Helsingin piispasta
Uusi piispanvaali herätti kovin erilaisia tunteita Helsingissä ja koko Suomessa. Nyt on Helsinkiin ja Suomeen valittu ensimmäinen naispuolinen luterilainen piispa, Irja Askola. Valinta panee yhden jos toisenkin miettimään.
Eräs evankelisen herätysliikkeen ystävä pohti, pitäisikö sitä ryhtyä luterilaiseksi sedevakantistiksi. Naispappeuden vastustajille naispiispa luo uudenlaisen ongelman. Aiemmin saatettiin kieltää naisten virka, nyt joudutaan kieltämään oman paimenen ja kaitsijan virka.
Piispa ja kirkko
Kuinka naispappeutta vastustava luterilainen voisi johdonmukaisesti pysyä Helsingin hiippakunnassa? Kirkon järjestyksen mukaan hänen tulisi olla piispansa alainen, mutta hänen oma uskonsa ei salli ajatella, että tuolla niin sanotulla piispalla olisi mitään virkaa tai valtaa.
Jos kieltää piispan, on vaikea olla kieltämättä myös tuon piispan kirkkoa, joka on hänet valtaan asettanut. Voiko tätä kirkkoa enää pitää todellisena paikalliskirkkona?
Ortodoksinen kirkko on ottanut tiedon naispiispan valinnasta avosylin vastaan. Yhteistyöhön ollaan valmiita. Sen sijaan katolinen kirkko Suomessa on rohkeasti julkaissut pettymyksensä valinnasta.
Kohti näkyvää yhteyttä?
Luterilaiset ja katolilaiset ovat viime aikoina käydyn dialogin perusteella Suomessa ja Ruotsissa erityisen lähellä toisiaan, ja ekumeenisena tavoitteena on ollut näkyvä ykseys. (ks. uusi dialogiraportti Vanhurskauttaminen kirkon elämässä, 2010).
Tässä valossa luterilainen kirkko on hyvin kaksijakoisesti yrittänyt miellyttää kahta vastakkaista suuntaa samaan aikaan, kun toisaalta sanotaan pyrittävän näkyvään ykseyteen katolisen kirkon kanssa, ja toisaalta valitaan naispiispa ja kuljetaan kohti homosuhteiden siunaamista.
Kutsu paimenen laumaan
Kuka siis on todellinen Helsingin piispa? Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja kaikki uskolliset luterilaiset tunnustavat katolisen kirkon viran, mutta katolinen kirkko ei voi tunnustaa naispiispan virkaa, kuten eivät monet tunnustukselliset luterilaisetkaan.
Näin ollen siis Teemu Sippo SCJ on todellinen Helsingin piispa, Jumalan seurakunnan laillinen ja virallinen kaitsija. Kenties monilla luterilaisilla kaikuu jo omantunnon kutsu erota näkyvästä ja julkisesta skismasta ja liittyä universaalin Jumalan kirkon kanssa täydessä yhteydessä olevan paimenen alaisuuteen.
kesäkuu 14, 2010 klo 2:59 pm
Ortodoksit ovat samoilla linjoilla piispa Teemun kanssa (siis arkkip. Leo on), toisin kuin heidän Helsingin metropoliittansa Ambro. Ei ortodoksisuus sen suopeampi ole naispiispuudelle. Ambro voi sanoa mitä tahansa.
kesäkuu 15, 2010 klo 9:59 am
Kiitos Marko oikaisusta!
kesäkuu 14, 2010 klo 3:36 pm
Mitä muuten katolilaisten pitää tehdä, jos on syytä kyseenalaistaa piispan oikeaoppisuus?
kesäkuu 15, 2010 klo 10:01 am
Hyvä kysymys! Pitäisikin tutustua kanoniseen lakiin, siellä saattaa olla jotain asiasta, en tunne. Luulisin että pitäisi ottaa asia ensin piispan kanssa puheeksi ja sitten jos sopua ei synny, pitäisi kirjoittaa nuntiukselle tai uskonopin kongregaatiolle tai muulle sopivalle Vatikaanin edustajalle.
kesäkuu 15, 2010 klo 12:41 am
Itse näen piispan valinnan uskonpuhdistuksen jatkona. Kyseessä on sama uskonpuhdistus, joka alkoi Lutherista. Katolinen kirkko on tietenkin osannut odottaa vastaavan tapahtumista Suomessa jo varmasti tovin, sillä yleismaailmallinen kehitys on tupannut näkyä myös Suomessa vaikka Suomi onkin joskus ollut näissä edelläkävijä protestanttisesta näkökulmasta. Katolinen kirkko on myös ajoittain historian aikana tullut vastaan omissa vastauskonpuhdistuksissaan. Tulevaisuus näyttää miten tällä kertaa käy. Uskonpuhdistus on ikuinen työnsarka jossa tullaan aina vääntämään peistä monesta asiasta. Tässä tuleekin mieleen Jeesuksen sanat:
“Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä.”