Hyviä uutisia

Voiko eroottisten lehtien katsomisessa olla mitään pahaa? Kun kerran kukaan ei voi saada sukupuolitautia eikä tulla raskaaksi, ei kai pornon katsomisessa voi olla mitään väärää? Entä itsetyydytys – eikö se ole normaali osa nuoren kasvua ja terveellinen tapa oppia omaa arvostamaan omaa seksuaalisuutta? Tässä artikkelissa tutkimme itsetyydytyksen eli masturboinnin (t. masturbaation) ja pornografian moraalisuutta sekä niiden aiheuttamia seurauksia.

Itsetyydytys – itsesaastutus?

Kodin Lääketieteellinen Käsikirja selittää vuonna 1897 Suomessa julkaistussa painoksessaan itsetyydytyksen nimellä itsesaastutus seuraavain sanoin:

“Hirveimmin kaikista turmelee terveyttä se karkea pahe, jota sanotaan itsesaastutukseksi eli onaniksi, s.o. sukuvietin tyydyttämistä… kiihottamalla käsin tai jollakin muulla siivottomalla kosketuksella siitinelimiä. Tämä pahe on vielä paljon turmiollisempi kuin liian aikainen parittelu, se kun on luonnotonta, väkivaltaista ärrytystä, jolla mielikuvitusta kiihotetaan korkeimmilleen… Kun itsesaastutusta aina harjoitetaan suuressa salaisuudessa ja on useinkin vaikea huomata, tulee vanhempain ja kasvattajain ankaralla ja tarkalla silmänpidolla sitä tiedustella…

Jos nimittäin lapsi, joka muuten on ollut terve ja ripeä, tulee ilman muita huomattavia syitä vähitellen kivulijaaksi, valittaa tiheämmin sattuvaa raukeutta ja uneliaisuutta, jos se muuttuu hiljaiseksi, itseensä sulkeutuneeksi, tuittupäiseksi, nurisevaksi, osoittaa hajamielisyyttä lukutunneilla, hakee usein yksinäisyyttä, valittaa päänkivistystä, käypi kalpeaksi, jos silmät muuttuvat raukeiksi, sisäänvajonneiksi ja niitä ympäröi sinertävät renkaat, jos hän kadottaa ruokahalun ja osoittaa omituista arkuutta eli vauhkoutta seurassa tai kun hänet äkkiä yllätetään, niin on tukevia syitä epäillä häntä itsesaastutuksesta.

Sen turmiolliset seuraukset näyttäytyvät pian. Ei ole odottamistakaan onanistin luopuvan tästä paheesta sittenkään, kun hänen arvostuskykynsä on tuleentunut; sillä silloin kun järki niin suuren herruusvallan saapi, on se tavallisesti jo liian myöhäistä ja terveys on pilalla.”

2000-luvun suomalaiselle yllä siteeratut sanat ovat ehkä huvittavia, ja onkin myönnettävä, ettei vuosisadan takainen kuvaus liene aivan lääketieteellisesti vedenpitävä. Liioittelevasta kuvauksesta huolimatta saatamme ihmetellä ja kysyä, kuinka ihmeessä on mahdollista, että sadassa vuodessa yhteiskunnan käsitys tietyn aktin moraalisesta arvosta on muuttunut totaalisesti äärimmäisen pahasta täysin hyvään ja normaaliin. Nykyään kouluissa opetetaan yleisesti, että itsetyydytys on luonnollinen osa nuoren kehitystä ja hyvä tapa tutustua omaan seksuaalisuuteen. Terveystieto on varmasti kehittynyt, mutta toisaalta herää kysymys, onko eettisestä kysymyksestä tehty puhtaasti terveystiedollinen kysymys ja näin unohdettu kysyä, onko asia mahdollisen terveellisyyden lisäksi moraalisesti oikein.

