Seppo A. Teinosen kääntymys

Olen pitkään halunnut kirjoittaa artikkelin Seppo A. Teinosen (1924-1995), suuren edesmenneen Helsingin yliopiston dogmatiikan professorin kääntymyksestä. Nyt löysin uudestaan arkistoistani harvinaisen mielenkiintoisen dokumentin, kopion espanjankielisestä artikkelista Palabra-lehdessä (276, VI-1988(320)), jossa Teinonen kertoo katolilaiseksi tulemisestaan espanjalaiselle Opus Dein papille.

Artikkelin otsikko on “Miksi Suomen huomattavin luterilainen teologi tuli katolilaiseksi”. Siinä hän paljastaa näkökulmia, joita hän ei yhtä suorasanaisesti sanonut suomalaiselle medialle antamissaan haastatteluissa.

Artikkeli selittää aluksi Teinosen kääntymyksen poikkeuksellisuuden: Suomessa oli tuolloin vain muutama tuhat katolilaista; katolisuuteen kääntyminen oli historiallisista syistä erittäin harvinaista. Lisäksi kääntyminen oli äärimmäisen merkityksellinen, sillä tuolloiset luterilaiset piispat ja pastorit sekä uskonnonopettajat kautta maan olivat hänen entisiä oppilaitaan.

Suomi ja luterilaisuus

Teinonen aloittaa kertomalla Suomen uskonnollisesta tilanteesta ja selittää, että reformaatio Suomessa oli poliittinen ja taloudellinen ratkaisu. Oppi muuttui hitaasti eivätkä ihmiset huomanneet eroa. Nykyään erot ovat kuitenkin suuret, myös luterilaisuuden sisällä.

“Minun mielestäni pohjoismaiset luterilaiset kirkot ovat ainoat autenttiset: ne ovat ainoat, joilla on muodollisesti - alleviivaan: muodollisesti - apostolinen suksessio ja jotka säilyttävät samat kirjat uskon kaanonista.”

Suomen evankelis-luterilainen kirkko oli haastattelun alla juuri vihkinyt ensimmäiset naispappinsa. “Se oli tragedia, se oli jo liikaa minulle. Vaimonikin on teologi eikä hän tietenkään ole halunnut koskaan pappisvihkimystä. Sitä ei ole Pyhissä Kirjoituksissa, Traditio ei koskaan ole hyväksynyt sitä, siltä puuttuu kaikki tuki.”

Katolisuuden kutsu

Teinonen osallistui Vatikaanin II konsiiliin tarkkailijajäsenenä. “Vatikaani II:n jälkeen opetin tiedekunnassa vain katolista teologiaa, ja olin ainoa dogmatiikan professori Suomessa… Kuka tietää, onko minun kääntymykseni muiden kääntymysten alku?”

Teinonen luettelee kääntymyksensä syiksi konsiilin lisäksi teologisen kirjallisuuden sekä ihmiset, teologit ja piispat, jotka hän oppi tuntemaan katolisessa kirkossa. “Mutta tärkein on pyhä messu. En voi elää ilman pyhää messua ja päivittäistä kommuuniota. Kristillinen elämä on pyhä messu, se on kaiken kristillisen elämän lähde.”

Protestanttisuus on Teinosen mielestä niin uusi ilmiö kirkon historiassa, ettei se kiinnosta häntä: “Sola Scriptura on mahdoton. Ensin oli Traditio ja ensin kirkko… On mahdotonta tulkita autenttisesti Uutta Testamenttia Tradition ulkopuolella, kirkon ulkopuolella. Näin sanoin jo 30 vuotta sitten, kun olin luterilainen.”

Paavius ei tuottanut Teinoselle minkäänlaista ongelmaa: “Sen perustus on Pyhissä Kirjoituksissa. Jopa luterilainen professori Oscar Cullman kirjoitti 30 vuotta sitten kirjan ‘Petrus’, jonka mukaan pyhällä Pietarilla oli johtoasema apostolien joukossa. Vatikaani II:n opetus on hyvin yksinkertainen, en ymmärrä, miksi tästä opista pitäisi väitellä. Se on oikea oppi, hyvin selvä ja käytännöllinen, ja se elää kirkossa joka päivä.”

Teologin työ

Teinonen oli äärimmäisen tuottelias kirjoittaja ja kääntäjä. “Joka vuosi olen kirjoittanut kaksi kirjaa seuraamalla hyvin yksinkertaista metodia: nousen kello neljä aamulla - joka päivä, poikkeuksetta. Kahdella sivulla päivässä yltää yli 700 sivuun vuodessa. Kello neljän ja yhdeksän välillä aamulla olen aina kirjoittanut, mutta nyt eläkkeellä olen yhdeksän jälkeen vapaa: voin kalastaa, viljellä, tehdä mitä lystään.”

Teinonen pitää tärkeimpinä teoksinaan katolisia klassikoita, joista hän mainitsee mm. pyhien Teresan, Fransiskuksen, Bonaventuran, Ignatius de Loyolan sekä autuaan Ramon Lullin tekstit. Teinonen ennusti aivan oikein: “Nämä kirjat elävät kuolemanikin jälkeen, mutta teologiset tutkimukseni eivät ole tärkeitä.”

“Miksi käännyin? Jos elää näiden pyhimysten kanssa, ei voi jäädä luterilaiseksi. Luterilaiset piispat olivat hyvin huolissaan kääntymyksestäni, mutta minä sanoin: ‘Älä ajattele rajoittuneesti. - Tee sydämestäsi avara, kunnes siitä tulee maailmanlaajuinen, katolinen’, Tie-kirjan ensimmäisen luvun kohdan mukaisesti. Ja nyt kaikki tuo on minun: pyhä in spe Josemaría Escrivá, pyhä Tuomas, autuas Ramon Lull, pyhä Teresa, pyhä Ignatius, pyhä Fransiskus… kaikki he ovat minun.”

Ylläoleva viittaus Tie-kirjaan on Opus Dein perustajan, lopulta vuonna 2002 pyhäksi julistetun Josemaría Escrivá de Balaguerin pääteoksen seitsemäs mietiskelykohta. Teinonen käänsi tuon saman pyhimyksen kirjan “Jumalan ystäviä” suomen kielelle yhden pesetan symboliseen hintaan.

Haastattelun lopussa Teinonen lupaa vielä kirjoittaa kirjan kääntymyksestään joskus vuosien kuluttua. Lisäksi hän kertoo käyvänsä keskusteluja Helsingin tuolloisen piispan Paul Verschurenin kanssa katolisen pappisvihkimyksen mahdollisuudesta. Valitettavasti suuri teologi ehti kuolla ennen näiden haaveiden toteutumista.

Explore posts in the same categories: Sekalaista

8 kommenttia : “Seppo A. Teinosen kääntymys”

  1. Martti Vaahtoranta Sanoo:

    Kiitokset tästä mielenkiintoisesta jutusta, joka kosketti minua syvästi. Olin Seppo Teinosen viimeisiä oppilaita, ja pidän häntä ehdottomasti tärkeimpänä opettajanani yliopistossa.

    Tosin tein laudaturtyöni hänen johdollaan (ja aloitin samasta aiheesta tulevat jatko-opintoni) mitä luterilaisimmasta teologiasta ja teologista, Johann Gerhardista, josta sitten tuli läheinen ystäväni vuosikymmenien ajaksi. Silti myös Seppo Teinoseen minua yhdistävät lämpimät ja kiitolliset tunteet.

    Edelleenkään en pysty selittämään itselleni, miksi jo tuohon aikaan avoimesti roomalaiskatolisesti ajatteleva teologi, joka ei nähdäkseni ymmärtänyt luterilaisen uskon ydintä, silti opettajana ja teologin esikuvallaan auttoi minua löytämään sen.

    Samalla Seppo Teinonen jätti haasteen ja eräänlaisen ikävän, joka minun on aina uudelleen ja yhtä suuren kivun kanssa käytävä läpi: näen luterilaisuuden yhä “autuaana skismana katolisessa kirkossa”, tässä tavallaan Johann Gerhardiin (Confessio Catholica) tukeutuen. Yhä uudelleen joudun toteamaan, että “olen luterilainen, koska en muuta voi”.

    Suren myös sitä, että professorini ehti kuolla ennen väitöskirjani valmistumista. En voinut toteuttaa haavettani matkustaa muina miehinä Málagaan, soittaa Teinosten ovikelloa ja sanoa: “Hei! Tässä se nyt sitten on.”

  2. Outi Väisänen Sanoo:

    Kiitos, kiinnostava aihe. Olen joskus koettanut löytää tietoja Teinosen kääntymisestä. Heikoin tuloksin. Luterilaisella puolella ei tätä tietenkään ymmärretty.

    Haikealta tuntuu lukea viimeistä kappaletta.

  3. Temaatikko Sanoo:

    Kiitoksia tästä kirjoituksesta! Kiinnostava löytö tuo artikkeli. Teinosen Espanjan-kausi on kiinnostava ja suomalaisittain poikkeuksellinen. Luin kesällä Teinos(t)en teokset Keskustelua mystiikasta ja Paratiisin mailla ja kirjoitin niistä hieman. Teinosen kääntymykseen liittyen niistä löytyy perspektiiviä, joka on naispappeuden hyväksymisen torjumista fundamentaalimpaa. Käsittääkseni Teinonen oli kuitenkin jo ennen Espanjaan siirtymistään puhunut naispappeudesta samaan tyyliin kuin tuossa mainitsemassasi artikkelissa (ks. esim. TA:n juhlanumero). Juttuni on osoitteessa http://temaatikko.wordpress.com/2011/07/20/espanja-kulttuuria-ja-mystiikkaa-lomailijalle/

  4. Aarno Sainio Sanoo:

    Kiitokset mielenkiintoisesta blogista liittyen Seppo.A.Teinosen
    kääntymykseen. Muistuvat mieleen ajat dogmatiikan laudatur- seminaarista, jota luotsasi kaksi raskaan sarjan teologia: Osmo Tiililä professorina ja Seppo A.Teinonen assistenttina. Kerrassaan mielenkiintoinen parivaöljakko. Teinosen kääntymys tuskin tuli kenellekään yllätyksenä, mutta minulle oli yllätys se, että myös Osmo Tiililä oli kolkutellut Rooman kirkon ovea. Tieto löytyy Timo Junkkaalan Tiililän biografiasta. Muuten tuossa Teinosen ajatuksessa, että “Sola Scriptura on mahdoton”, on jotakin kiehtovaa ajateltaessa sekamelkaa, jota käydään Raamatun tutkimuksesta ja tulkinnasta ad fontes pyrittäessä tradition ja kirkon suruttumasti sivuuttaen, kuten nykyään tunnutaan usein tehtävän.

  5. Kosti Vasumäki Sanoo:

    Vaikka S.A. Teinosen mielestä “protestanttisuus onkin ollut uusi ilmiö kirkon historiassa” Sola Scripturan vaikutukset ovat olleet kirkkohistoriallisesti kuitenkin varsin merkittäviä. Mielenkiintoinen on tuo ajatus “Sola Scripturan mahdottomuudesta”. Mahdoton tulee kuitenkin mahdolliseksi, kun puu ensin tehdään hyväksi, niin myös hedelmät ovat hyviä. Ihmiselle se on kuitenkin mahdotonta. Entä mikä sitten oikeastaan on kirkko?

    “In Epheser 1,22-23 steht:”Und alles hat er seinen Füßen unterworfen und ihn als Haupt über alles der Gemeinde gegeben, die sein Leib ist, die Fülle dessen, der alles in allen erfüllt.“ Der Leib Christi besteht aus allen, die an Jesus Christus glauben, vom ersten Pfingsten (Apostelgeschichte 2) bis zur Wiederkunft Christi.”

    Teinonen toteaa myös tuossa tekstissä “Älä ajattele rajoittuneesti. – Tee sydämestäsi avara, kunnes siitä tulee maailmanlaajuinen, katolinen”. Tähän voidaan soveltaa mielestäni Ps.4:2, jossa todetaan: “Ahdingossa avarrat minun tilani.”

  6. Heikki Hakamies Sanoo:

    Kiitoksia mielenkiintoisesta artikkelista. Seppo A. Teinosen kääntämien lukuisten kirjojen, hänen elämäntyönsä ja teologiansa merkitys on lopullisesti kirkastunut vasta hänen kuolemansa jälkeen. Heikki Hakamies

  7. Oskari Sanoo:

    Kiitos - olipas liikuttava haastattelu!

  8. tellervo pakkanen Sanoo:

    minulta jäi tekemättä teinosen ohjaama gradu, koska hän vitsaili naisteologien kauneudesta..


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 231 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: