Hyviä uutisia

Löysin taas sattumalta hienon vähintäänkin puoliapologeettisen teoksen, Jehovan todistajia ja mormoneita käsittelevän kirjan nimeltä Torni ja temppeli (Matti Liljeqvist, Perussanoma 2004). Olen itsekin ajatellut joskus kirjoittavani vastaavan teoksen, tosin perusteellisemman ja katolisemman. Liljeqvistin kirja on lyhyehkö sekä helppolukuinen. Se jakautuu yksinkertaisesti kahteen osaan, Jehovan todistajien ja mormonien opin tarkasteluun. Molempien osien päätteeksi annetaan muutama ajatus todistajien ja mormonien kohtaamisesta.

Paljon yhteistä, paljon erilaista

Jehovan todistajat ja mormonit ovat monien mielessä jossain määrin samassa uskontojen kategoriassa, ja aivan oikein. Molemmat ovat kristillisestä näkökulmasta pseudokristillisiä uskontoja, jotka käyttävät Raamattua ja sen terminologiaa, mutta tulkitsevat keskeiset käsitteet aivan uudella ja kristinuskolle vieraalla tavalla. Molemmat syntyivät 1800-luvun Amerikassa, molemmat tekevät ovelta ovelle-lähetystyötä pareittain, molemmat uskovat suureen luopumukseen ja tosi kristillisyyden palauttamiseen “viimeisinä” tai “myöhempinä” aikoina juuri heidän perustajiensa kautta.

Tarkemmissakin opeissa Jehovan todistajilla ja mormoneilla on kummallisiakin yhtäläisyyksiä. Mormonien mukaan Jumalalla on ruumis (lihaa ja luuta) ja hän asuu planeetalla lähellä Kolob-tähteä. Vartiotorni on puolestaan opettanut, että Jumalalla on henkiruumis ja siksi hän ei voi olla kaikkialla samaan aikaan, vaan hänellä on valtaistuin Alcyone-tähdellä. (Liljeqvist, s. 23.)

Molemmilla mainituista uskonnoista on myös outoja pakkomielteitä yhdistellä Raamatun henkilöitä toisiinsa mitä erikoisimmilla tavoilla. Mormonien mukaan Aadamista tuli arkkienkeli Mikael, Jehovan todistajien mukaan taas Jeesuksesta tuli ylösnousemuksessa arkkienkeli Mikael. Mormoniprofeetta Brigham Young tosin opetti aikoinaan, että Aadam on meidän planeettamme ainoa ja tosi Jumala. Niin ja Nooasta on tullut enkeli Gabriel. Eroavaisuuksiakin tosin löytyy. Jehovan todistajien tärkeimpiä uskonkohtia on erottelu Jehovan ja Jeesuksen välillä - Jeesus on Jehovan esikoishenkilapsi, kun taas mormonien mukaan Jeesus on Jehova, mutta ei Isä Jumala, joka on Elohim!

Mormonien Pyhällä Hengellä on persoonallisuus ja henkiruumis (vähän kuin Jehovan todistajien Jehovalla), kun taas Jehovan todistajat uskovat “pyhään henkeen”, jossa “henki” on Jumalan vaikuttavaa voimaa, joka on “pyhää”, koska se tulee pyhältä Jumalalta. Liljeqvist (s.80-82) valottaa mormonien pneumatologista erikoisuutta, jonka mukaan Holy Ghost ja Holy Spirit ovat eri asioita - Holy Spirit viittaa Jehovan todistajien uskoa muistuttavalla tavalla kaikkeuden täyttävään totuuden valkeuteen, jolla ei ole kokoa eikä persoonallisuutta.

Auktoriteetti

Jehovan todistajia ja mormoneja yhdistää luonnollisesti ajatus tosi kristillisyyden palauttamisesta heidän järjestössään. Tämä johtaa vahvaan auktoriteettiuskoon - Jehovan todistaja ei saa kritisoida Vartiotornia eikä mormoni elävää profeettaa. Molemmat voivat saada kaikenlaisia uusia ilmoituksia, jotka saattavat kumota vanhoja, eikä ristiriidoilla ole väliä, koska järjestössä on Jumalan äänitorvi. Kuuliaisuus järjestölle on myös lopullisen pelastuksen saavuttamisen edellytys.

Katolisesta näkökulmasta Jehovan todistajat ja mormonit eivät ole väärässä perusajatuksessaan siitä, että Jumala on asettanut maan päälle ihmisiä auktoritatiiviseen asemaan hänen totuutensa kaitsijoiksi. Jumalan kirkon tai seurakunnan tai järjestön yhteydessä on oltava pysyäkseen myös Kristuksen yhteydessä, koska kirkko on Kristuksen morsian. Mormonit ovat kirkkonäkemyksessään selvästi lähempänä katolisuutta kuin Jehovan todistajat, joiden suorastaan sokea auktoriteettiusko kohdistuu Brooklynissa sijaitsevaan Vartiotorniin, joka julkaisee nimettömänä lehtiä ja kirjoja, joiden avulla ja läpi Raamattua luetaan.

