Karolin köyhyys
Sain täällä Johannes Paavali II:n entisessä piispanistuimen kaupungissa Krakovassa luettua JPII:n seuraajan, Krakovan arkkipiispan kardinaali Stanislaw Dziwiszin kirjan A Life With Karol (Doubleday 2008).
Apologeettisiin tarkoituksiin haluaisin poimia kirjasta vain Karol Wojtylan/Johannes Paavali II:n esimerkin köyhyydestä. Tarkoitus on valaista niitä, jotka hautovat stereotypioita rikkaista piispoista ja palatsissa kalleuksista nauttivasta paavista.
Karol Krakovan piispana
“Periaatekysymyksenä arkkipiispa ei koskaan hakenut kuuriasta palkkaansa, joka oli muutenkin vain symbolinen rahamäärä. Kirkkoherroilta saadut lahjoitukset ja julkaisuista kertyneet varat menivät kokonaan hänen monenlaisiin edesottamuksiinsa ja hyväntekeväisyyteen. Hän eli köyhyydessä, eikä hän koskaan tarvinnut mitään. Hänellä oli vain yksi musta päällysvaate.” (Dziwisz, s. 38)
Johannes Paavali II paavina
“Toinen asia, jonka haluan mainita, on se, kuinka yksinkertaisesti hän eli Vatikaanissa. Hänen henkilökohtainen asuntonsa koostui olennaisesti makuuhuoneesta ja pikkuruisesta työhuoneesta, jossa oli pieni työpöytä ja tuoli. Irtoseinä erotti makuuhuoneen työhuoneesta. Kaikki oli hyvin yksinkertaista.” (s. 84)
“Vatikaanissa hän jatkoi yhtä vaatimatonta elämää kuin Krakovassa. Sanoakseni totuuden, hän harjoitti köyhyyttä sankarilliseen asteeseen saakka, mutta - ja tämä on ihmeellisintä koko asiassa - hän teki sen ilman ponnistuksia. Hänellä ei ollut mitään eikä hän koskaan pyytänyt mitään. Hän ei ollut finanssitaituri eikä saanut mitään stipendiä apostoliselta istuimelta.” (s. 84)
“Valtiosihteeristö hoiti hänen aktiviteettiensa tuottamat kustannukset. Toisin sanoen, paavina hänen tarpeensa hoidettiin, mutta hänellä ei koskaan ollut senttiäkään, jota hän olisi voinut kutsua omakseen.” (s. 84)
Paavi matkoilla
“Brasiliassa paavi vietiin favelaan (ghettoon, slummiin). Köyhyys oli pelottavaa. Muistan hänen silmänsä. Hän katseli ympäriinsä ikään kuin epätoivossa, koska hän ei tiennyt, mitä hän voisi tehdä helpottaakseen juuri tuon paikan ihmisten kärsimystä juuri tuona hetkenä. Sitten hän yllätti kaikki ottamalla pois paavillisen sormuksensa ja antamalla sen asukkaille.” (s. 101)
Explore posts in the same categories: Paavi ja kirkko
lokakuu 19, 2010 klo 9:16 am
Emil, nuo ‘edesottamukset’ kannattaisi ehkä kääntää uudelleen… ;) “Rahat menivät hänen edesottamuksiinsa” tarkoittaa nimittäin suomeksi, että hän töppäili niin raskaasti, että joutui käyttämään koko omaisuutensa korvauksiin tai muihin tyhmyyksiin. Alkukielessä käytetty sana on varmaankin ‘przedsięwzięcie’, joka suomeksi on ennemminkin ‘aloite’ tai ‘projekti’.
lokakuu 19, 2010 klo 4:28 pm
Hyvä Juho:) Kiitos kommentista. Alkukieli on kylläkin italia ja itse luin englanniksi, jossa oli undertakings. Meinasinkin tosiaan kääntää “aloite”. Mutta hyvä kun tuli näin selvennettyä:)
marraskuu 8, 2010 klo 10:36 pm
Hei kiinnostava kirjoitus !: >
Mitä sille sormukselle tapahtui, kun ei kai yleensä paavin sormuksia jaella köyhille. Myytiinkö se oikeasti johonkin, ja köyhät sai rahaa vai halusiko ne ihmiset kuitenkin, että paavi pitää sormuksensa ?
Ja tosi hieno mainos tosta ensi nuortenillasta. Utelen, et kuka se on tehnyt ?
marraskuu 9, 2010 klo 4:15 pm
Kiitos Martina kommentista! En valitettavasti tiedä paljoakaan lisää sormuksen historiasta mutta ei se paavi sitä pitänyt, koska sen verran luin toisesta kirjasta että loppumatkan se lainasi piispansormusta joltain kardinaalilta:) Kiva kun tykkäsit mainoksesta, nimimerkki on alakulmassa:)