Hyviä uutisia

Erityisesti teinejä ja nuoria aikuisia kiehtovat ja mietityttävät kysymykset seksistä ja sen asemasta ihmissuhteissa ja elämässä. Yhteiskunnassamme vallitsevan mielipiteen vastaisesti kristillinen opetus seksistä on erittäin positiivinen – itse asiassa se on vapauttava uutinen niille, jotka ymmärtävät seksin hyvyyden ja kauneuden keskellä maailmaa, joka on tehnyt seksistä ihmisarvoa alentavan massamarkkinatuotteen. Tässä artikkelissa tutkimme, miksi seksi kuuluu vain avioliittoon eikä sitä edeltäviin suhteisiin kristillisen opetuksen, maalaisjärjen sekä uusimpien paljastavien tutkimustulosten valossa.

Jumalan ilmoitus

Joskus kuulee väitettävän, että Jeesus ei sanonut mitään esiaviollisesta seksistä tai että Raamatun mukaan se ei ole vakava synti. On kylläkin totta, että Raamattu ei puhu esiaviollisesta seksistä – se käyttää sen sijaan sanoja ”haureus” tai ”siveettömyys” ilmaistakseen saman totuuden. Ne, jotka luulevat voivansa olla samanaikaisesti kristittyjä ja elää avoliitossa tai vähemmän vakavissa seksisuhteissa vaarantamatta pelastustaan, erehtyvät suuresti.

Jumalan ilmoitus on ollut alusta asti selvä kaikille kristityille: esiaviollinen seksi on raskas rikkomus Jumalaa vastaan, ja se sulkee pois Jumalan valtakunnasta. Heprealaiskirje kehottaa: ”Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja aviorikkojat.” (Hepr. 13:4) Paavali kirjoitti: ”Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät aviorikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit…” (1. Kor. 6:9–10)

Mielenkiintoista tässä kohdassa on se, että jokaista Paavalin mainitsemista synneistä voidaan soveltaa esiaviolliseen seksiin. Ensinnäkin siveettömyys viittaa juuri näihin ei-aviollisiin suhteisiin. Toiseksi seksistä on tullut yhteiskunnassamme ehkä suurin epäjumala, jota yhdessä palvotaan viikonloppuisin ja joka valtaa ajatukset, sanat, teot, seinäkalenterit, elokuvat, tietokoneruudut, jne. Kun seksiä harrastetaan ilman Jumalan siunausta avioliiton ulkopuolella, tulee seksistä itse päämäärä, kun todellisuudessa sen tulisi olla keino kasvaa puolison ja Jumalan rakastamisessa.

Kolmanneksi esiaviollinen seksi on jo itsessään aviorikos sekä kumppanin tulevaa puolisoa että omaa tulevaa puolisoa kohtaan – uskollisuus elinikäiselle puolisolle ei ala vasta häiden jälkeen. Kuka haluaisi nähdä tulevan puolisonsa jonkun tuntemattoman petikaverina? Jos seksiä on harrastettu ennen avioliittoa, ei avioliiton ja seksin yhteenkuuluvuutta kunnioiteta, ja täten myös kynnys aviorikokseen itse avioliiton aikana on paljon suurempi.

Neljäs Paavalin mainitsema synti on seksin harrastaminen saman sukupuolen kanssa. Tässäkin on kyse samasta synnistä, nimittäin seksin irrottamisesta avioliitosta, sillä avioliitto on kristillisen näkemyksen mukaan Jumalan luoma miehen ja naisen liitto (Mark. 10:2–12).

Viides synti Paavalin listalla on varkaus, ja esiaviollinen seksi onkin tietyllä tavalla varkautta. Ensinnäkin esiaviollista seksiä harrastava varastaa Jumalalta yhden hänen tyttäristään tai pojistaan omiin luvattomiin ja itsekkäisiin tarkoitusperiinsä, toiseksi hän varastaa myös joltakulta toiselta ihmiseltä hänen tulevan puolisonsa sekä hänelle kuuluvan yksinoikeuden puolison ruumiiseen aviollisessa yhdynnässä.

