Hyviä uutisia

Olen pitkään halunnut kirjoittaa artikkelin Seppo A. Teinosen (1924-1995), suuren edesmenneen Helsingin yliopiston dogmatiikan professorin kääntymyksestä. Nyt löysin uudestaan arkistoistani harvinaisen mielenkiintoisen dokumentin, kopion espanjankielisestä artikkelista Palabra-lehdessä (276, VI-1988(320)), jossa Teinonen kertoo katolilaiseksi tulemisestaan espanjalaiselle Opus Dein papille.

Artikkelin otsikko on “Miksi Suomen huomattavin luterilainen teologi tuli katolilaiseksi”. Siinä hän paljastaa näkökulmia, joita hän ei yhtä suorasanaisesti sanonut suomalaiselle medialle antamissaan haastatteluissa.

Artikkeli selittää aluksi Teinosen kääntymyksen poikkeuksellisuuden: Suomessa oli tuolloin vain muutama tuhat katolilaista; katolisuuteen kääntyminen oli historiallisista syistä erittäin harvinaista. Lisäksi kääntyminen oli äärimmäisen merkityksellinen, sillä tuolloiset luterilaiset piispat ja pastorit sekä uskonnonopettajat kautta maan olivat hänen entisiä oppilaitaan.

Suomi ja luterilaisuus

Teinonen aloittaa kertomalla Suomen uskonnollisesta tilanteesta ja selittää, että reformaatio Suomessa oli poliittinen ja taloudellinen ratkaisu. Oppi muuttui hitaasti eivätkä ihmiset huomanneet eroa. Nykyään erot ovat kuitenkin suuret, myös luterilaisuuden sisällä.

“Minun mielestäni pohjoismaiset luterilaiset kirkot ovat ainoat autenttiset: ne ovat ainoat, joilla on muodollisesti - alleviivaan: muodollisesti - apostolinen suksessio ja jotka säilyttävät samat kirjat uskon kaanonista.”

Suomen evankelis-luterilainen kirkko oli haastattelun alla juuri vihkinyt ensimmäiset naispappinsa. “Se oli tragedia, se oli jo liikaa minulle. Vaimonikin on teologi eikä hän tietenkään ole halunnut koskaan pappisvihkimystä. Sitä ei ole Pyhissä Kirjoituksissa, Traditio ei koskaan ole hyväksynyt sitä, siltä puuttuu kaikki tuki.”

Katolisuuden kutsu

Teinonen osallistui Vatikaanin II konsiiliin tarkkailijajäsenenä. “Vatikaani II:n jälkeen opetin tiedekunnassa vain katolista teologiaa, ja olin ainoa dogmatiikan professori Suomessa… Kuka tietää, onko minun kääntymykseni muiden kääntymysten alku?”

Teinonen luettelee kääntymyksensä syiksi konsiilin lisäksi teologisen kirjallisuuden sekä ihmiset, teologit ja piispat, jotka hän oppi tuntemaan katolisessa kirkossa. “Mutta tärkein on pyhä messu. En voi elää ilman pyhää messua ja päivittäistä kommuuniota. Kristillinen elämä on pyhä messu, se on kaiken kristillisen elämän lähde.”

Protestanttisuus on Teinosen mielestä niin uusi ilmiö kirkon historiassa, ettei se kiinnosta häntä: “Sola Scriptura on mahdoton. Ensin oli Traditio ja ensin kirkko… On mahdotonta tulkita autenttisesti Uutta Testamenttia Tradition ulkopuolella, kirkon ulkopuolella. Näin sanoin jo 30 vuotta sitten, kun olin luterilainen.”

