Hyviä uutisia

Pietarin istuimella istuu tällä hetkellä yksi maailman terävimmistä teologeista, mutta hänen tuotantonsa on vielä Suomessa hyvin vähän tunnettua. Yksi Joseph Ratzingerin eli nykyisen paavi Benedictus XVI:n kuuluisimmista kirjoista on nimeltään Johdatus kristinuskoon (Einführung in das Christentum vuodelta 1968, Ignatius Pressin uusin engl. painos Introduction to Christianity vuodelta 2010).

Johdatus kristinuskoon oli edelliselle paaville Johannes Paavali II:lle tärkeä kirja, jopa niin tärkeä, että hän halusi Ratzingerin Roomaan Uskonopin kongregaation prefektiksi. Kun Ratzinger oli ensin kahdesti kohteliaasti kieltäytynyt kutsusta, Johannes Paavali II käytännössä käski Ratzingerin Roomaan.

Johdatus kristinuskoon on kirjoitettu vain muutama vuosi Vatikaanin II kirkolliskokouksen päättymisen jälkeen. Se sijoittuu siis aikaan, jolloin kirkossa kaivattiin kiireisesti esitystä siitä, mitä kristinusko merkitsee meidän aikanamme.

Ratzinger osallistuu siis siihen samaan keskusteluun, mitä Suomessakin on kirkollisissa ja teologisissa piireissä paljon käyty viime aikoina. Mitä apostolinen uskontunnustus tarkoittaa, jos enää ylipäänsä mitään?

Ratzinger sanoi yrittävänsä suunnilleen samaa, mitä Karl Adam oli tehnyt klassikkoteoksellaan Katolisuuden olemus (Das Wesen des Katholizismus, engl. The Spirit of Catholicism). Sattumoisin Ratzingerin rakas vihollinen Hans Küng sanoi yrittävänsä samaa aivan samoihin aikoihin teoksellaan Kirkko (Die Kirche, engl. The Church).

Ratzingerin Johdatus ei kuitenkaan ole niinkään ekklesiologinen teos (vrt. hänen myöhäisempi kirjansa Called to Communion) kuin Apostolisen uskontunnustuksen selitys (Küng puolestaan kirjoitti omansa vuonna 1992 nimellä Credo).

Teologian tohtorina Ratzingerin ote on hyvin teologinen - kirjan otsikko saattaa hämätä ajattelemaan, että kyseessä on jonkinlainen Alfa-kurssi aloittelijoille. Teos pikemminkin olettaa lukijan tietävän, mitä teologiassa on tapahtunut viimeisen parinsadan (tai parintuhannen) vuoden aikana.

Teoksen punainen lanka kulkee Apostolista uskontunnustusta seuraten Jumalasta Jeesuksen ja Pyhän Hengen kautta kirkkoon kristillisen uskon paikkana. Vuonna 2000 kirjoittamassaan esipuheessa uuteen painokseen Ratzinger sanoi pitävänsä tätä lähestymistapaa edelleen ytimeltään oikeana, minkä vuoksi hän suostui tarjoamaan kirjan uudelleen suuren lukijakunnan käsiin.

Tämä siis huolimatta siitä, että kirja on ajallisesti puoli vuosisataa jäljessä kaikkea sitä, mitä Vatikaani II:n jälkeen on tapahtunut esim. uskontojenvälisessä dialogissa. Tämän taustoittavan postauksen jälkeen käyn seuraavissa postauksissa käsittelemään itse kirjan sisältöä.

This entry was posted on elokuu 20, 2012 at 05:21 and is filed under Teologia. You can subscribe via RSS 2.0 feed to this post's comments. You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.