Lopuista Paavalin mainitsemista synneistä on sanomattakin selvää, että sekä ahneus että juopuminen ovat usein esiaviolliseen seksiin johtavia tekijöitä. Ahneus haluaa itselleen sellaista, mikä itselle ei kuulu – juuri tästä esiaviollisessa seksissä on kyse. Humalaan itsensä juovat alentavat ihmisarvoaan ja muuttuvat lähemmäksi eläimellisyyttä – esiaviollinen seksi ei kunnioita toisen ihmisen arvoa vaan käyttää häntä nautinnon saamisen välineenä. Kun seksi erotetaan avioliitosta, laskeudutaan ainutlaatuisen inhimillisen rakkauden ja sitoumuksen korkeudesta ja kunniasta tarpeestaan parittelevien eläinten tasolle.

Kristityn arvoa esiaviollinen seksi loukkaa erityisellä tavalla, sillä hän on itse osa Kristusta ja Pyhän Henki asuu hänessä. Täten hän synnillään häpäisee itse Kristusta ja saastuttaa Pyhän Hengen temppelin. Paavali esitti asian näin: ”Mutta ruumis ei ole siveettömyyttä vaan Herraa varten, ja Herra on ruumiinkin valtias… Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä! Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: ’Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’ Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6:13,15–20)

Toisaalla Paavali kirjoitti lisää samasta aiheesta: ”Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä! Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa. Kukaan ei saa pyrkiä hyötymään veljensä kustannuksella. Herra rankaisee kaikesta sellaisesta, niin kuin olemme teille sanoneet ja teroittaneet mieleenne. Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. Sen tähden se, joka kääntää selkänsä näille ohjeille, ei käännä selkäänsä ihmiselle vaan Jumalalle, joka antaa teihin Pyhän Henkensä.” (1. Tess. 4:3-7)

Myös Jeesus piti esiaviollista seksiä selvästi synnillisenä: ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat” (Matt. 15:18–20).

Maalaisjärjen todistus

Useissa tapauksissa mieleen saattaa nousta vastalauseita kristillistä opetusta vastaan, varsinkin jos se esitetään ja ymmärretään sarjana kieltoja siitä, mitä kaikkea ei saa tehdä. Käyttäytymisohjeiden tarkoitus ei kuitenkaan ole rajoittaa vapautta, vaan vapauttaa vääristä valinnoista ja niiden tuomista ongelmista, aivan kuten ajonopeusrajoitustenkaan tarkoitus ei ole kahlita ajajia vaan suojella heitä.

Kyse ei ole siitä, että seksissä olisi jotain pahaa, kirkko ei kiellä seksiä siksi, että se ei halua ihmisten toteuttavan seksuaalisuuttaan. Kyse on siitä, että kirkko ei halua ihmisten käyttävän seksuaalisuuttaan väärin juuri siksi, että seksuaalisuus on niin hyvä asia. Mitä parempi asia, sitä vakavampi on sen turmeleminen ja väärinkäyttö. Kun asioita käytetään niiden luonnonmukaisen tarkoituksen mukaisesti, ne voivat olla moraaliselta arvoltaan täysin erilaisia kuin silloin, kun niitä käytetään sen vastaisesti. Ruoka on hyvä asia – ahneus ja bulimia taas ei. Vesi on hyvä asia – hukuttaminen ei ole. Tuli on hyvä asia – tuhopoltto ei ole. Valta on hyvä asia – tyranninen diktatuuri ei. Puhetaito on hyvä asia – kiroaminen ja valehtelu taas ei, jne.

Eräs esiaviollisen seksin puolesta esitetyistä argumenteista on se, että puolisoiden on tunnettava toisensa seksuaalisesti voidakseen solmia elinikäisen avioliiton, sillä jos häiden jälkeen seksisuhde ei toimikaan, on edessä suurempia ongelmia. Eihän autoakaan osteta ennen kuin se on koeajettu. Tämä väite paljastaa juuri sen, mitä nykyaikaisessa ajattelutavassa on vialla. Puolisoa – ihmisyksilöä – pidetään samanarvoisena kuin elotonta käyttötavaraa, jonka tarkoitus on palvella omien tarpeiden tyydyttämistä. Jos peli ei miellytä, vaihdetaan toiseen.

Jos rakkaus ja sitoutumiskyky ovat riippuvaisia seksin onnistumisesta, on selvää, että mistään sitoutumiskyvystä tai todellisesta rakkaudesta ei koskaan ole ollut tietoakaan. Kun tämä otetaan huomioon, on syytä ymmärtää, että pari, joka on oppinut tuntemaan toisensa ja rakastamaan toisiaan henkisellä tasolla (ja fyysisellä tasolla siveellisen yhdessäolon puitteissa), löytää varmasti myös yhteisen virren seksuaalisella tasolla. Tämän lisäksi täytyy muistaa, että naimisiin menneellä parillahan on koko loppuelämä aikaa harjoitella, parantaa ja syventää seksuaalista avioelämäänsä, kun taas ennen avioliittoa seksiä kokeilleet ja epäonnistuneet nuoret päätyvät todennäköisemmin hätäisiin ja sydänsuruja aiheuttaviin eroihin.

Esiaviollinen seksi on pohjimmiltaan valheellista, sillä muiden eleiden tavoin seksi välittää luonnostaan toiselle ruumiillisen viestin. Yhdynnässä ruumis ikään kuin sanoo: ”Annan itseni sinulle, olen kokonaan sinun, olemme yhtä, olen valmis saamaan kanssasi lapsen.” Tämä on totta avioliitossa, mutta lopullisen elinikäisen sitoumuksen puuttuessa seksiakti on valhe, sillä siinä toisiinsa yhdistyvät osapuolet eivät todella tarkoita antaa itseään toiselle kokonaan ja lopullisesti sitovalla tavalla.

Päinvastoin heidän ”rakkaudenosoituksensa” tarkoittavat käytännössä vain jotain seuraavanlaista: ”Minusta on mukavaa käyttää sinua tyydytysvälineenä, mutta en lupaa mitään siitä, ettenkö jättäisi sinua, kun saan tarpeekseni.” Heidän ruumiinsa puhuvat yhtä kieltä (yhdistymisen ja yhteiseen vanhemmuuteen sitoutumisen kieltä), heidän todelliset tarkoitusperänsä toista.

Esiaviollisen puhtauden säilyttäminen täytyy nähdä terveestä ihmisarvon ja rakkauden kunnioittamisen näkökulmasta. Jos jollakulla on suvun perintönä kallisarvoinen timanttisormus, hän tuskin antaisi sitä ensimmäiselle mukavalle seurustelukumppanille. Todennäköisemmin hän antaisi sen kosimalleen naiselle, joka tulisi olemaan hänen elinikäinen rakkautensa. Jos hän tyhmänä olisi antanut sormuksen pois jo aiemmin, ei oikealle vaimolle olisi enää yhtä arvokasta annettavaa.

Sama pätee vielä suuremmassa määrin jokaisen ihmisen neitsyyteen – se on lahja, jonka voi antaa pois vain kerran. On ylivoimaisesti kauneinta, kunnioittavinta ja rakastavinta omaa puolisoaan kohtaan antaa itsensä hänelle kokonaan puhtaana lahjana hääyönä. Kukaan ei haluaisi antaa rakkautensa osoituksena kenellekään likaista ja käytettyä lahjaa – kuinka suunnattoman paljon enemmän olisi syytä varata aviovaimolle tai -miehelle häälahjaksi puhdas ruumis ja sydän.

Toisin kuin esiaviollinen seksi, puhtaus opettaa seurustelukumppaneille epäitsekkyyttä ja uhrautumista, mikä on välttämätöntä onnistuneen avioliiton saavuttamisessa. Kun seksi ei tule kysymykseen, kumppanit voivat paremmin tutustua toisiinsa ihmisinä ja selvittää mahdollisuudet onnellisen avioliiton toteutumiseksi. Puhtaus yhdistää seurustelukumppanit tehokkaammin kuin seksi, ja se saa heidät arvostamaan toisiaan enemmän.

Jos taas sänkyhommiin ryhdytään ennen avioliittoa, seksistä saattaa helposti tulla kommunikaation korvike ja riitojen hätäratkaisu, joka peittää hetkeksi ongelmat mutta todellisuudessa kasvattaa niitä. Varsinkin nuorille seksistä saattaa tulla koko suhteen keskipiste, joka vie ajatuksia ja aikaa tärkeämmiltä asioilta ja tuottaa täten kasapäin ongelmia sekä suhteessa että muilla elämänaloilla. Sen sijaan todellinen uhrautuva rakkaus antaa iloa ja voimaa keskittyä muihinkin askareisiin ja motivoi suoriutumaan niistä hyvin.

Tilastotietojen vahvistus

Viime vuosina tehdyt useat tilastotutkimukset seksiin liittyvistä kysymyksistä ovat vahvistaneet katolisen kirkon opetuksen viisauden kaikessa, mikä koskee seksuaalimoraalia. Tärkeimpinä esiaviollista seksiä koskevina tuloksina voitaneen pitää esiaviollisten suhteiden eroprosenttia verrattuna hääyöhön asti puhtautensa säilyttäneisiin pariskuntiin. Yleisesti ajatellaan, että avoliitto on hyvää valmistautumista avioliittoon, mutta tilastot ovat todistaneet asian olevan päinvastoin.

Ensinnäkin on todistettu, että suurin osa kaikista avoliitoista päätyy eroon ennen avioliittoa. Tässä on syytä muistaa, että tunteellisesti nämä erot ovat lähes aina aivan yhtä raskaita kuin avioerotkin. Tämän jälkeen niiden pariskuntien, jotka päätyvät avoliiton jälkeen naimisiin, eroprosentti on eri tietojen mukaan ja eri tekijöistä riippuen 40–100 % suurempi kuin suoraan aviopuolisoina yhteen muuttaneiden parien. Tämä johtuu siitä, että avoliitto on osoitus haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä uskolliseen sitoutumiseen. Avoliitto kokeilee, ollaanko avioliittoon tarpeeksi yhteensopivia, mutta jos yhteensopimattomuus olisi syy purkaa avioliitto, kaikki olisivat eronneet – yhdessä pysymisen salaisuus ei ole turhaumien ja vikojen puuttuminen, vaan niiden voittaminen epäitsekkäällä rakkaudella.

Avioparit, jotka ovat asuneet yhdessä ennen häitä, kärsivät huonommasta kommunikaatiosta, ovat onnettomampia liitossaan ja päätyvät useammin parisuhdeneuvontaan. He myös pettävät aviopuolisoaan kolme kertaa muita aviopareja suuremmalla todennäköisyydellä, masentuvat kolme kertaa todennäköisemmin, ja heillä on perheväkivaltaan liittyviä ongelmia moninkertaisesti muihin aviopareihin nähden. Avoliitossa eläneet parit ovat myös huomattavasti tyytymättömämpiä seksielämäänsä, kun taas uskonnollisilla perinteisiä avioliittoarvoja edustavilla pareilla sukupuolielämä on parasta ja tyydyttävintä.

Kun seksiä on harrastettu muiden kanssa ennen avioliittoa, aikaisemmat kokemukset ovat jääneet mieleen, ja ne toimivat häiritsevästi aviopuolison seksisuorituskyvyn vertailukohtina, mikä vähentää suuresti seksin mielekkyyttä. Ennen avioliittoa yhdessä asuneiden parien perheissä on myös enemmän alkoholiongelmia, ja niissä kasvaneet lapset menestyvät koulussa huonommin ja kärsivät enemmän erilaisista käyttäytymishäiriöistä. Vaikka siis avioliiton ja avoliiton ero saattaa näyttää vain i-kirjaimen kokoiselta, on kaikkien tutkimusten yksimielinen johtopäätös se, että avoliitto ei ole vaihtoehto avioliitolle, eikä se sen koommin valmenna avioliittoon, vaan avioeroon.

Jos siirrytään avoliitosta esiaviolliseen seksiin ylipäänsä, tilastot ovat vielä synkemmät. Nuorena aloitettu aktiivinen seksielämä on suurimpia syitä erilaisten sukupuolitautien tarttumiseen, ja nuorten tyttöjen aktiivinen sukupuolielämä on suurin kohdunkaulan syövän aiheuttaja. Traaginen tilastotieto koskee itsemurhia: seksuaalisesti aktiivisten nuorten tyttöjen itsemurhalukemat ovat kuusinkertaiset verrattuna neitsyihin.

Tilastot osoittavat myös, että ihmisten sitoutumiskyky vähenee sitä mukaa, kun seksikumppanit lisääntyvät. Aivan kuin iholle kiinnitetty teippi, ensimmäinen suhde on luja ja sen rikkominen sattuu kovasti. Jos saman teipin kiinnittää ihoon ja irrottaa siitä useaan kertaan, se ei enää pysy kiinni eikä sen poistaminen enää satu. Samoin käy parisuhteiden kanssa – mitä useampi seksikumppani, sitä todennäköisempi ero. Ei ole yllätys, että tilastot kertovat suurimman osan neitsyytensä ennen avioliittoa menettäneistä nuorista katuneensa myöhemmin päätöstään.

Lopuksi

Esiaviollinen seksi tyhjentää avioliiton merkityksestään. Pareille, jotka ovat olleet seksuaalisesti aktiivisia jo ennen häitä, itse avioituminen merkitsee usein lähinnä seremonian läpikäymistä, uusien astioiden saamista ja palaamista takaisin samaan arkeen, joka edelsi häitä. Hääyönä tai häämatkalla ei ole mitään uutta annettavaa tuoreelle aviokumppanille, joten aika kuluu johonkin kiehtovampaan kuten vesihiihtoon tai eksoottisten lintujen tarkkailuun. Jos lapsen annetaan kurkkia lahjakaappiin ennen joulua, menettää joulu merkityksensä. Joululahjat kuuluu antaa jouluna, aviolliset lahjat avioliitossa.

Avioliitto ei ole vain kahden ihmisen sopimus tai yhteiskunnallinen instituutio, vaan Jumalan asettama sakramentti, joka muuttaa poikamiehen aviomieheksi ja naisen vaimoksi. Aviossa joko ollaan tai ei olla. Kihlattu ei ole morsiamensa kanssa yhtään enemmän naimisissa kuin kukaan muukaan – mutta häiden jälkeen kahdesta ihmisestä on tullut yksi ruumis – mies kuuluu naiselle ja nainen miehelle.

Jokaisen ihmisen sisimmässä on intuitiivinen tieto ja ymmärrys tästä totuudesta – että todellinen rakkaus on ikuista ja uskollista, ja että seksi on tähän täydelliseen sitoutumiseen antautumisen merkki. Ihmisen on vain uskallettava kulkea vastavirtaan, kun yhteiskunta opettaa päinvastoin – mikä loppujen lopuksi ei ole kovinkaan vaikeaa, kun näemme tämän yhteiskunnan perhe- ja rakkauselämän hedelmät. On aika aloittaa puhtaan rakkauden vallankumous.