Hyviä uutisia

Islam herättää ristiriitaisia tunteita: ei-muslimeista jotkut pitävät sitä terroristiuskontona, toiset tekevät kaikkensa puolustaakseen islamia ”rauhan uskontona”, kun taas oikeaoppiset muslimit pitävät islamia ainoana oikeana uskontona ja yrittävät vakuuttaa ei-muslimit sen totuudesta. Saadaksemme tietää, onko islam Jumalalta peräisin oleva rauhan uskonto vai ei, on syytä perehtyä islamin perustajan Muhammedin ja Koraanin opetuksiin.

Allah ja profeetat

Ensinnäkin on syytä panna merkille, että islamin mukaan Allah (Jumala) on lähettänyt eri aikoina profeettoja opettamaan ihmisille oikean tien ja testaamaan heidän uskoaan ja tottelevaisuuttaan. Juutalais-kristillisen perinteen suuret henkilöt kuten Nooa, Abraham, Mooses ja Jeesus tunnustetaan Allahin lähettämiksi. Viimeinen profeetta on Muhammed, ja kaikkien ihmisten on nyt uskottava hänen sanomaansa. Profeettojen mukana Allah antoi kansoille pyhiä kirjoituksia, joista Koraani mainitsee erityisesti “Tooran” ja “evankeliumin”.

Itse asiassa aiemmat “profeetat” eivät saaneet Jumalalta “Toora”- tai “evankeliumi”- tai minkään muunkaan nimistä pyhää kirjaa. He tai heidän läheisensä kirjoittivat historiallisia tekstejä tietämättään, että myöhemmin uskovaiset pitäisivät niitä Jumalan innoittamina pyhinä kirjoituksina. Muslimit saattavat väittää alkuperäisten kirjojen kadonneen, mutta kyseiselle väitteelle ei ole historiallisia perusteita. Islamin väite “profeetoista” on samoin ongelmallinen.

Juutalais-kristillisessä perinteessä esimerkiksi Abrahamin kutsumus oli olla juutalaisen kansan kantaisä eikä mikään Jumalan ilmoittaman kirjan saanut profeetta, kun taas Jeesus oli kristityille Jumalan poika ja juutalaisille väärä Messias. Jeesusta ei koskaan pidetty profeettana profeettojen joukossa, joten jos hän oli profeetta, Allah epäonnistui sanomansa välittämisessä Jeesuksen kautta pahemman kerran, kun kerran Jeesus ei saanut ketään uskomaan itseensä profeettana. Joka tapauksessa Muhammedille ilmoitettu Koraani on muslimien mukaan nyt ainoa tarpeellinen ja sitova Jumalan sana ja Muhammed on Allahin viimeinen ja velvoittava profeetta.

Koraani kuitenkin siis tunnustaa juutalaisten ja kristittyjen pyhien kirjoitusten jumalallisen alkuperän. Esimerkiksi Suura 5:68 sanoo: ”Te Kirjoitusten kansa, teidän perustanne on kestämätön, ellette pidä kiinni Toorasta ja evankeliumista sekä siitä, minkä teille Herranne on ylhäältä ilmaissut.”

Koraanin mukaan sama Jumala perusti juutalaisuuden, kristinuskon ja Islamin: ”Me uskomme siihen, mikä on meille ylhäältä lähetetty ja mikä myös teille on lähetetty, ja meidän Jumalamme ja teidän Jumalanne on sama ja me olemme Hänelle alamaisia.” (Suura 29:46) ”Ja Me lähetimme profeettain jälkeen Jeesuksen, Marian pojan, vahvistaen sen, mikä ennen Häntä oli sanottu Toorassa; Hänelle Me annoimme evankeliumin, joka sisälsi johdatuksen ja valkeuden sekä varmensi sen, mikä edellä oli sanottu Toorassa, - ollen myös johdatukseksi ja kehotukseksi niille, jotka karttavat pahaa.” (Suura 5:46)

Raamattu ja Koraani

Kristityt ja muslimit ovat samaa mieltä siitä, että Jumala on muuttumaton ja ikuinen ja että hän ei voi valehdella. Tästä seuraa, että yhdenkin Tooran tai evankeliumin kanssa ristiriidassa olevan totuuden ilmoitus Koraanissa riittäisi todistamaan, ettei Koraani voi olla peräisin Jumalalta. Katsahdamme seuraavaksi muutamiin lukemattomista Koraanin ja Raamatun välisistä ristiriidoista.

