soinin jälkeen Enbuske

Toinen asia, josta tänään haluaisin kirjoittaa, on tämän viikon Enbuske-show Yle Radio 1:ssä. Olen siinä itse mukana suorassa lähetyksessä yhdessä uskonnonfilosofi Aku Visalan ja Skepsis ry:n puheenjohtajan Pertti Laineen kanssa. Lähetys otsikolla “Kuka julistetaan pyhimykseksi ja miksi ihmeessä?” alkaa klo 9.05 ja päättyy klo 10.00.

Ohjelman kotisivulla aihetta kuvataan seuraavasti: “Paavi Johannes Paavali II:lle ollaan hakemassa pyhimyksen statusta ja 1. toukokuuta hänet julistetaan autuaaksi. Katolisessa kirkossa pyhimykseksi nimeämiseen edellytetään kahta todistettua ihmetekoa. Kuka tekee ihmetekoja ja miksi ihmeisiin halutaan uskoa? Entä mistä Jeesuksen kuva ilmestyy pizzaan tai paahtoleipään?”

Kyseessä on juuri sellainen medianäkyvyys, jota varten JP2-tiimi (johannespaavali.com) perustettiin. Suositun radiotoimittaja Enbusken ohjelma valtakunnallisella radiokanavalla on poikkeuksellisen merkittävä katolinen mediatapahtuma. Ei muuta kuin JP2:n esirukouksia pyytämään ja korvakuulolle torstaiaamuna! Ohjelman voi tietysti kuunnella myös jälkeenpäin yllä linkitetyltä kotisivulta.

Kategoriat: Kristinusko ja yhteiskunta

Kommentit: 20 kommenttia

Avainten valta ja kirkon uudistus

huhtikuu 11, 2011

Sain vihdoin pikaluettua Liisa Mirjam Helimäen kirjan Avainten valta - Roomalaiskatolinen kirkko ja uuden vuosituhannen haasteet (Helsinki 2005). Suomessa ilmestyy vähän katoliseen kirkkoon liittyvää kirjallisuutta, joten tämä omajulkaisukin on kommentoimisen arvoinen.

Kirjan kirjoittaja kertoo alussa tarinansa, kuinka hän opiskeli teologiaa, erosi luterilaisesta kirkosta, päätyi uskonnonopettajaksi ja lopulta kiinnostui katolisuudesta ja liittyi katoliseen kirkkoon.

Inspiraationa toimi Teilhard de Chardin, liberaali jesuiittapappi, jonka useat näkemykset kirkon opetusvirka on tuominnut (mm. ensyklikassa Humani Generis). Ei siis yllätys, että kirja sisältää joitain melko liberaaleja näkemyksiä.

Argumentteja?

Helimäki peräänkuuluttaa uudistusta kirkon opissa ehkäisystä, abortista, pappisselibaatista ja uudelleennaineista. Kirkko ei saisi “jumittua” vanhoihin, “luutuneisiin asenteisiin ja oppeihin” (s. 28).

Helimäen argumentit ovat lähestulkoon olemattomia. Hän viittaa Aids-tilanteeseen Afrikassa, jonka syynä on “asiantuntija-arvioiden mukaan katolisen kirkon kondomikielto” (s. 46). Väestönkasvun maissa kirkko “toimii syyllistäen ja pelotellen ja on kehityksen jarru” (s. 74).

Helimäki tuntuu toistavan vain länsimaisen median mielipiteitä siteeraamatta mitään ensikäden lähteitä. Todellisuudessa kirkko toimii Aids-tilanteen parantamiseksi enemmän kuin kukaan muu.

Helimäki sanoo kirkon kieltävän abortin ja ehkäisyn, koska niissä puututaan Jumalan luomistyöhön. Sitten hän kysyy, miksei samaa argumenttia sovelleta kauneusleikkauksiin, “vaikka niissä mestaroidaan samalla tavalla Jumalan luomistyötä” (s. 70).