Tässä vaiheessa keskustelu siirtynee kysymykseen moraalisesta subjektivismista ja objektivismista. Jos jokainen luo oman moraalinsa ja jokaisen arvoja tulee aina suvaita ja kunnioittaa, kuten yhteiskunta usein haluaa asian nähdä, ei voida sanoa mitään lopullista siitä, onko masturbointi tai mikään muukaan teko hyvä vai paha asia. Jos naturalismi on totta, emme voi koskaan saada perimmäistä tietoa oikeasta ja väärästä, emme voi varsinaisesti tuomita raiskausta, pedofiliaa, tai lapsipornoa epäoikeudenmukaiseksi. Jokin meissä kuitenkin protestoi ja vaatii objektiivista vahvistusta sille, että jotkut asiat todella ovat väärin. On selvää, että vain objektiivisen moraalin säätäjä itse voisi ilmoittaa lopullisen totuuden oikeasta ja väärästä.

Katolinen kirkko uskoo, että Jumala, kaiken oikeudenmukaisuuden lähde, on ilmoittanut itsensä Jeesuksen Kristuksen persoonassa ja että hän opettaa ihmisille moraalisen totuuden perustamansa kirkon välityksellä: “Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut.” (Luuk. 10:16) Kirkko ei ole vaiennut vaikeasta itsetyydytyksen kysymyksestä, ja kysymys kuuluukin, onko kirkko asettunut kannattamaan nykyistä ”luonnollisen” masturboinnin käsitystä opettaen, että yhteiskunta oli lukemattomien vuosisatojen aikana väärässä tämän aktin moraalisesta arvosta, vai onko kirkko nähnyt muutoksen yhtenä elementtinä ”vapaan” seksin, abortin, ehkäisyn, pornon ym. elämän ja todellisen rakkauden vastaista vallankumousta?

Vastaus on selvä: ”Seksuaalinen nautinto on moraalisesti vääristynyttä silloin, kun sitä etsitään irrotettuna sen elämää antavasta ja rakkautta lisäävästä päämäärästä.” ”Sekä kirkon opetusvirka pysyvää traditiotaan noudattaen että uskovien moraalinen taju ovat epäröimättä ja lujasti pitäneet masturbaatiota itsessään vakavasti väärin suuntautuneena tekona.” ”Olipa syy mikä tahansa, seksuaalisen kyvyn käyttäminen aviollisen yhtymisen ulkopuolella on olennaisessa ristiriidassa tämän kyvyn päämäärän kanssa.” ”Synteihin, jotka rikkovat raskaasti siveyttä vastaan, kuuluvat masturbaatio, haureus, pornografia ja homoseksuaaliset teot.” (Katolisen kirkon katekismus [KKK] 2351–2352, 2396)

Miksi se on väärin?

Ihmisillä on luonnollinen ymmärrys siitä, että sukupuolielimet ja seksi on tarkoitettu pääasiassa suvunjatkamistarkoituksiin. Jotta suku lisääntyisi, yhdyntään kuuluu myös nautinto ikään kuin palkintona valmiudesta vanhemmuuteen. Miehen ja vaimon välisessä yhdynnässä nämä kaksi tarkoitusta yhtyvät ja saavat täyttymyksensä, mutta itsetyydytys haluaa sukupuoliyhdynnän tarjoaman nautinnon ilman sukupuoliyhdynnän asettamia velvollisuuksia – puolisoon yhtymistä ja vastuuta mahdollisesta jälkikasvusta. Yhdynnän luonnollisilla tarkoitusperillä on syynsä – yhtyminen toiseen sukupuoleen opettaa toisen ihmisen arvostamista ja kasvattaa rakkautta, jälkikasvu puolestaan opettaa vastuullisuutta ja tekojensa seurausten huomioimista.