Historiallisia ristiriitoja: Koraanin kertomus Mooseksen adoptoimisesta poikkeaa huomattavasti Raamatun vastaavasta – pääosassa oli Raamatun mukaan faaraon tytär eikä vaimo (vrt. 2. Moos. 5–10 ja Suura 28:8-9). Maria ei synnyttänyt Jeesusta palmun alla vaan tallissa (vrt. Luuk. 2:1–20 ja Suura 19:23–27). Opillisia ristiriitoja: Koraani sallii eron ja moniavioisuuden, kun taas evankeliumi kieltää kummatkin (vrt. Suura 2:226–230; 4:3 ja Mark. 9:2–12).

Tärkeimpänä ja ratkaisevana erona voidaan pitää opetusta Jeesuksesta. Koraani kiroaa Jeesukseen Jumalan Poikana uskovat ja kutsuu heitä valehtelijoiksi: “Kristityt sanovat: ‘Messias on Jumalan poika.’ Näin he puhuvat kuin uskottomat ennen heitä. Jumala kirotkoon heidät, kuinka he valehtelevat! He ovat ottaneet oppineensa, munkkinsa ja Messiaan, Marian pojan herroiksensa Jumalan asemasta, vaikka heidän on käsketty palvoa vain yhtä Jumalaa.” (Suura 9:30–31)

Jeesus taas sanoi juutalaisille: “Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?” (Joh. 10:36) Jumala itse sanoi Jeesuksesta: “Tämä on minun rakas Poikani” (Matt. 3:17) Apostoli Johannes kirjoitti: ”Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.” (1. Joh. 2:23)

Nämä esimerkit riittävät todistamaan, ettei juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhät kirjoitukset voi olla peräisin samalta Jumalalta. Koska Raamattu edelsi Koraania ja koska Koraani tunnustaa Raamatun eikä toisinpäin, on pääteltävä Koraanin olevan väärässä. Jos muslimi päättää hylätä Raamatun, on hänen hylättävä myös Koraani, sillä Koraani tunnustaa Raamatun jumalalliseksi ilmoitukseksi. Jos taas muslimi hyväksyy Raamatun, on hänen silti hylättävä Koraani, sillä Raamattu on sen kanssa ristiriidassa. Joka tapauksessa Koraani häviää.

Muslimit yrittävät monesti tämän haasteen edessä väittää, että kristityt ovat muuttaneet pyhiä kirjoituksiaan Muhammedin ajan jälkeen. Tämä väite on valheellinen, ja sen voi historiallisesti todistaa vääräksi. Muhammedin aikana kristittyjen pyhät kirjoitukset olivat samat kuin nykyään: nykyinen Raamatun kaanon vahvistettiin vuoden 400 tienoilla. Tämän lisäksi Muhammedia edeltäviltä vuosisadoilta on säilynyt lukuisia Raamatun käsikirjoituksia meidän päiviimme asti, ja niistä on helposti todettavissa, että Raamatun teksti on nyt samanlainen kuin ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla.

On totta, että eri käsikirjoituksissa on pieniä eroja, mutta nämä erot ovat hyvin vähäisiä ja tekstin opetuksen kannalta täysin merkityksettömiä. Muslimit kerskailevat usein sillä, että juutalaisten ja kristittyjen pyhät kirjoitukset ovat muuttuneet, kun taas Koraani on ollut aina sama ja sen arabiankielinen alkuteksti on kaikkialla identtinen (tämä on heille todistus siitä, että Koraani on Jumalan kirja). Tämäkin väite on virheellinen.

Ensinnäkin Koraani itse todistaa, että joitain Koraanin säkeistöjä on vaihdettu (Suura 16:101). Toiseksi Koraanista on olemassa erilaisia variantteja aivan kuin Raamatustakin. Seuraava vertailu esittää imaami Hafsin (käytetään yleisesti islamilaisessa maailmassa) ja imaami Warshin (käytetään Marokossa, Algeriassa ja joillain muilla islamilaisilla alueilla Afrikassa) mukaisten Koraanien eroavaisuuksia (Koraanit merkitsevät jakeet eri lailla, joten esimerkeissä jaenumero ei välttämättä ole sama molemmissa versioissa).

Suura 3:81 (ataytukum)
Suura 3:80 (ataynakum)

Suura 3:133 (wasaari’uu)
Suura 3:133 (saari’uu)

Suura 2:184 (ta’aamu miskiinin)
Suura 2:183 (ta’aami masakiina)

Rauhan uskonto?

Erityisesti väkivaltaisten terrori-iskujen jälkeen islamia puolustellaan usein kutsumalla sitä ”rauhan uskonnoksi”. Koraani paljastaa meille, ettei tämä nimike ole todellisuudessa aivan kohdallaan:

Suura 5:33 ”Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkotetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus.”

