Hyviä uutisia

Tieto on toivottavasti kantautunut jo itse kunkin korviin: Johannes Paavali II julistetaan vappuna autuaaksi! Jos joku ei vielä tiedä, jos joku ei vielä ole sisäistänyt jymyjuttua, hänelle on kiireesti kerrottava suuri ilouutinen: edellinen paavimme nousee 1.5. alttarien kunniaan!

Autuaaksi julistaminen eli beatifikaatio merkitsee sitä, että kirkko tunnustaa henkilön olevan taivaassa ja sallii hänelle osoitettavan julkista kunnioitusta ja esirukouspyyntöjä. Tätä siis tarkoittaa “alttarien kunnia” - Johannes Paavali II:n kuvia voidaan asettaa kirkkoihin ja liturgia saa vedota hänen taivaalliseen suojelukseensa.

Beatifikaatio on ensimmäinen askel prosessissa, jonka toisen vaiheen eli kanonisaation jälkeen tietty henkilö tunnustetaan maailmanlaajuisessa kirkossa lopullisesti pyhimykseksi. Sekä beatifikaatio että kanonisaatio vaativat jonkinlaisen tieteen selitysrajat ylittävän ihmeen. Johannes Paavali II:n tapauksessa Parkinsonin tautia sairastanut henkilö parantui pyydettyään edesmenneen samaa tautia sairastaneen paavin esirukousta.

Koko maailman tuntema pyhimys

Johannes Paavali II kuoli pyhyyden maineessa, ja hänen hautajaisissaan liehuivatkin jo liput “Santo subito!” eli “Heti pyhimykseksi!”. Tyypillistä meksikolaista alttaria ovat jo pitkään koristaneet Johannes Paavali II:n (joka teki ensimmäisen paavillisen ulkomaanmatkansa juuri Meksikoon) ja Guadalupen Neitsyt Marian (jonka ansiosta Meksiko kääntyi kristinuskoon) kuvat.

Johannes Paavali II:n autuaaksijulistaminen on erityisen merkittävä koko nykymaailmalle, sillä lähes kaikki “tuntevat” edesmenneen paavin. Hän nimittäin matkusti paaviutensa aikana enemmän kuin kaikki aiemmat paavit yhteensä, enemmän kuin melkein kuka hyvänsä maailmanhistoriassa. Minne hyvänsä hän menikin, tuhannet tai miljoonat kokoontuivat paikalle. Lähes aina paavi jätti jälkeensä lähtemättömän vaikutuksen.

Suomi ei ole tässä suhteessa mikään poikkeus: Johannes Paavali II oli maailmanhistorian ensimmäinen (ja on toistaiseksi ainoa) Suomessa käynyt paavi. Monet muistavat vielä hänen puheensa Turun tuomiokirkossa ja messunsa Helsingin jäähallissa. Paavi teki vaikutuksen suomalaisiin, mutta niin teki Suomikin paaviin - paavin kerrotaan sanoneen paluumatkalla, että Vatikaanin on mietittävä uudelleen suhteensa pohjolan luterilaisiin.

Nyt tämä niin lähellä ollut, keskellämme elänyt ihminen onkin jo yhtäkkiä kohta virallinen pyhimys. Tämä on monelle uusi kokemus: minun näkemäni (vaikkakin sitten vain televisiosta) ihminen on pyhimys. Voiko pyhimyksiä vielä olla meidänkin aikanamme? Tapahtuuko yhä ihmeitä? Voiko paavi rukoilla puolestani? Voisiko minustakin tulla pyhimys, voinko minäkin päästä oikeasti taivaaseen?

Inhimillinen pyhimys

Katolinen kirkko vastasi näihin kysymyksiin painavan myöntävästi jo Vatikaanin II konsiilissa 1960-luvulla. Johannes Paavali II osallistui konsiiliin piispana ja omisti koko paaviutensa sen opetusten selittämiselle ja käytäntöön panemiselle. Konsiili julisti Kristuksen kutsuvan jokaista pyhyyteen. Johannes Paavali II toisti väsymättä, että juuri Kristus paljastaa ihmiselle hänen todellisen luonteensa ja kutsumuksensa.

