Hyviä uutisia

Joskus asematunnelissa tai muualla törmää vapaiden suuntien kristittyihin, jotka jakelevat “Suuri pelastus” - nimisiä (tai vastaavia) lentolehtisiä ihmisille. Monesti he ovat suhteellisen katolisvastaisia, eikä heidän kanssaan kannata ryhtyä typeriin väittelyihin (ks. 2. Tim. 2:23). Sen sijaan voimme vastata heidän evankeliointiinsa vastaevankelioinnilla, joka onnistuu loistavasti esimerkiksi ottamalla vastaan heidän paperilappusensa (joka kehottaa uskomaan Jeesukseen) ja antamalla samalla heille seuraavan vastasanoman. Jos katuevankelista on vilpitön Raamatun ja totuuden suhteen, ehkä hän ottaa yhteyttä ja haluaa tietää lisää. Jos olet katolilainen, voit printata seuraavan sanoman kaksipuolisena A4-paperina Wordilla (esim. Times New Roman fonttikoolla 11, alkuotsikko isommalla). Pidä aina muutamia kopioita mukanasi, jos arvelet, että saatat törmätä katuevankelistaan. Jos haluat, voit liittää loppuun myös omat yhteystietosi. Sitten itse asiaan.

SUUREMPI PELASTUS

Olet mitä todennäköisimmin juuri kutsunut minut vastaanottamaan Jeesuksen, jotta voisin pelastua. Kiitän apostolisesta innostasi ja olen iloinen voidessani kertoa sinulle, että Kristus on Herrani ja Vapahtajani. Pelastus on kuitenkin paljon suurempi asia kuin pelkkä Jeesukseen uskominen – pelastus on jäsenyyttä Kristuksen ruumiissa, osallisuutta Jumalan valtakunnasta, kuulumista Jumalan perheeseen. Kehotan sinua ottamaan vastaan evankeliumin koko täyteyden, joka löytyy vain Kristuksen itse rakentamasta kirkosta. Kotiin päästyäsi lue ja mietiskele Jumalan läsnäolossa kaikkia tämän sanoman raamattusitaatteja.

KRISTUKSEN RUUMIS

1) Seurakunta (t. kirkko) on Kristuksen morsian (Ef. 5:25–32, Ilm. 19:7), ja koska sulhanen ja morsian tulevat ”yhdeksi lihaksi”, ”yhdeksi ruumiiksi”, on tämä morsian eli seurakunta myös Kristuksen ruumis, kuten Raamattu monissa kohdissa opettaa (Ef. 1:22–23, Kol. 1:18, 1:24, Room. 12:5, 1. Kor. 12:12–27). Kristus ei ole moniavioinen eikä hänellä ole useita ruumiita – hänellä on yksi morsian ja yksi ruumis. Tämän vuoksi hän perusti yhden kirkon (Matt. 16:18). Tämä kirkko ei koskaan ollut näkymätön kokoelma uskovia eri tunnustuskunnista, vaan hierarkkinen (apostolit, kaitsijat, diakonit, jne) uskon ykseydessä (1. Kor. 1:10, Ef. 4:5) loistava, näkyvä Jumalan valtakunta, maailman valo (Matt. 5:14). Tämä kirkko on Jumalan huone, totuuden pylväs ja perustus (1. Tim. 3:15), jolle Jeesus lupasi jatkuvuuden maailman loppuun asti (Matt. 28:20, Joh. 14:16, Matt. 16:18). Tälle kirkolle Jeesus antoi oman auktoriteettinsa sitoa ja vapauttaa (Matt. 18:18) eli kieltää ja sallia samoin kuin ottaa ihmisiä yhteyteensä ja poistaa heitä siitä. Jumala lupasi tässä jakeessa, että kirkon sitovat ja lopulliset päätökset olisivat taivaan tahdon mukaisia eli erehtymättömiä.

2) Jo apostolien seuraajat kutsuivat tätä yhtä yleismaailmallista kaikille tarkoitettua kirkkoa katoliseksi kirkoksi. Ignatius Antiokialainen, evankelista Johanneksen opetuslapsi ja Pietarin seuraaja Antiokian piispanistuimella, kirjoitti suunnilleen samaan aikaan kuin Ilmestyskirja ilmestyi: ”Minne piispa ilmaantuu, siellä olkoon lauma, samoin kuin katolinen kirkko on siellä, missä Jeesus Kristus on.” (Kirje smyrnalaisille 8:2) Kirkkoa ei vain kutsuttu katoliseksi kirkoksi – kristillinen apostolinen kirkko oli myös alusta asti uskoltaan katolinen. Tärkeä esimerkki tästä on opetus Kristuksen ruumiista eukaristiassa. Toisin kuin vapaiden suuntien kristityt, apostoliset kristityt uskoivat apostolien tavoin (1. Kor. 11:27–29), että ehtoollisleipä on todella Kristuksen ruumis. Sama Ignatius Antiokialainen kirjoitti gnostilaisista: ”He pysyttelevät poissa eukaristiasta ja rukouksesta, koska eivät tunnusta, että eukaristia on meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ruumis, joka on kärsinyt meidän syntiemme sovitukseksi ja jonka Isä hyvyydessään on herättänyt.” (Kirje smyrnalaisille 7:1) Kristinuskon ensimmäisiltä vuosisadoilta ei ole yhtään esimerkkiä kristitystä, joka olisi uskonut ehtoollisen olevan Kristuksen ruumis vain vertauskuvallisesti. Vapaat suunnat ovat kehittäneet uuden evankeliumin, josta puuttuu Kristuksen todellinen ruumiillinen läsnäolo eukaristiassa. Raamattu kuitenkin varoittaa meitä vakavasti ei-apostolisista evankeliumeista (Gal. 1:8-9).

3) Jeesus ei kutsunut meitä vain ottamaan häntä vastaan uskossa Pelastajanamme. Hän haastoi meidät ottamaan hänet vastaan ruumiillisesti, kuin morsian sulhasen, jotta me yhtyisimme hänen jumalalliseen elämäänsä. Vanhassa liitossa israelilaisten oli teurastamisen lisäksi syötävä pääsiäiskaritsa (2. Moos. 12:4-8) kuoleman enkelin välttämiseksi. Uudessa liitossa Jeesus on pääsiäiskaritsamme (Joh. 1:29, 1. Kor. 5:7), eikä riitä, että pelkästään uskomme hänen uhrinsa pelastavaan voimaan – meidän on myös syötävä hänen lihansa: “Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.” (Joh. 6:53–54) Jeesuksen sanat eivät ole symbolisia, hän ei puhu vertauskuvallisesta vaan todellisesta ruuasta: ”Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.” (Joh. 6:55) Jos uskomme Jeesukseen, on meidän myös uskottava hänen sanansa ja toteltava häntä – meidän on tultava osallisiksi hänen todellisesta ruumiistansa, joka on läsnä katolisessa kommuuniossa (1. Kor. 10:16–17). Vapaiden suuntien ehtoollisessa muistetaan Jeesusta. Katolisessa messussa maistetaan hänen hyvyyttään (Ps. 34:9). Sinut on kutsuttu Karitsan hääaterialle! Oletko valmis kohtaamaan sulhasesi (Matt. 25:1–12)? Kristus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.” (Ilm. 3:20)

JUMALAN VALTAKUNTA

1) Jumala lupasi Vanhassa testamentissa, että hän palauttaa Daavidin kuningaskunnan loistoonsa ja vakiinnuttaa Daavidin Pojan kuninkuuden ikuisiksi ajoiksi (ks. mm. 1. Aik. 17:11–13, Jes. 9:5-6, Aam. 9:11). Uusi testamentti ilmoittaa tämän ennustuksen täyttyneen Jeesuksessa – Jeesus istuu Daavidin valtaistuimella ikuisesti (Luuk. 1:32–33). Jeesus julisti Jumalan valtakunnan tuloa (Mark. 1:15), ja juutalaisille kyse oli nimenomaan Daavidin valtakunnasta: ”Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!” (Mark. 11:10)

2) Daavidin valtakuntaa ei ole ilman Daavidia – kuningaskuntaa ei ole ilman kuningasta. Kirkko on tuo valtakunta (ks. mm. Matt. 16:18-19, Luuk. 22:29-30, Kol. 1:13), Kristus on sen Herra. Kuningasta ei kuitenkaan ole ilman kuningatarta. Daavidin valtakuntaa ei ole ilman kuninkaan kanssa hallitsevaa kuningataräitiä (ks. esim. Jer. 13:18). Kuningataräitiä kumarsi jopa itse kuningas, ja hän sai istua kuninkaan oikealla puolella (1. Kun. 2:19). Kuningataräiti toimi myös välittäjänä, joka esitti kuninkaalle muiden pyyntöjä (1. Kun. 2:16–20), ja kuninkaan asenne tähän on seuraava: “Pyydä, äitini, minä en asetu vastaan.” (1. Kun. 2:20) Daavidin Pojan äitinä Marialla on Jumalan valtakunnassa vastaava kunniakas rooli (Joh. 2:3–7) – hän on taivaan ja maan kuningatar (Ilm. 12:1–5), koska hänen Poikansa on taivaan ja maan kuningas.

3) Daavidin valtakunnassa erittäin keskeinen rooli oli myös hovin päälliköllä. Kyseessä oli asema, joka periytyi viranhaltijalta toiselle (1. Kun. 4:6, 16:9, 18:3, Jes. 22:15,19). Hovin päälliköllä oli hallussaan Daavidin huoneen avain (Jes. 22:22): ”Hän avaa, eikä kukaan sulje, hän sulkee, eikä kukaan avaa.” Vanhan testamentin ja Daavidin kuningaskunnan hyvin tunteneet Jeesuksen opetuslapset ymmärsivät, että Jeesus teki Pietarista uuden Daavidin valtakunnan (Jumalan valtakunnan, kirkon) hovin päällikön, kun hän sanoi: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” (Matt. 16:19) Koska kyseessä oli periytyvä virka, näiden avainten haltijoita ovat nyt Pietarin seuraajat, Rooman piispat eli paavit, ja Jumala on luvannut vahvistaa heidän sitomat päätökset taivaissa. Kuuliaisuus paaville on siis kuuliaisuutta Herralle.

JUMALAN PERHE

1) Kristus opetti meitä kutsumaan Jumalaa Isäksi (Matt. 6:9). Hän kutsui uskovia veljikseen ja sisarikseen (Matt. 12:50). Kristus on ”esikoinen suuressa veljesjoukossa” (Room. 8:29) – hän on veljemme, hänen Isänsä on meidän Isämme, ja kyllä, hänen äitinsä on meidän äitimme. Jeesus osoittaa opetuslapsillensa äitinsä ja sanoo: ”Katso, tämä on äitisi” (Joh. 19:27). Maria on kaikkien niiden äiti, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle (Ilm. 12:17). Koska Jumalan valtakunta on myös perhe, kuningatar on myös äiti. Samoin hovin päällikkö on myös isä. Vanhassa liitossa Jumala sanoi hovin päälliköstä, että ”hänestä tulee isä Jerusalemin asukkaille ja koko Juudan sukukunnalle.” (Jes. 22:21) Samoin sana paavi (lat. papa) merkitsee isää. Paavi on ylin paimen (Joh. 21:15–17), vaikka on myös muita alisteisia paimenia (1. Piet. 5:2). Samoin suuressa Jumalan perheessä on myös paljon isiä, pappeja, jotka synnyttävät ja kasvattavat hengellisiä lapsiaan uskossa (vrt. Filem. 10, 1. Kor. 4:15). He myös antavat anteeksi syntisille tuhlaajapojille (Luuk. 15:11–31) ripin sakramentissa (Joh. 20:23, Jaak. 5:16). Tervetuloa Isän kotiin!

2) Koska kirkko on perhe, voimme myös ymmärtää, miksi katolinen kirkko on aina pitänyt kiinni Raamatun auktoriteetin lisäksi myös opetusvirasta. Perheessä aikuiset opettavat nuoria, kasvavia ja ymmärtämättömiä lapsia ymmärtämään perheen elämää, sääntöjä ja historiaa. Samoin kirkko, jonka jäsenet ovat kirjoittaneet, säilyttäneet, koonneet ja julkaisseet Raamatun, on ainoa oikea auktoriteetti tulkitsemaan sitä, mitä apostolien kirjoitettu ja kirjoittamaton (2. Tess. 2:15) opetus tarkoittaa. Kristus lupasi johtaa kirkkonsa Pyhän Hengen avulla ”koko totuuteen” (Joh. 16:13). Yksin Raamattuun pitäytyvät kristityt väittävät olevansa Pyhän Hengen johtamia, mutta he päätyvät keskeisissä kysymyksissä (pelastus, kaste, jne.) toistensa kanssa aivan päinvastaisiin päätelmiin Raamatun opetuksesta. Raamattua ei ole tarkoitettu yksityishenkilön tulkittavaksi (2. Piet. 1:20, 3:15–16) – kirkon ykseys (Joh. 17:21–23) voi säilyä vain apostolisen opetusviran avulla. Ollakseen kristitty on toteltava kirkkoa (Matt. 18:17), sillä kirkko puhuu Pyhän Hengen suojelemana (Joh. 14:16, 16:12–13) itse Kristuksen äänellä: “Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut.” (Luuk. 10:16) Kuule siis Kristuksen kirkon ääni, älä hylkää Herraa, vaan astu hänen valtakuntaansa!

Jos haluat lisää tietoa katolisesta uskosta ja sen raamatullisuudesta, käy osoitteessa hyviauutisia.wordpress.com tai kirjoita osoitteeseen [email protected]