Itsetyydytys tuhoaa molemmat seksin luonnolliset tarkoitusperät eikä opi yhtään sen tarjoamista oppitunneista. Seksin on tarkoitus olla rakkauden lahja toiselle ihmiselle, mutta masturbaatiossa seksi lakkaa täysin olemasta lahja. Rakkauden sijasta itsetyydytys opettaa itsekkyyttä – se kääntää harjoittajansa ajatukset oman nautinnon ja tyydytyksen saamiseen ja estää todellisen uhrautuvan, antautuvan ja epäitsekkään rakkauden kehittymisen.

Masturboinnin hetkellisestä nautinnosta tulee helposti pakokeino surun, yksinäisyyden tai stressin poistamiseksi. Itsetyydytys muuttuu näin pikalääkkeeksi, joka ehkä rauhoittaa hetkeksi, mutta ei koskaan tyydytä, sillä uusien huolien tai halujen ilmaantuessa sitä tarvitaan taas lisää. Ruumiin nautinnot ja mielen fantasiat saavat ihmisen unohtamaan todellisuuden ja kutsun oikeaan rakkauteen. Kun miehet ja naiset ovat harjoittaneet itseään näin, miten asiat yhtäkkiä muuttuisivat, kun he ovat naimisissa? Häiden jälkeen himot eivät katoa, vaan niiden tyydyttämiseen käytetään oman ruumiin sijasta toista. Seksin tarkoitus ei enää ole rakkauden osoittaminen, vaan mielihyvän saaminen.

Ongelmat eivät välttämättä lopu tähän. Jos ihminen on tottunut ennen avioliittoa siihen, että seksuaalista nautintoa on saatava aina, kun mieli tekee, mitä tapahtuu avioelämän realiteettien iskiessä vastaan? Usein ratkaisuna on paluu itsetyydytykseen – puolison ja avioliiton harmiksi. Jos ihminen ei pysty hallitsemaan ja hillitsemään itseään ja halujaan, ei hän myöskään pysty antamaan itseään lahjaksi toiselle. Kun aviollinen rakkaus ei enää ole epäitsekäs lahja, se joutuu suuriin ongelmiin. Seksielämä saattaa kuihtua, kun toinen osapuoli saa nautintonsa helpommin masturboimalla, kun taas toinen on loukkaantunut kunnioituksen puutteesta. Jos siveellisyys ja itsehillintä eivät toimi ihmisen itsensä suhteen, eivät ne todennäköisimmin toimi muillakaan aloilla.

Joskus itsetyydytys yritetään oikeuttaa sanomalla, että se on hyvä keino sammuttaa himoja ja houkutuksia. Se ei kuitenkaan ole yhtään sen tehokkaampi tai oikeampi keino kuin prostituoidun käyttäminen samaan tarkoitukseen – bensa ei ole tehokas tulen sammuttaja. Seksuaaliset aktit vain lisäävät seksihimoa ja kasvattavat itsekkyyttä – ainoa toimiva keino on puhtauden hyve, joka kasvaa harjoittamalla itsehillintää.

Pornografia

Kuten itsetyydytyskin, pornografinen materiaali on myrkkyä todelliselle ja kestävälle rakkaudelle. Pornografia tyhjentää miehet miehuudestaan, sillä miehuus merkitsee miehen kykyä uhrata itsensä naisen puolesta (kuten klassiset tarinat vangitusta prinsessasta ja lohikäärmeet ynnä muut hirviöt henkensä uhalla voittavasta prinssistä todistavat). Jokainen voi kuvitella vanhemmat, jotka saavat suloisen pienen tyttären, josta tulee heidän silmäteränsä ja ylpeytensä – ja sen jälkeen kuvitella, miten he reagoisivat saadessaan tietää jonkun ottaneen ja levittäneen heidän nuoresta neidistään kuvia Internetiin kaikenlaisten likaisten miesten katseltaviksi ja vitsailtavaksi ympäri maailmaa. Kuinka paljon isää tai äitiä suututtaisi mies, joka katselee heidän tytärtään (kuvassa tai elävänä) samalla tavalla kuin hän katselee pornoa?

