Matkani päättyi tänään, ja niin päättyy tänään myös Paavalin juhlavuosi, josta saamme kiittää paavia täysin sydämin. Juhlavuosi tuotti hedelmänään ensimmäisen kirjani Katolinen Paavali, jonka voi jo tilata osoitteesta http://www.catholic.fi/kirjamyynti/ (KATT tosin on kiinni heinäkuun puoliväliin asti). Tänään katsomme vielä Paavali-elokuvan Marian kirkon srk-salissa (Mäntytie 2, Hki) iltamessun (klo 18) jälkeen. Tervetuloa!
Ollessani Yhdysvalloissa suurien katolisten nimien kuten Scott Hahnin johtamassa seminaarissa ostin Paavi Benedictus XVI:n kirjan Saint Paul (Ignatius Press 2009), joka on kokoelma paavin Paavalin juhlavuoden aikana pitämiä keskiviikkoaudiensseja apostolin elämästä ja opetuksista. Koska ehdin käydä kirjan läpi matkani aikana ja koska vietämme Paavalin juhlapäivää, mikä olisikaan sopivampaa kuin parhaan paavilaisen paavalilaisuuden valikoiva siteeraaminen. Tarjoan 10 sitaattia pohdittavaksi.
“Paavali näyttää siis olevan kolmen kulttuurin kohtaamispisteessä - roomalaisen, kreikkalaisen ja juutalaisen - ja ehkä osittain tämän vuoksi hän oli altis hedelmälliselle universalistiselle avoimuudelle, kulttuurien väliselle toiminnalle, todelliselle universaalisuudelle.” (s. 14)
“Ylösnoussut Kristus ilmestyy kirkkaana valona ja puhuu Saulille sekä muuttaa koko hänen ajattelunsa ja elämänsä. Ylösnousseen Kristuksen häikäisevä säteily sokaisee hänet; täten se, mikä oli sisäinen todellisuus, on nyt myös ulkoisesti nähtävissä, hänen sokeutensa totuudelle, valolle, joka on Kristus. Sitten hänen lopullinen “Kyllä” Kristukselle kasteessa palauttaa hänen näkönsä ja saa hänet todella näkemään.” (s. 22)
“Samaan aikaan Paavali oppi, että huolimatta hänen ja Ylösnousseen välittömästä suhteesta hänen oli astuttava kommuunioon kirkon kanssa, hänet tuli kastaa ja hänen tuli elää harmoniassa toisten apostolien kanssa.” (s. 24)
“Arvo, jonka hän antaa kirkon elävälle traditiolle… osoittaa, kuinka virheellinen on se näkemys, jonka mukaan Paavali perusti kristinuskon; ennen kuin hän evankelioi Jeesusta Kristusta, hänen Herraansa, Paavali on tavannut hänet Damaskoksen tiellä ja tutustunut häneen kirkossa…” (s. 36)
“Jumalan valtakunta… oli varmasti historiallisen Jeesuksen saarnan sydämessä… Paavalilla on mahdollista havaita tämän aiheen siirtyminen, koska Ylösnousemuksen jälkeen on ilmiselvää, että Jeesus, Ylösnoussut, on persoonassaan Jumalan valtakunta. Valtakunta tulee siis siellä, missä Jeesus tulee. Täten Jumalan valtakunnan teema, jossa Jeesuksen mysteeriota ennakoitiin, muuttuu kristologiaksi.” (s. 46)
“Paavalille kirkko ei ole pelkkä organismi, vaan se tulee todella Kristuksen ruumiiksi eukaristian sakramentissa, jossa me kaikki otamme vastaan hänen ruumiinsa ja todella tulemme hänen ruumiikseen.” (s. 52-53)
“Pääsiäismysteeri on… Paavalin kristologian kulmakivi: kaikki pyörii tämän painopisteen ympärillä. Apostoli Paavalin kaiken opetuksen alku ja loppu on Isän kuolleista herättämän Kristuksen mysteeri.” (s. 66)
“Vanhurskaus tarkoittaa yksinkertaisesti Kristuksen kanssa ja Kristuksessa olemista… kommuunio Kristuksen kanssa, usko Kristukseen, luo rakkautta. Rakkaus on Kristus-yhteyden täyttymys. Täten olemme vanhurskaita olemalla yhteydessä häneen emmekä millään muulla tavalla.” (s. 83)
“Antaessaan itsensä Isälle ja meille, Jeesus Kristus ei ole sijainen vaan todella kantaa itsessään ihmisen, syntimme ja kaipauksemme, hän todella edustaa meitä, hän ottaa meidät itseensä.” (s. 108)
“Trenton kirkolliskokous, v. 1545-1563, tulkitsi vanhurskauttamisen kysymyksen syvällisesti ja löysi lain ja evankeliumin synteesin olevan sovussa koko katolisen tradition kanssa, yhteneväisyydessä Raamatun sanoman kanssa, kun se luetaan kokonaisuudessaan ja ykseydessään.” (s. 129-130)
Viimeisimmät kommentit