Johannes Paavali II eli Karol Wojtyła kasvoi sotien repimässä Puolassa. Hän näki, kuinka kaksi totalitaarista hirmuvaltaa, kansallissosialistinen Natsi-Saksa ja kommunistinen Neuvostoliitto, valtasivat vuorotellen hänen rakastamansa Krakovan kaupungin ja muun Puolan sekä alistivat sen ideologiansa alle. Wojtyła näki omin silmin ihmisten kärsimyksen, viattomien vangitsemisen ja kaiken sen karmeuden, mihin ihminen kykenee.

Näistä ajoista asti ihmisen ymmärtäminen oli keskeinen teema filosofisesti orientoituneelle Wojtyłalle. Koetut karmeudet olisivat voineet johtaa epätoivoon ja epäuskoon, mutta Wojtyłan ne johtivat näkemään sen, missä hädässä ihminen on ilman Jumalaa. Samoin kuin sen, kuinka Jumala laupeudessaan rakastaa hädässä olevaa ihmistä ja samaistuu häneen kärsiessään ristillä. Kristus osoittaa, kuka on ihminen ja kuka on Jumala.

Paavin elämä ja teot

Tämä ei jäänyt pelkäksi teoriaksi. Paavi haki jokaiseen ratkaisuunsa neuvoa rukouksesta, keskustelusta Kristuksen kanssa. Jälkeä syntyi: kommunismi kaatui Puolasta (tästä ks. loistava dokumentti 9 Days That Changed the World), ekumenia edistyi valtavasti, köyhät tunsivat paavin olevan heidän kanssaan, maailman nuortenpäivät keräsivät miljoonia, uusia pyhimyksiä ilmeni kuin liukuhihnalta…

Valitettavasti suomalainen media noteerasi useimmiten vain paavin konservatiiviset seksuaalimoraaliset lausunnot, nekin kovin pinnallisesti. Onneksi suomeksi on pian ilmestymässä Jason Lepojärven kirja Johannes Paavali II:n ruumiin teologiasta, joka avaa paavin seksuaaliopetuksen kauneutta sen sisältä käsin.

Suosittelen myös Johannes Paavali II:n elämäkertoja, olen lukenut niitä jopa neljä (Opowieść o świętości, Karol il Grande, A Life with Karol, Dlatego Święty), katsonut kolme (Karol 1 ja 2 sekä John Paul II, jokaisen kahdesti) ja kuunnellut yhden (Santo Subito). Kuuluisimmat englanninkieliset elämäkerrat ovat A Witness to Hope ja The Universal Father.

Beatifikaatio ja media

Haluaisin myös esittää haasteen medialle: Johannes Paavali II:n beatifikaatio on uutisoitava kattavasti, monipuolisesti ja reilusti. Kommentaattoreiksi on pyydettävä oikeita asiantuntijoita eikä vain ketä tahansa yliopistoteologia, joka tietää jotain katolisesta kirkosta. Beatifikaatiomessu tulee näyttää suorana lähetyksenä.

Ihmisille on näytettävä paavin valtaisa merkitys maailmalle ja maailmassa (yhä tänä päivänä), ja katolinen näkökulma on saatava avatuksi sisältä käsin. Sisällön on keskityttävä pyhyyteen, paavin henkilöön ja beatifikaatioon, ei pedofiliaskandaaleihin eikä Afrikan AIDS-tilanteeseen (vaikka nämäkin ovat vakavasti otettavia aiheita, eikä niitä ole tyystin sivuutettavakaan). Paavin muistoa on kunnioitettava asianmukaisesti.

Blogin lukijoita kehotan ottamaan yhteyttä paikkakuntansa medioihin ja vaikuttamaan siihen, että edellä esitetty visio toteutuisi. Tämän artikkelin voi myös lähettää linkkinä mediavaikuttajille.

Näillä sanoilla haluaisin valmistella Suomen kansaa ottamaan vastaan vapun iloisen uutisen innokkaan kiinnostuneesti. Johannes Paavali II on myös meidän pyhimyksemme, hän välitti meistä ja tuli luoksemme. Sitäkin suuremmalla intensiteetillä hän nyt sympatiseeraa meitä taivaasta. Rohjetkoon itse kukin edes varovaiseen huokaukseen: autuas Johannes Paavali II, auta meitä, rukoile Suomen puolesta!