Sen sijaan, että mies kieltäisi itsensä naisen hyväksi, hän tekee naisesta seksiobjektin omaa tyydytystään varten ja kieltää täten naisen arvon. Porno kieltää rakkauden, ja siksi se ei koskaan lopullisesti tyydytä, sillä vain rakkaus tyydyttää. Monesti hyvin räikeätäkin pornoa katsoneet toteavat tyytymättöminä, että elokuva tai lehti ”ei näyttänyt tarpeeksi”. Tämä käsittämätön lausahdus on itse asiassa totta: pornon ongelma ei ole vain siinä, että se näyttää liikaa, vaan myös siinä, että se näyttää liian vähän. Se ei näytä naisesta muuta kuin hänen ruumiinsa – se peittää sielun, rakkauden, vastuun ja kunnioituksen.

Porno tarjoaa mahdollisuuden paeta todellisuudesta ja unohtaa rakkauden todelliset vaatimukset. Pornoa katsellessa ei tarvitse huolehtia sukupuolitaudeista eikä raskauksista – se on helppo vaihtoehto itsekkäälle nautinnonhakijalle. Porno kasvattaa juuri niitä seksuaalisuuden vääristymiä, joita vastaan ihmisen on taisteltava löytääkseen todellisen rakkauden. Kuten muutkin rakkauden vääristymät, porno opettaa seksin tarkoituksen olevan mielihyvä ilman rakkautta ja elämää. Mies alkaa arvostaa naista vain hänen ruumiinsa vuoksi eikä siksi, kuka hän on.

”Miestenlehti”, ”aikuisviihde” ja muut vastaavat käsitteet ovat suunnattoman kiehtovia – miksi juuri pornon yhteydessä miesten on jatkuvasti muistutettava itseään siitä, että he ovat aikuisia? Pornoa katsovien miesten itsehillinnän puute saa heidät muistuttamaan pikkupoikia, eivätkä he mitenkään ansaitse nimityksiä ”mies”, ”herra”, ”aikuinen”, joten heidän on uskoteltava itselleen, että he todella ovat sitä. Kun naiset saavat tietää miesten käyttävän pornografisia materiaaleja, he lähinnä säälivät elleivät suoranaisesti halveksi heitä.

Miesten miehuuden ryöstämisen lisäksi porno tekee naisista välineitä, joiden tehtävänä on tyydyttää seksuaalisia haluja ja saa miehet ajattelemaan, että naiset nauttivat heidän hyväksikäyttämisestään. Useat esimerkit vahvistavat tämän. Kun Oklahomassa suljettiin 150 seksibisnestä, alueen raiskauslukumäärä putosi 27 % viidessä vuodessa, kun muualla Yhdysvalloissa se kasvoi 19 %. Phoenixissa asuinalueilla, joilla oli pornoliikkeitä, tapahtui 500 % enemmän seksuaalirikoksia kuin alueilla, joilla niitä ei ollut. Yhdysvalloissa kuolemantuomion saanut raiskaaja-murhaaja Ted Bundy kertoi viimeisessä haastattelussaan kaiken alkaneen pornosta, ja sama päti hänen sellitovereihinsa. Hänen raiskaamiensa ja murhaamiensa lukuisten naisten perheille on turha yrittää selittää, että porno on harmitonta.

Pornografia tuhoaa myös avioliittoja. Porno opettaa ihmisiä odottamaan puolisoiltaan utopistista suorituskykyä, fyysistä ulkonäköä, saatavuutta ja tyydytystä. Kun todellisuus ei vastaakaan pornomaailman luomia fantasioita, avioliitto alkaa kärsiä vakavista ongelmista. Porno opettaa keskittymään vain seksuaaliseen tyydytykseen, ja kun puoliso ei olekaan tyydytyskone vaan ihmisyksilö, jolla on omia tarpeita, saattaa suhde helposti alkaa vaikuttaa liian vaativalta. Todellinen intiimiys käy myös lähes mahdottomaksi, kun lukemattomat muut alastomat osapuolet ovat vallanneet mielen. Jos miehen täytyy teeskennellä, että vaimo on joku muu, jotta hän voisi saada seksuaalista tyydytystä, rakkaussuhde puolisoiden välillä turmeltuu pian täysin.