Paavius ei tuottanut Teinoselle minkäänlaista ongelmaa: “Sen perustus on Pyhissä Kirjoituksissa. Jopa luterilainen professori Oscar Cullman kirjoitti 30 vuotta sitten kirjan ‘Petrus’, jonka mukaan pyhällä Pietarilla oli johtoasema apostolien joukossa. Vatikaani II:n opetus on hyvin yksinkertainen, en ymmärrä, miksi tästä opista pitäisi väitellä. Se on oikea oppi, hyvin selvä ja käytännöllinen, ja se elää kirkossa joka päivä.”

Teologin työ

Teinonen oli äärimmäisen tuottelias kirjoittaja ja kääntäjä. “Joka vuosi olen kirjoittanut kaksi kirjaa seuraamalla hyvin yksinkertaista metodia: nousen kello neljä aamulla - joka päivä, poikkeuksetta. Kahdella sivulla päivässä yltää yli 700 sivuun vuodessa. Kello neljän ja yhdeksän välillä aamulla olen aina kirjoittanut, mutta nyt eläkkeellä olen yhdeksän jälkeen vapaa: voin kalastaa, viljellä, tehdä mitä lystään.”

Teinonen pitää tärkeimpinä teoksinaan katolisia klassikoita, joista hän mainitsee mm. pyhien Teresan, Fransiskuksen, Bonaventuran, Ignatius de Loyolan sekä autuaan Ramon Lullin tekstit. Teinonen ennusti aivan oikein: “Nämä kirjat elävät kuolemanikin jälkeen, mutta teologiset tutkimukseni eivät ole tärkeitä.”

“Miksi käännyin? Jos elää näiden pyhimysten kanssa, ei voi jäädä luterilaiseksi. Luterilaiset piispat olivat hyvin huolissaan kääntymyksestäni, mutta minä sanoin: ‘Älä ajattele rajoittuneesti. - Tee sydämestäsi avara, kunnes siitä tulee maailmanlaajuinen, katolinen’, Tie-kirjan ensimmäisen luvun kohdan mukaisesti. Ja nyt kaikki tuo on minun: pyhä in spe Josemaría Escrivá, pyhä Tuomas, autuas Ramon Lull, pyhä Teresa, pyhä Ignatius, pyhä Fransiskus… kaikki he ovat minun.”

Ylläoleva viittaus Tie-kirjaan on Opus Dein perustajan, lopulta vuonna 2002 pyhäksi julistetun Josemaría Escrivá de Balaguerin pääteoksen seitsemäs mietiskelykohta. Teinonen käänsi tuon saman pyhimyksen kirjan “Jumalan ystäviä” suomen kielelle yhden pesetan symboliseen hintaan.

Haastattelun lopussa Teinonen lupaa vielä kirjoittaa kirjan kääntymyksestään joskus vuosien kuluttua. Lisäksi hän kertoo käyvänsä keskusteluja Helsingin tuolloisen piispan Paul Verschurenin kanssa katolisen pappisvihkimyksen mahdollisuudesta. Valitettavasti suuri teologi ehti kuolla ennen näiden haaveiden toteutumista.

Tänään ajattelin postata hieman kevyemmän postauksen ja julistaa epävirallisen voittajan epävirallisessa kilpailussa parhaasta katolisen seurakunnan nettisivusta Suomessa. Seurakuntia on 7: Henrik, Maria, Birgitta, Risti, Olavi, Ursula ja Perhe (Helsinkix2, Turku, Tampere, Jyväskylä, Kouvola, Oulu).

Katedraaliseurakunta Henrikin kotisivut ovat ulkoasultaan hienot. Etusivulla pyörii kauniita kuvia, ja yhteystiedot sekä valikko ovat selvästi näkyvissä. Jo etusivu kuitenkin paljastaa, että sivut ovat pahasti vanhentuneet: Isä Donbosco on nykyään Oulussa, isä Guy taivaassa. Jos klikkaa “Ohjelma”, saa tietoa joulukuun messuista.

Pyhän Marian seurakunnan nettisivut puolestaan eivät tee suurta vaikutusta ulkoasullaan, mutta tiedot ovat hyvin ajan tasalla. Sama pätee Ursulaan, jonka (tosin epävirallisten) kotisivujen ulkoasu lähentelee suorastaan järkyttävää. Birgitan seurakunnan sivut ovat uudistuneet ulkoasultaan, mielestäni entistä selvästi heikompaan suuntaan. Päivitettyä kausiohjelmaa ei ole, ainoastaan vakituinen viikko-ohjelma.

Ristin seurakunnan nettisivusto on niin ikään uudistunut, tällä kertaa ehdottomasti hyvään suuntaan. Tyylikäs ulkoasu suorastaan kutsuu tutustumaan seurakunnan tarjontaan, jota on verrattaen runsaasti. Ohjelma on ajan tasalla, mutta kirjoitusvirheet kuten “Viikkon-Ohjelma” häiritsevät hieman. Erityiskiitoksen ansaitsevat sisällökkäät tekstit sakramenteista ja surusta. Paljon sisältöä on myös vielä “tulossa”.

Pyhän Olavin seurakunnan kotisivut on myös (Luojan kiitos!) uudistettu uuteen ulkoasuun viime vuosien aikana, ja tulos on komea, ehkä kaikista komein. Kausiohjelma on ajankohtainen, mutta muuten sisällössä olisi toivomisen varaa: “Kirkon elämä” -osiossa on mielivaltaisen satunnaisia juttuja sieltä täältä ja paljon puutteita: esim. alaotsikko “Usko” ei sisällä yhtään mitään!

Pyhän Perheen seurakunnalla on ulkoasultaan perussiistit kotisivut, josta löytyy yleispätevä messuohjelma. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sivua ei kovin ahkerasti päivitetä: kirkkoherraksi on yhä merkitty isä Melvin, ja “Tapahtumat”-osio kertoo vuodesta 2010, joka sekin on tyhjää täynnä. Lisäksi kirjoitusvirheet kuten “rippitiläisuus” häiritsevät.

Palkinnot

Julistan täten epävirallisesti kolmae parasta katolisen seurakunnan nettisivua. Pronssisija menee Helsingin Marian seurakunnan sivuille. Vaikka ulkoasu ei ole paras mahdollinen, se on silti selkeä ja asiallinen. Vaikka uskon sisällöstä ei ole paljon tietoa, on sivuilla tietoa kirkon taiteesta ja linkkejä seurakunnan alueen muuhun katoliseen elämään. Yhteystiedot ovat selvästi esillä muutaman tärkeän informaatiopalasen kera.

Hopeasijalle pääsee Jyväskylän Pyhän Olavin seurakunnan nettisivu. Ulkoasu on upea, ohjelma on ajan tasalla. Nämä riittävät hopeasijaan. Yhteystiedot ovat helposti löydettävissä. Puutteena sisällön hajanaisuus, mutta sivuahan voi kehittää ja täydentää.

Kultamitali ja vuoden 2011 parhaan katolisen seurakunnan kotisivun titteli menee Tampereelle Pyhän Ristin seurakunnalle. Sivusto on esteettisesti puoleensavetävä ja selkeästi järjestelty. Ohjelma on ajan tasalla. Käytännöllisten tietojen lisäksi mukana on syvällisempää tietoa seurakunnan hengellisestä elämästä kiinnostuneille. Näyttää myös siltä, että sivusto on yhä paranemassa, sillä jotkin osiot ovat vasta työn alla.

Loppuyhteenvetona voisi sanoa, että yhtään täydellistä sivustoa ei löytynyt ja että paljon on vielä toivomisen varaa Suomen katolisten seurakuntien kotisivujen suhteen. Silti valonpilkahduksia on, eikä toivoa ole syytä menettää. Ehkä tämä artikkeli voisi toimia herätteenä tietokoneasioista tietäville seurakuntalaisille ympäri Suomen: tehkää jotain ja varmistakaa, että teidän seurakuntanne on mitaleilla ensi vuonna!