Suura 8:12–13: ”Täytän pian uskottomien sydämet pelolla; silloin hakatkaa poikki heidän kaulansa ja heidän kaikki sormensa. Ja tämä siksi, että he niskoittelevat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, sillä jos joku niskoittelee Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan, on Jumala totisesti ankara rangaistessaan.”

Suura 8:39: ”Ja taistelkaa heitä vastaan, kunnes kaikki kiusaukset taukoavat ja kunnes Jumalan tuomiota noudatetaan kaikessa.”

Suura 9:5 ”Vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään.”

Suura 9:14: ”Taistelkaa heitä vastaan, Jumala rankaisee heitä teidän kädellänne ja saattaa heidät häpeään”

Monet muslimit saattavat todeta, että nämä jakeet eivät ole enää voimassa vaan koskivat Islamin alkulevitystä. Silti lukuisat muslimit sotivat edelleen islamin nimessä ja oikeuttavat länsimaalaisten “ristiretkeläisten” tappamisen Koraanilla tai Allahilla. Mitä islamin alkuun ja leviämiseen tulee, on historiallinen tosiasia, että islam levisi vastustusta kohdatessaan lähinnä vainoamalla ja tappamalla vihollisiaan, kun taas kristinusko levisi sen vastustajien vainotessa ja tappaessa sen tunnustajia.

Laki, rakkaus ja väkivalta

Koraani ei mainitse juuri mitään Jumalan rakkaudesta, eikä Jumala ole muslimeille isä. Koraani itse asiassa sanoo, että Allah johtaa joitain ihmisiä harhaan (Suura 6:39), ei auta heitä (Suura 30:29) ja käyttää heitä helvetin täyttämiseen (Suura 32:13). Allah tuntuu täten olevan lähempänä paholaista kuin Jumalaa, joka haluaa kaikkien pelastuvan (1. Tim. 2:4).

Koraani opettaa kuitenkin Jumalan olevan armollinen. Ellei pakanoille, ainakin Koraanin Jumala oli armollinen Muhammedille, jonka mieltymyksille hän jatkuvasti antoi tukensa. Kun Muhammed esimerkiksi halusi ottopoikansa vaimon Zainabin itselleen, hän sai siihen jumalallisen ilmoituksen. Muhammed sai Jumalalta erikoisetuoikeuden ottaa haluamansa määrän vaimoja. Yhteensä Muhammedilla oli 12 vaimoa. Pyhä profeetta oli sukupuoliyhdynnässä 9-vuotiaan Aisha-vaimonsa kanssa ollessaan yli 50-vuotias. Muhammedin mieltymykset selittänevät islamin opetusta lihallisten ilojen täyttämästä paratiisista, jonka uskotaan odottavan hyviä muslimeja.

Muhammed valitsi paratiisiopikseen mieluummin arabien pakanalliset uskomukset kuin kristillisen perinteen (vrt. Raamatun kuvausta pyhästä Jumalan kirkkauden täyttämästä taivaasta: Ilm. 21–22). Tämäkin seikka todistaa siitä, että Islamilla ei ole yhteistä historiaa juutalaisten ja kristittyjen kanssa, vaikka se mieluusti niin ajattelee. Muhammed ei tullut ennen islamin perustamista juutalaisuudesta eikä kristillisyydestä, vaan polyteistisestä pakanallisesta arabiyhteisöstä. Muhammed sai jonkinlaisen monoteistisen herätyksen tavattuaan kauppamatkoillaan juutalaisia ja kristittyjä.

Toinen seikka, joka tuskin on voinut olla miehen ja naisen kuvakseen ja kaltaisekseen luoneen Jumalan ilmoitusta, on Koraanin suhtautuminen naisiin. Koraanin mukaan miehet ovat naisiin verrattuna korkeammassa asemassa (Suura 2:228), naisen todistus on puolet miehen todistuksen arvosta naisen huonon muistin takia (Suura 2:282), miehellä saa olla jopa neljä vaimoa (Suura 4:3), mutta naisella ei saa olla yhtä miestä enempää, mies saa erota vaimostaan (Suura 2:226–230), mutta nainen ei saa erota miehestään. Lopuksi Koraani kehottaa miestä jopa lyömään vaimoaan: “Jos pelkäätte vaimonne olevan uppiniskainen, varoittakaa häntä, välttäkää häntä vuoteessa ja lyökää häntä, mutta jos hän sitten tottelee teitä, älkää ahdistako häntä enää.” (Suura 4:34) Raamattu puolestaan kehottaa miehiä seuraavasti: ”Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta.” (Ef. 5:25)

Monissa muslimimaissa pätee ns. Sharia-laki, joka määrää moraalittomat naiset kivitettäviksi ja aviorikokseen syyllistyneet lesket poltettaviksi elävältä. Muslimit saattavat vedota Vanhan testamentin teksteihin osoittaakseen, että Raamattukin määrää kivitysrangaistuksia (tai muslimien ruokailusäädöksiä vastaavia syömäkieltoja tms.). Kristus on kuitenkin “kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen” (Ef. 2:15) - kristinusko on uuden liiton uskonto.