Kristillinen näkökulma

Jeesus vaatii seuraajiltaan puhtautta, koska hän haluaa opettaa, mitä todellinen rakkaus on. Vuorisaarnassa hän sanoi: “Teille on opetettu tämä käsky: ‘Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.” (Matt. 5:27–29)

Synnit puhtautta vastaan eivät ole pelkästään meille ja muille haitallisia – ne loukkaavat myös syvästi Jumalaa, sillä hän itse on kaikkien vääriin tarkoituksiin käytettyjen naisten ja miesten rakastava Isä. Jeesus varoitti himoamasta niitä, jotka eivät ole yhtyneet meihin avioliitossa – selvä yhteys itsetyydytykseen ja pornoon, sillä harvemmin ne eivät liity epäpuhtaisiin himoihin. Silmän repiminen on vertauskuva niistä äärimmäisistä keinoista, joita meidän on käytettävä välttääksemme houkutusta syntiin.

Jumalan sana opettaa, että seksin tulee pyrkiä aviopuolisoiden rakkauden kasvamiseen ja jälkikasvun tuottamiseen. Mies ja nainen on yhdistetty avioliitossa ”yhdeksi lihaksi” (Matt. 19:5), ja juuri seksi tekee heistä yhtä lihaa. Jumala tarkoitti seksin miehen ja naisen väliseksi elämää antavaksi rakkauden osoitukseksi, ja minkä ”Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt. 19:6). Emme saa itsetyydytyksellä tai pornolla erottaa seksiä miehen ja naisen yhdynnästä. Kun Onan Vanhassa testamentissa yritti erottaa seksin nautinnon lisääntymisestä, Jumala rankaisi häntä kuolemalla (1. Moos. 38:8–10), ja kuolemantuomio seurasi myös muista samaan tarkoitusperään liitettävistä teoista (3. Moos. 20:13–16).

Myös apostoli Paavali varoitti kaikenlaisen siveettömyyden ikuisista vaaroista: ”Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta…” (Ef. 5:5) Kuten aiemmin siteerattu katekismuskin, myös Raamattu pitää puhtauden vastaisia syntejä kuolemansynteinä, jotka johtavat pelastuksen menettämiseen. On kuitenkin muistettava, että Jumala on äärettömän armollinen ja on valmis pyyhkimään kaikki syntimme pois ja antamaan meille uuden alun: ”Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9)

Pysyäksemme puhtaina meidän on syytä rukoilla paljon ja turvautua Jumalan apuun. Kiusausten kohdatessa voimme tarjota taistelumme Jumalalle ja pyytää häntä opettamaan meitä elämään hänen tahtoansa ja esimerkkiänsä seuraten (Ef. 5:1) ”valon lapsina” (Ef. 5:8). Meidän on syytä muistaa, että itse Pyhä Henki asuu Jumalan ystävissä ja auttaa meitä armollaan.

Tämä antaa meille lisää syytä olla lankeamatta siveettömyyden synteihin: ”Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6:18-20)

Kristus osti meidät täydestä hinnasta – meidän pelastuksemme maksoi hänelle kärsimyksen ja kuoleman. Toisaalta juuri kärsimyksellään ja kuolemallaan Kristus osoitti, että todellinen rakkaus on uhrautumista, ja samanlaista rakkautta meiltä vaaditaan (mahdollisesti vielä tulevaa ja tuntematonta) puolisoamme kohtaan (Ef. 5:25–33). Pankaamme siis käytäntöön Paavalin neuvo, paetkaamme nuoruuden himoja ja pyrkikäämme sen sijaan uskoon ja rakkauteen ja huutakaamme Herraa avuksemme puhtaasta sydämestä (vrt. 2. Tim. 2:22).