Jehovan todistajat lukevat harvemmin suoraan huippututkijoiden raamatunselityksiä tai teologiaa, mutta Vartiotorni siteeraa näitä maallisia lähteitä aina silloin, kun sitaatit sopivat heidän tarkoitusperiinsä, usein pois kontekstista niin, että loput ko. kirjoittajan teksteistä kumoaisivat Vartiotornin täysin. Mormonien uskonkohtiin taas kuuluu uskonnonvapaus, mikä liittyy vapaan tahdoon ylikorostukseen mormonismissa sekä varmasti myös liberaaliin pelastusnäkemykseen. Vartiotorni pitää itseään eksklusiivisemmin pelastustienä.

Mutta miksi kenenkään pitäisi uskoa juuri Charles Taze Russellin tai Joseph Smithin löytäneen kauan kadonneen totuuden ja palauttaneen aidon kristillisyyden? He molemmat osoittavat, että kilpailijoitakin löytyy. Molemmat ryhmät vetoavat toteutuneisiin profetioihin (Jehovan todistajat vuoteen 1914 ja mormonit USA:n sisällissotaan), mutta molemmissa tapauksissa profetiat olivat todellisuudessa virheellisiä (Liljeqvist 16-17, 101). Mormonit vetoavatkin useimmiten rukouksen aiheuttamaan subjektiiviseen vakuuttuneisuuteen, Jehovan todistajat taas “yksin Raamattuun”, molemmat harhaanjohtavasti (subjektiivisesti voi vakuuttua mistä vain, ja Vartiotornin auktoriteetti ajaa Raamatun yli).

Pelastus

Väärän uskonnon tai pseudokristillisen ja erittäin amerikkalaiselta haiskahtavan uskonnon tunnistaa helposti siitä, kuinka kristinuskon ydinsanoma Jeesuksen Kristuksen eli Messiaan ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta vesitetään. Jehovan todistajien mukaan Jeesus eli ja kuoli kidutuspaalulla, ei ristillä - joka on pakanallinen symboli - kumotakseen Aadamin tekemiset eli antaakseen mahdollisuuden ikuiseen elämään paratiisimaailmassa niille, jotka tahtovat olla uskollisia Jumalalle (lue: Vartiotornille). Jumalan lapsiksi ja kanssaperillisiksi, uudestisyntyneiksi ja Kristuksen ruumiiseen vanhurskautettuina liitetyiksi Jeesus lunasti vain 144 000!

Mormonien mukaan Jeesus kärsi ihmiskunnan syntien rangaistuksen Getsemanessa hikoillessaan verta kuolemantuskissaan. Risti on julma kidutuksen ja tappion merkki, se vain päätti Jeesuksen sovitustyön eikä suinkaan ollut sen keskipiste, sen sijaan painotetaan Jeesuksen elämää. Jeesuksen ylösnousemuksen tähden kaikki voivat nousta kuolleista, mutta varsinaiseen suurimpaan pelastukseen päästäkseen eli jumalaksi tullakseen täytyy käydä läpi kaiken maailman mormoniseremoniat temppelissä, jonka päällä koristeena komeilee torveen puhaltava enkeli, ei Kristuksen risti. Temppelissä on liityttävä jonkun kanssa ikuiseen avioliittoon, joka mahdollistaa henkilasten tekemisen tulevassa maailmassa.

Kaukana, kovin kaukana, on kummastakin em. uskonnosta pyhän apostoli Paavalin, jonka kääntymisen muistojuhlaa eilen vietettiin, yksinkertainen sanoma Kristuksesta, lihaksi tulleesta Jumalasta, joka on ristiinnaulittu syntien sovitukseksi ja korotettu valtaistuimelleen daavidilaisena Messiaana, jotta jokainen, joka kääntyy, uskoo häneen ja kastetaan osaksi hänen ruumistaan, olisi armoitettu ja ikuisen elämän perillinen toivon mukaan, ilon, rauhan ja vanhurskauden valtakunnan jäsen.

Luin joululomalla kaksi Kuva ja Sana- kustantamon julkaisemaa kirjaa erilaisista harhaopeista. Niistä raportoin seuraavaksi. Ensin on vuorossa Vartiotorni - Valtakunta uudessa valossa eli kriittinen arvio Jehovan todistajien uskonnosta. Kirjoittaja on helluntailaistaustainen apologeetti Pasi Turunen.

Kirjan luku 1 esittelee Jehovan todistajien historiaa ja osoittaa mielestäni hienosti, kuinka epäuskottava Vartiotornin itsestään esittämä väite Jumalan äänitorvena on. Uskonto kehittyi ja muuttui suuresti pienestä raamattutupiiristä jättimäiseksi organisaatioksi, jonka presidentit ovat muutelleet seuran oppeja ja käytäntöjä tiheästi.

Luvussa 2 osoitetaan Vartiotornin väite siitä, että se on ainoa pelastuksen kanava. Samoin kiinnitetään huomiota “kadottaviin synteihin”, jotka johtavat “epäteokraattisen” jäsenen erottamiseen seurasta niin, etteivät edes perheenjäsenet saa enää olla normaaleissa väleissä hänen kanssaan. Näitä syntejä ovat esim. joulun viettäminen, vaaleissa äänestäminen, armeijaan meneminen, verensiirron ottaminen, Vartiotornin kanssa eri tavalla ajatteleminen, ovelta-ovelle-työssä käytettyjen tuntien raportoimisen laiminlyöminen, jne.

Luvussa 3 kerrotaan Vartiotornin hierarkiasta, jossa avainasemassa on “uskollinen ja ymmärtäväinen orja” eli voideltujen Jehovan todistajien joukko, “pieni lauma”, joka pääsee taivaaseen ja ruokkii “suurta joukkoa”, joka pääsee maanpäälliseen paratiisiin. Koko ajatus tämän palvelijajoukon auktoriteetista perustuu Matt. 24:45-47:n hyvin kyseenalaiseen tulkintaan. Jokainen lukekoon sen ja miettiköön, tarkoittaako Jeesus siinä perustavansa auktoriteetikseen maan päälle 1800-luvulla syntyvän amerikkalaistaustaisen raamattujärjestön.

Luvussa 4 esitetään oikeudenkäyntiasiakirjoja, joissa Vartiotornin johtajat ovat antaneet hyvin kiusallisia lausuntoja. He ovat mm. todenneet, että Jehova Jumala toimittaa seuran julkaisemaa lehteä ja että vaikka yksin Raamattu on Jehovan todistajien uskon lähde, he eivät saa lukea sitä muulla tavalla kuin Vartiotornin tulkinnan mukaan. Luku 5 jatkaa samaa rataa ja osoittaa johtajien opettaneen, että Raamattu yksin johtaa harhaan ja että on kartettava itsenäistä ajattelua.

Luku 6 esittää monia seuran muuttuneita oppeja siteeraten alkuperäislähteitä. Vaikka Jehovan pitäisi olla järjestön johdossa, järjestö on opettanut ristiriitaisesti useassa kysymyksessä. Jehova asui ennen avaruudessa Alcyon-tähdellä, nykyään olisi epäviisasta sijoittaa Jehovan valtaistuinta mihinkään tiettyyn paikkaan. Ensin Jeesus tuli näkymättömästi vuonna 1874, nyttemmin 1914. Hepr. 11:5 on selitetty aikojen kuluessa neljällä eri tavalla. Sodoman miesten ylösnousemuksesta ja ylösnousemattomuudesta mieltä on muutettu useita kertoja edestakaisin.

Luku 7 käy tarkemmin läpi vääriä ennustuksia, joista Vartiotorni on kuuluisa. Täten seura paljastuu vääräksi profeetaksi, joista Raamattu varoittaa. Seura ennusti nykyisen maailmanajan loppua vuosille 1914, 1915, 1918, 1920, 1925, 1941, 1975, 1984, 1900-luvun loppuun mennessä… ja tässä sitä vielä ollaan. Luku 8 jatkaa samaa rataa.

Luvussa 9 keskitytään Jehovan todistajien verioppiin ja osoitetaan, ettei veren syömisellä, jonka Raamattu kieltää, ole tekemistä verensiirtojen kanssa, jotka Jehovan todistajat Raamattuun vedoten kieltävät. Ne ovat biologisesti hyvin eri asioita - verta syötäessä veri hajoaa ruuansulatuksessa molekyyleiksi, kun taas verensiirrossa se toimii kuin potilaan oma veri. Turunen osoittaa myös Vartiotornin epäjohdonmukaisuuden, kun se sallii monien veren komponenttien syömisen, mutta ei kaikkien.

Luku 10 käsittelee joitain Vartiotornin vastausyrityksiä ja vastaa niihin, kun taas luku 11 kertoo Raamatun Uuden maailman käännöksestä, jonka Jehovan todistajat ovat laatineet ja jota vain he käyttävät. Luku 12 esittelee useita käännöksen väännöksiä, joissa tekstiä on muokattu sopivaksi Vartiotornin teologiaan.

Lopuissa luvuissa käsitellään vielä sekalaisia Vartiotorniin liittyviä vaikeuksia kuten väitettä siitä, että Jeesus kuoli kidutuspaalulla eikä ristillä, ongelmallista ja vaihtelevaa suhtautumista rokottamiseen, sekä skandaalia, jossa paljastui, että Vartiotorni on ollut virallisesti kumppaniudessa YK:n kanssa samalla, kun se on opettanut YK:n olevan Ilmestyskirjan peto.

Turunen on tehnyt hyvää työtä, hänen tekstinsä on helppolukuista ja asiallista. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikkakin siinä on katolisesta näkökulmasta muutamia kohtia, joihin pitää suhtautua varauksellisesti. Näitä ovat esimerkiksi katolisen hierarkian auktoriteetin vastustus sekä protestanttinen pelastusohje kirjan lopussa.

Turusen kanta kaatuu hänen omaan argumenttiinsa Jehovan todistajia vastaan - oikeaa uskoa on täytynyt olla kaikilla vuosisadoilla (Matt. 28:20), mutta helluntailaista kaste- ja auktoriteettinäkemystä emme pahemmin ennen reformaation aikaa löydä kristillisestä historiasta.