Helimäelle on osoitettava selvä ero, jos hän ei sitä itse näe: abortissa murhataan Jumalan luoma ihminen, kauneusleikkauksessa parannetaan vääristynyttä Jumalan luomusta. Ehkäisyssä pyritään estämään Jumalan luomistyö, operaatiossa kohentamaan sitä. Aivan eri asioita.

Ei sillä, että kaikki kauneusleikkaukset olisivat moraalisesti hyviä. Pelkästä turhamaisuudesta tehdyt leikkaukset voivat olla myös Jumalan tahdon vastaisia.

Raamatun Jumala ja apostolinen henki

Helimäen kovin väite on kuitenkin se, että raiskauksesta seuraava hedelmöittyminen ei ole Jumalan tahto, “ainakaan sen, johon minä uskon ja jonka olen teologina Raamatusta löytänyt” (s. 70).

Tämä ja muut kommentit kirjassa saavat minut todella ihmettelemään, minkä teologin koulutuksen Helimäki on saanut ja mitä hän on uskonnonopettajana lukenut.

Raamatun Jumala saa aikaan kaiken tahtonsa mukaan ja kutsuu kohdusta asti palvelukseensa vaikka orjanaisen kanssa saadun lapsen. Helimäen kirjassa ei ole lainkaan raamattusitaatteja eikä apostolista henkeä - pyrkimystä rakentaa uskoa oikeiden lähteiden varaan.

Esimerkiksi neitseestäsyntymisestä Helimäki puhuu myyttinä (s. 95-96). Anteeksi vain, mutta neitseestäsyntyminen on apostolinen uskonkappale, ei mikään myytti. Jos kirkkoa on uudistettava, sitä on uudistettava apostolisen uskon perustalla.

Kirkon oppi ja Helimäen teologia

Kirkon oikea uudistus on myös sitä, että sen jäsenet tuntisivat kirkon opin ja teologian mahdollisimman hyvin. Helimäki sen sijaan tuntuu olevan siitä kovin ulalla teologisesta koulutuksesta ja uskonnonopettajuudestaan huolimatta.

Esimerkiksi paavin erehtymättömyydestä ja ex cathedra -julistuksista Helimäki kirjoittaa aivan omiaan: “Uusia oppeja koskevia lausuntoja ex cathedra tulee sitten, kun uudistuksen taakse on asettunut kardinaalien enemmistö.” (s. 27)

Toteamukseen mahtuu uskomattoman monta virhettä. Niistä pahin on erehtymättömien julistusten sekoittaminen kardinaalien enemmistöön. Vatikaani I määritteli paavin erehtymättömyyden nimenomaan riippumattomaksi muun kirkon suostumuksesta. Toiseksi kyse ei ole mistään “uudistuksista” vaan dogmien määrittelystä.

Mitä paavin tavalliseen opetusvirkaan tulee, Helimäki ei edes tunnu tuntevan tavallista asianmukaista terminologiaa. Kirkolta ja paavilta ei tule “kirjelmiä” eikä “ohjekirjeitä” vaan virallisia dokumentteja kuten ensyklikoita eli kiertokirjeitä. Teologisesti hyvin epävakuuttavaa.

Loppusana

Kirjassa pohditaan myös joitain mielenkiintoisia teemoja kuten raha ja kasvatus, ja tarvitaankin keskustelua siitä, miten kirkon on kohdattava modernin maailman haasteet. Kirja ei ole täysin epäonnistunut, mutta sen lähtökohdat, argumentaatio ja lopputulokset jättävät paljon toivomisen varaa.

Kirkon on mietittävä, mistä modernin maailman haasteet ovat peräisin, mitä se on itse ottanut opiksi modernismilta ja miksi, mitkä ongelmat se on itse aiheuttanut, missä asioissa sen pitää vastustaa modernismia, mitkä asiat voivat muuttua ja mitkä eivät ja millä perusteella, mitä modernismi on oppinut kirkolta, mitä sen vielä pitäisi oppia, jne.

