Hyviä uutisia

Yksi kommentti : “Jumala ja Jeesus”

1. Lauri Sanoo:

   
   huhtikuu 26, 2011 klo 23:13

   Hieman vielä kommentoin kirjoituksiasi iltani kuluksi.

   Ensimmäiseksi viittaan kappaleeseesi “Mikä selittää älyllisen suunnittelun?” Teet tässä klassisen id uskovaisten virheen asettamalla vastapariksi suunnittelun - sattuman. Toinen klassinen virhe on alkaa vertailemaan biosfäärin nykyistä tilannetta ja lähteä kelaamaan taaksepäin kuinka (epä)todennäköistä tämän nykyään olemassa olevan monimutkaisen biosfäärin syntyminen on “sattumalta”. Tietenkin se on äärimmäisen epätodennäköistä. Tällöin unohdetaan kuitenkin kokonaan se tosiasia, että evoluutioteorian mukaan eliöt eivät synny kerralla valmiina vaan luonnonvalinnan “nostokurjen” (Dawkinsin eräs kielikuva) avulla kasautuvan valinnan tuloksena vähitellen.

   Luonnonvalinta on siis kasautumista. Meidän ei pidä tuijottaa valmiita “lopputuotteita” ja ihmetellä miten nämä ovat voineet syntyä “sattumalta”. Vastauksen ytimessä on luonnonvalinnan kasautuvaan etenemiseen sisältyvä suuren ongelman pilkkominen moneksi pieneksi osatekijäksi. Jokainen noista pienistä paloista on jonkin verran epätodennäköinen, mutta ei suinkaan mahdoton. Kun luonnonvalinnan kasautuvassa prosessissa lukuisia pieniä, hieman epätodennäköisiä tapahtumia kertyy pitkäksi sarjaksi, syntyy lopputuote, kuten pommittajakuoriainen, joka valmiina “tuotteena” on valtavan epätodennäköinen, ja täysin sattuman mahdollisuuksien tavoittamattomissa. Lisäksi kun elämä on kerran syntynyt mikroskooppisella tasolla se alkaa luonnon nostokurjen avulla jakautumaan ja monimutkaistumaan ja oikeastaan siitä seuraavat myöhemmät vaiheet eivät enää niin suuri ihme olekaan. Ne ovat oikeastaan välttämättömiä tuloksia.

   http://www.argumentti.fi/luonnonvalinta_sattuma_evoluutio/suunnittelu_evoluutio_luonnonvalinta.php?id=80

   Itseäni ehkä enemmän kiinnostaa kappaleesi “Mihin moraali perustuu?” Myös tässä esitetään se surullisenkuuluisa ja yleinen väite, että arvorealismia ja objektiivisia arvoja voi kannattaa ainoastaan jumaluskon pohjalta. Väitteet “Ateistinen maailmankatsomus taas ei tarjoa mitään pohjaa minkään julmuuden tuomitsemiseksi” ovat yksinkertaisesti vääriä.

   On myös muita tapoja puolustaa itsenäisten ja objektiivisten arvojen olemassaoloa kuin turvautua jumalaan. G. E. Moore on puhunut eettisestä intuitiosta. Meillä on ikään kuin sisäinen intuitio, jonka avulla pystymme sanomaan tietyt teot aidosti oikeiksi tai vääriksi. Kun näemme pahoinpidellyn lapsen kasvot intuitiomme suorastaan näkee, että kyseessä on vääryys. Arvoja on siis olemassa ja ne löytyvät vaistomme avulla.

   http://fi.wikipedia.org/wiki/Eettinen_intuitionismi

   Yksi tapa puolustaa arvojen olemassaoloa on turvautua antiikin suuren filosofi Aristoteleen kannattamaan näkemykseen eettisestä naturalismista. Arvot ja oikea toiminta samaistetaan ihmsen luonnollisuuteen ja siihen mikä on ihmiselle lajinomaista. Aidosti oikeita tekoja ovat sellaiset teot jotka edistävät ihmisen luonnollisia päämääriä ja vääriä päinvastaiset. Hyvyys samaistetaan luonnollisuuteen, josta itsenäiset ja objektiiviset arvot löytyvät.

   http://fi.wikipedia.org/wiki/Eettinen_naturalismi

   Edellä mainitut näkemyksen ottavat myös arvojen olemassaoloon positiivisen kannan ilman yliluonnollista jumalaa ja katsovat siis, että on olemassa aidosti oikeita tai vääriä tekoja. Eikä jumala moraalin takeena ole myöskään ainoa supernaturalistinen vaihtoehto. Platon mm. paikansi arvot ideamaailmaan.

   Itse en kuitenkaan kannata mitään ylläolevaa näkemystä enkä usko, että arvojen olemassaoloa voidaan perustella. Silti moraalin voi kokea velvoittavana. Ajattelen moraalista hieman Ludwig Wittgensteiniläisessä hengessä, joka myöntää moraalin ehdottomuuden ja velvoittavuuden, mutta emme silti kykenisi sitä perustelemaan filosofialla, tieteellä tai asettumalla kielenkäyttömme tai elämäntapamme ulkopuolelle. Ehkä me olemme yksinkertaisesti kyvyttömiä sanomaan moraalista mitään mielekästä. Joku on joskus kuvanut sitä hyvin, että puhuessamme moraalista yritämme saada vesisankoa mahtumaan lasilliseen. Sinäkin puhuit “taustalla olevasta universaalista kaiusta”. Ehkä olemme kyvyttömiä pukemaan tuota “kaikua” sanoiksi ja teorisoida sen. Moraali on jotakin enemmän kuin mitä kykenemme ilmaisemaan. Meidän kielemme rajat ja seinät tulevat siis vastaan. Kun hyväksymme tämän niin moraalista tulee syvällisen omakohtaista ja velvoittavaa. Yksinkertaisesti moraalisessa valintatilanteessa on kuunneltava sydämmen ääntä ja kannettava vastuu mitä tahansa valitsemme. Kukaan ulkopuolinen, mikään valmis teoria tai muukaan ei voi sanoa juuri siitä kyseistä tilanteesta kuinka toimia.

   Tähän liittyy myös elämän traagisuus. Elämässä voi tulla vastaan valintoja, joissa jokainen valittu lopputulos on huono. Äiti rientää tulipalon keskelle pelastamaan kahta lastaan, mutta huomaa, että kykenee kantamaan ulos vain toisen. Kumman? On ehkä jopa banaalia suhtautumista tilannetta kohtaan, jos väittäisimme, että jokin seurausetiikka, hyödyt, haitat, instrumentaaliset kalkyylit ym. kykenisivät löytämään tähän oikean vastauksen tai lohduttautua sillä julistuksella, että jumalan tiet ovat arvoituksellisia ja kuoleman jälkeen vääryydet korjataan. Ei mikän ulkopuolinen taho tai valmis malli kykene täysin traagisissa tilanteissa antamaan yleispätevää ohjetta. Moraaliteoriat ja kielen sanat ovat siihen kyvyttömiä. Ne eivät riitä kuvaamaan tilannetta ja yrittäisimme vain niillä ahtaa juuri ämpärillistä vesilasiin. Jokainen moraalinen valintatilanne on ainutlaatuinen ja kyseinen henkilö itse on ainoa joka voi valinnan tehdä. Tämä vahva omakohtaisuus synnyttää velvollisuuden kantaa vastuun valinnastaan. Henkilö joutuu elämään valitsemansa teon seurausten kanssa loppuelämänsä. Valitseeko hän niin, että voi olla sinut itsensä kanssa aina nukkumaan käydessä?

   Itse mielelläni kuulisin useammankin uskovaisen vastaavan Dawkinsin esittämään kysymykseen, että jos joku päivä todistetaan, että jumalaa ei olekaan olemassa, alatko käyttäytymään moraalittomasti muita kohtaan? Varastelemaan ja pahoinpitelemään? Jos vastaat kyllä, olet sellainen henkilö, josta ainakin minä haluaisin pysytellä mahdollisimman kaukana ja jonka moraali on hyvin epäilyttävää. Jos vastaat, että toimisit edelleen moraalisesti niin olet ainakin radikaalisti vähentänyt sen argumentin painoarvoa, joka väittää jumalan olevan välttämätön tae moraaliselle toiminnalle.

   Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Kirjoita kommenttisi tähän...

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

Sähköpostiosoite (Vaaditaan) (Osoitetta ei koskaan julkaista)

Nimi (Vaaditaan)

Kotisivu

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. ( Log Out / Muuta )

Peruuta

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Ilmoita uusista kommenteista sähköpostilla.