Miksi Jumala olisi palauttanut lain, jonka hän oli jo kerran kumonnut ja täydellistänyt Kristuksen armossa? Islam väittää olevansa askel eteenpäin kristinuskosta, mutta itse asiassa se on askel kauas taaksepäin, takaisin armosta lain alle. Raamattu sanoo: “Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.” (Gal. 5:4)

Jeesus ja Muhammed

Vertailemme lopuksi Jeesusta ja Muhammedia Jumalan sanan tuojina ja uskontojen perustajina. Jokainen voi itse päätellä, kumpi toi ihmiskunnalle lopullisen Jumalan sanan. Muhammed käski tappaa ja vainota vihollisia (Suura 9:5) – Jeesus käski rakastaa vihollisia ja rukoilla vainoojien puolesta (Matt. 5:43–44). Muhammed kehotti kostoon (Suura 2:178) – Jeesus kehotti väsymättömään anteeksiantamiseen (Matt. 18:22) ja kielsi vastaamasta pahaan pahalla (Matt. 5:39).

Jeesus väitti olevansa ja on ihmiseksi tullut Jumala (Joh. 1:1, 1:14, 8:58, 10:30, 17:5), kun taas Muhammed myönsi olevansa vain ihmisolento (Suura 18:110). Jeesus oli synnitön (2. Kor. 5:21, Hepr. 4:15), Muhammed puolestaan syntinen (kuten Suura 48:1-2 antaa ymmärtää, vaikka monet muslimit uskovat kaikkien profeettojen synnittömyyteen). Jeesus nousi kuolleista (Matt. 28:6), kun taas Muhammed on edelleen kuollut. Itse asiassa muslimitkin uskovat, että Jeesus otettiin taivaaseen ja on tuleva takaisin maailman lopussa.

Muslimit kuitenkin kieltävät Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen. Koraanin mukaan Jumala otti Jeesuksen luokseen (Suura 4:157–158). Historiallisesti on kuitenkin osoitettavissa, että kristinusko perustuu Jeesuksen ylösnousemukseen. Jos Jeesus ei noussut kuolleista ja jos Allah perusti kristinuskon, kristinusko oli vain Allahin harhautusta. Jeesus myös todisti jumalallisesta alkuperästään lukuisilla ihmeteoilla, kun taas Koraani kertoo Allahin sanoneen Muhammedille: “He sanovat: ‘Miksi ei hänen Herransa ole lähettänyt hänelle tunnustekoja ylhäältä?’ Sano: ‘Tunnusteot ovat Jumalan vallassa, ja minä olen vain varoittaja.’ Eikö heille riitä, että olemme lähettänyt sinulle tämän Kirjan, jota heille on luettu?” (Suura 29:50–51)

Jeesus myös ennusti tarkasti tulevia tapahtumia kuten hänen oman kuolemansa ja ylösnousemuksensa sekä Jerusalemin temppelin tuhon, kun taas Muhammedin ansioksi ei voida lukea yhtään todellista profetiaa. Jeesuksessa toteutui yli 300 Vanhan Testamentin ennustusta, kun taas Muhammedista ei ennusteta missään yhtään mitään ennen hänen syntymäänsä. Muslimit kuitenkin väittävät usein Jeesuksen sanoneen Raamatussa jonkun tulevan hänen jälkeensä. He viittaavat Jeesuksen lupaamaan ”Puolustajaan”, josta Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumin 14. ja 16. luvuissa. Jeesus ei kuitenkaan suinkaan tarkoita Muhammedia vaan Pyhää Henkeä (hän jopa sanoo sen selvin sanoin – ks. Joh. 14.26). Jeesuksella saattoi kuitenkin olla Muhammed mielessään seuraavissa ennustuksissa, jotka jokaisen kristityn ja muslimin tulisi ottaa vakavasti:

“Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.” (Matt. 7:15)

”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä” (Mark. 13:5)

”Sillä… vääriä profeettoja nousee, ja he… eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. (Matt. 24:24–25)