Tämän kaiken pohtimiseen tarvitaan syvä kirkkohistorian tuntemus, Raamatun ja kirkkoisien tuntemus, keskiajan teologian ja filosofian tuntemus, valistusajan ajattelijoiden tuntemus, modernin ja postmodernin ajattelun tuntemus, sekä kristillisen että sekulaarin. Tarvitaan syvää rukouselämää ja hedelmällistä dialogia.

Näillä eväillä voidaan rakentaa kokonaiskuvaa, asettaa palaset kohdalleen ja nähdä koko kuva. Tämän jälkeen voidaan ehdottaa ja panna täytäntöön oikeasti hyödyllisiä uudistuksia kirkossa ja yhteiskunnassa.

Kategoriat: Kristinusko ja yhteiskunta, Liberalismi

Kommentit: 3 kommenttia

Johannes Paavali II -sivusto avattu!

huhtikuu 4, 2011

Annuntio vobis gaudium magnum - ilmoitan suuren ilon, meillä on nimittäin paavi taivaassa, ja maan päällä nettisivusto hänestä suomalaisille, joilla on hyvä tahto. Huhtikuussa kirjoittamani artikkelit Johannes Paavali II:n autuaaksijulistamisesta ja siihen valmistautumisesta ovat nyt kantaneet hedelmää, ja JP2-tiimi voi esittäytyä julkisesti. Projekti on valmis, juhlat alkakoot.

Ihan ensiksi: projektin nettisivut ovat www.johannespaavali.com. JP2-tiimiin kuuluvat lisäkseni isä Raimo Goyarrola, Oskari Juurikkala, Jason Lepojärvi, Katri Tenhunen ja Marko Tervaportti. Lyhyet esittelytekstit kuvien kera voi katsoa täältä. Projektimme on varmasti uraauurtava suomalaisen katolisen ajattelun historiassa. Tällaista katolista mediakampanjaa ei liene Suomessa koskaan aiemmin nähty.

Mikä sitten on projektin tarkoitus? Tiimiläiset avaavat Johannes Paavali II:n elämää ja ajattelua ennen kaikkea yllä mainitulla nettisivustolla. Lisäksi tiimiläiset ovat valmiina vuorovaikutukseen muun median kanssa, niin kristillisen kuin sekulaarinkin. Otamme vastaan pyyntöjä haastatteluihin ja keskusteluihin, lehtiin, radioon ja televisioon. Tarkoitus olisi myös järjestää jonkinlainen JP2-tempaus luentoineen ja keskusteluineen.

Mikä on projektin tavoite? Itse ilmaisisin asian niin, ettei Johannes Paavali II:sta uutisoitaisi Suomessa enää kaavalla “syntyi, valittiin paaviksi, vastusti ehkäisyä ja aborttia, kuoli ja haudattiin”. Tarkoitus on tuoda lisää valoa Pohjolan pimeyteen, antaa Krakovan kevään kukkia täälläkin. Jo nyt sadat suomalaiset ovat vierailleet sivustolla. Kuukauden päästä, kun Johannes Paavali II on jo julistettu autuaaksi, tuhannet tai jopa sadat tuhannet suomalaiset tulevat näkemään paavin elämän ja sanoman aivan uudella tavalla.

Osavastuu sanoman leviämisestä on myös kaikilla tämän blogin lukijoilla. Jos hyvää tahtoa projektia kohtaan riittää, on sitä syytä mainostaa omille tuttavapiireille ja oman paikkakunnan tiedotusvälineiden edustajille. Mehukkaita otsikoita saisi riittämiin: “Mitä paavi oikeasti sanoi seksistä”, “Saako paavi suomalaisten suosion?”, “Paavin paluu Pohjolaan”, “Älykkötiimi yrittää pelastaa Johannes Paavali II:n maineen”.

Jätämme projektin Herran haltuun ja Johannes Paavali II:n esirukousten hoitoon. JP2, auta meitä!

Kategoriat: Kristinusko ja yhteiskunta

Kommentit: 5 kommenttia

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 158 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: