Rakkaustohtori Jason Lepojärvi ja vapauttava väitöskirja
Teologian tohtori Jason Lepojärvi on yksi kolmesta rakkausasiantuntijasta AVA-kanavalla 6.9. alkavassa Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa. Jasonin esittelysivua ja -videota on jaettu tätä kirjoittaessani 143 kertaa, kun taas kahden muun asiantuntijan jaot näyttävät nollaa, joten Jason taitaa olla myös yleisön ehdoton suosikki - tai sitten ainakin kolmikon ahkerin somettaja.
TV:n katsojille jo Suomen Robinson -ohjelmasta (2005) tuttu Lepojärvi on valmistautunut syksyn mukanaan tuomaan julkiseen kiinnostukseen ja kysyntään perustamalla nettisivun rakkaudenammattilainen.fi sekä Facebook-sivun (@rakkaustohtori). Nettisivuilla voi tutustua mm. Jasonin rakkausteeseihin ja -kirjoihin.
Kirjoista saankin aasinsillan postauksen varsinaiseen aiheeseen. Nelisen vuotta sitten kirjoitin tällä blogilla Jasonin ensimmäisestä kirjasta, joka käsitteli Johannes Paavali II:n ruumiin teologiaa. Nyt on vuorossa väitöskirja, jonka aiheena on C. S. Lewisin rakkauden teologia: GOD IS LOVE BUT LOVE IS NOT GOD - Studies on C. S. Lewis’s Theology of Love (Helsinki 2015).
En yritä tässä postauksessa tiivistää Jasonin väitöskirjan sisältöä enkä löydöksiä. Jokainen voi lukea Jasonin itsensä kirjoittaman tiivistelmän täältä, ja samasta linkistä voi myös ladata noin puolet väitökirjasta ilmaiseksi. Toinen puolisko koostuu artikkeleista, joiden löydökset on joka tapauksessa tiivistetty ensimmäisessä, vapaasti ladattavassa osassa.
Jos akateeminen väitöskirja pelottaa tai englannin kieli rasittaa, niin vielä kätevämmin Jasonin työn tulokset on omaksuttavissa hänen (toistaiseksi) kolmestakymmenestä rakkausteesistään. Niistä oppii olennaisen. Lisäksi suosittelen Jasonin ja Karla Niemisen tuoretta 40-minuuttista keskusteluvideota rakkaudesta ja sen todeksi elämisestä.
Mitä sitten haluan Jasonin väitöskirjasta sanoa, jos en aio tiivistää sen sisältöä?
Tärkein yksittäinen asia, joka minulle systemaattisena teologina ja tohtoriopiskelijana jäi käteen Jasonin väitöskirjasta, oli tämä: huh helpotus! Jos väitöskirjan teksti saa olla näin rentoa ja persoonallista, niin sittenhän minulla (ja suomalaisella systemaattisella teologialla) on toivoa!
Antakaas kun selitän
Kun jokin aika sitten luin ja referoin edellisen polven suuren dogmaatikon Eero Huovisen väitöskirjaa, mieleeni palautuivat metodiopintojemme ihanteet teologisesta röntgenkuvasta, mutta samalla ajattelin, että en minä kyllä tällaista halua tehdä. Jasonin teksti taas sai minut ajattelemaan: juuri tällaista teologiaa minäkin haluan tehdä!
Siinä missä vanhan saksalais-suomalaisen perinteen mukaan systemaattinen analyysi vain kylmän viileästi skannaa taustaolettamuksia yms., angloamerikkalaisessa perinteessä oma argumentointi on kaikki kaikessa, ja se myös näkyy Oxfordissa opiskelleen ja opettaneen Lepojärven työssä. Saa käyttää yksikön ensimmäistä persoonaa. Saa dissata sveduja.
Ursäkta? Niin, unohdinko kertoa, että Jasonin väikkäri osoittaa C. S. Lewisin rokottaneen lukijansa ruotsalaista rakkausruttoa vastaan. Ruotsinluterilaisen teologin Anders Nygrenin kirja Eros och Agape (engl. Agape and Eros) on pitkään hallinnut protestanttien käsityksiä rakkaudesta: inhimillinen rakkaus, eros, on mukamas pakosti egoistista ja epäpuhdasta.
Lepojärvi löysi tutkimustyössään Lewisin kirjeitä, joissa hän kertoo lukeneensa Nygreniä ja olevansa eri mieltä. Lewis kehitti paremman terminologian rakkauden käsittelemiselle ja onnistui puhdistamaan niin inhimillisen jumalakaipuun kuin eroottisen rakkaudenkin nygreniläisestä noesta. Lepojärven Lewis lähettää länsinaapurille tarkkaan harkitut terveiset.
Narnia-tarinoiden isähahmo osoittautuu siis lopulta aika lailla suomalaishenkiseksi teologiksi. Den glider in, kuulkaa, ja God bless it!
Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Teologia
Avainsanat: Jason Lepojärvi, rakkauden teologia, rakkaus
You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.
Vastaa