Petri Paavolan perusteet, osa II

Artikkelissaan Katolisen kirkon ja paavin viran juuret Paavola julistaa paavin heti kättelyssä Antikristukseksi, perinteiseen protestanttiseen traditioon liittyen. Hänen argumenttinsa sen sijaan on uusi adventistien suosima fiktio paavin tiarasta, jossa luki Vicarius Filii Dei, jonka latinankielisten kirjainten lukuarvo on 666, joka puolestaan on Ilmestyskirjan pedon luku. Paavola ei tietysti tarjoa yhtään mielekästä lähdettä tai kuvaa väitteensä perusteeksi (mikä saattaisi johtua siitä, ettei paavilla koskaan ole ollut moista tiaraa).

Paavola ei myöskään kerro, miksi Ilmestyskirjan arvoitus olisi jäänyt sen ensimmäisen ja toisen vuosisadan lukijoille merkityksettömäksi, jos kerran luku oikeasti viittasi vuosisatoja myöhemmin ilmestyvään paaviin. Hän ei luonnollisesti myöskään näe profeetalliseksi sitä, että 666 on myös adventismin perustajan Ellen G. Whiten nimen lukuarvo, eikä ensimmäisen vuosisadan ratkaisua (keisari Nero, jonka lukuarvo myös 666) oteta lainkaan huomioon.

Pakanauskontomyytit

Seuraavaksi Paavola esittää teoriansa siitä, kuinka katolisuus on toisinto kaikenlaisista vääristä pakanauskonnoista. Hän ei luonnollisesti viittaa yhteenkään varhaisilta vuosisadoilta peräisin olevaan alkuperäislähteeseen ja sivuuttaa kokonaan katolisuuden juutalaisuuteen ja apostoliseen kristillisyyteen juurtuvat perusteet. Herää myös kysymys, miksi Paavola hyväksyy pakanateoriat katolisuuden kohdalla, mutta ei kristinuskon kohdalla, sillä samat väärät hypoteesit on esitetty myös Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumalallisuudesta (ks. esim. Jehovan todistajien kirjallisuus) ja Jeesuksen asemasta Jumalan Poikana (ks. esim. moderni liberaaliteologia: Räisänen, Kuula yms.)

Seuraavaksi Paavola toistaa toisen adventismista tutun harhakäsityksen, jonka mukaan keisari Konstantinuksen kääntyessä kristinuskoon syntyi Rooman katolinen kirkko, joka pikku hiljaa tuli täyteen pakanallisia oppeja kuten auringonjumalanpalvonnasta periytynyt sunnuntaijumalanpalvelus. Hän ei ota huomioon dokumentoitua sunnuntain viettoa jumalanpalveluspäivänä apostolien ajoista asti. Perustavanlaatuiset historialliset faktat kuten valtionkirkon syntyminen 390-luvulla eikä 310-luvulla ovat Paavolalta hukassa.

Opin kehitystä

Paavola kirjoittaa, että myös “osa alkuseurakunnasta” lankesi Rooman katoliseen kirkkoon. Herää kysymys, mihin uskollinen jäännös alkuseurakunnasta jäi, ja missä meillä on todisteet heidän olemassaolostaan ja opistaan? Paavola ei tietenkään tarjoa yhtään viittausta varhaisiin lähteisiin.

Seuraavaksi Paavola esittää antikatolisten vapaiden suuntien edustajien suosiman listan katolisen kirkon opin kehityksestä monesti hatusta vedettyine vuosilukuineen. Alla seuraa esitys listan virheistä vuoteen 400 asti. Koko listan läpikäyminen on turhaa, sillä sama taso jatkuu loppuun asti. Nämä esimerkit riittänevät osoittamaan, ettei Paavolan argumentointi ansaitse luottamusta alkuunkaan.

v. 312 jKr. Keisari Konstantinus “kääntyi kristinuskoon” ja istutti siemenen, josta syntyi Rooman katolinen kirkko. Tosiasiassa katolisen kirkon siemenen istutti Jeesus Pietarille, Pietarin seuraaja Ignatios kutsui kirkkoa katoliseksi jo 100-luvulla, Ireneus kirjoitti 180-luvulla Rooman kirkon olevan ensisijainen Pietarin ja Paavalin tähden ja että kaikkien uskovien on yhdyttävä siihen, jne. Tästä kaikesta Paavola vaikenee tai on tietämätön.

375 alkoi enkeleitten ja kuolleiden pyhimysten palvonta. Mihinköhän varhaiseen lähteeseen tämä tieto perustuu? Enkelien ja pyhien palvonta on aina ollut kiellettyä, ja on sitä edelleen. Pyhien esirukousten pyytäminen on sen sijaan dokumentoitu jo katakombeissa, kun kristittyjä vielä vainottiin.

378 Rooman piispa Damascus peri keisarilta arvonimet Vicarius Christi ja Pontifex Maximum. Ensinnäkin piispan nimi oli Damasus ja Pontifex saa maskuliinimuotoisen määreen Maximus. Toiseksi ei ole mitään todisteita siitä, että keisari Konstantinus tai paavi Damasus olisivat vielä käyttäneet paljon myöhempää titteliä Vicarius Christi.

380 kristinuskosta tehtiin Rooman valtion virallinen uskonto, näin syntyi katolinen kirkko. Itse asiassa 380 keisari Theodosius kastettiin, kun taas kristinusko tuli valtionuskonnoksi vasta 390-luvun puolella. Jo olemassaollut katolinen kirkko sai virallisen aseman, mutta kirkon syntymisen kanssa tapahtumalla ei ollut mitään tekemistä.

381 alkoivat epäviralliset rukoukset Neitsyt Marialle, Jumalan äidille ja taivaan kuningattarelle. Paavola on tietoinen Sub tuum praesidium-rukouksesta, mutta ei selvästikään sen iästä. Se oli osa kristillistä hartautta viimeistään vuonna 250, ja on sitä edelleen. Rukous alkaa sanoin: “Sinun turviisi pakenemme, pyhä Jumalansynnyttäjä”, Paavola siteeraa sitä katolisuusartikkelissaan.

354 alettiin viettää joulua Raamatun vastaisesti, ja 394 alettiin viettää jokapäiväistä messua, ja samalla vietettiin ensimmäinen Mass of Christ (Christmas) - joulumessu. Paavola tuskin tuntee teoriaa, jonka mukaan pakanat kopioivat juhlansa kristityiltä eikä toisinpäin. Hän ei myöskään näytä tuntevan 200-luvun patristista todistusaineistoa päivittäisestä eukaristiasta.

400 Vulgata tuli kirkon viralliseksi Raamatuksi. Ongelma tässä on se, että Hieronymus ei ollut vielä edes kääntänyt Vulgataa loppuun vuonna 400. Virheet aivan perusfaktoissa, jotka saisi hetkessä selville vaikkapa Wikipediasta (ellei kiinnostusta tai aikaa ole tieteellisempien akateemisten lähteiden tutkimiseen), vievät Paavolalta kaiken uskottavuuden.

Kutsun ja kehotan Paavolaa vetämään virheelliset tietonsa pois julkisuudesta ja tunnustamaan kirkkohistoriallisten argumenttiensa epäpätevyyden.

Explore posts in the same categories: Helluntailaisuus ja äärikarismaattisuus

8 kommenttia : “Petri Paavolan perusteet, osa II”

  1. Erkki Kekkonen Sanoo:

    Katolinen kirkko syntyi Rooman jakautuessa kahtia. Länsirooman kirkko oli ortodoksinen ja Itä-Rooman, katolinen. Nämä erosivat toisistaan monella eri tavalla. Itä-Roomassa puhuttiin latinaa ja Länsi-Roomassa Kreikkaa. Toisessa oli paavi ja toisessa patriarkka. Myöhemmin paavi halusi omistaa molemmat kirkot, tästä syntyi riita, jonka seurauksena kummatkin julistivat toisensa kirkon kiroukseen eli pannaan.

    Oikaisua historiaanne!

    • Emil Anton Sanoo:

      Arvaa mitä? Lännes on itä:) Taitaa olla sinun lähteesi oikaisun tarpeessa - lännessä katolinen, idässä ortodoksinen, lännessä latina, idässä kreikka. Mutta katolinen kirkko syntyi jo helluntaina, ja apostoliset isät kutsuivat sitä siksi jo kauan ennen mitään eroa. Eikä paavia ja patriarkkaa voi noin vain asettaa samalle linjalle. Paavius väitti olevansa Pietarin viran perillinen. Rooman piispa harjoitti universaalia jurisdiktiota kauan ennen skismaa, kun patriarkkoja ei ollut olemassakaan. Historiasi on kovin yksinkertaistettua myös pannajulistusten osalta. Jospa otettaisiin tehtäväksi lukea vaikkapa Jaroslav Pelikanin dogmihistorian kirjasarja tai Penguinin kirkkohistoriasarja. Saataisiin tutkittua tietoa vähän enemmän.

  2. Otto Sanoo:

    “Rooman piispa harjoitti universaalia jurisdiktiota kauan ennen skismaa, kun patriarkkoja ei ollut olemassakaan.”

    Tuo sähähti korvaani pahasti. Viisi vanhaa patriarkaattia: Rooma, Konstantinopoli, Aleksandria, Antiokia ja Jerusalem ovat vähintäänkin yhtä vanhaa perua kuin Roomakin. Konstantinopolin patriarkaatin perusti pyhä Apostoli Andreas Ensinkutsuttu, kunnia Aleksandrian paavin ja patriarkan istuimesta kuuluu pyhälle Apostoli ja Evankelista Markukselle. Antiokia patriarkaatin perusti pyhä Apostoli Paavali ja Jerusalemin apostolit, ja ensimmäinen Jerusalemin patriarkka oli Herran veli, Apostoli Jaakob.

    Anteeksi tälläinen “off-topic”-kommentti, mutta toivoisin, että tietäisit sen faktan että patriarkaatit ovat yhtä vanhoja kuin Rooman istuin, eikä niitä sovi väheksyä. Näillä neljällä oli syynsä eroon Roomasta. Itsekin kuuluun niihin, siitä kiivas puolustukseni.

    • Emil Anton Sanoo:

      Kiitos kommentista. Taidat sekoittaa kaksi asiaa. Mainituilla istuimilla oli piispoja alusta asti, mutta viiden patriarkaatin oppi on kovin uusi verrattuna Rooman piispan universaalin jurisdiktion harjoittamiseen. Esimerkit mm. artikkelissani paavin primaatista. Onko esim. 100 tai 200-luvuilta ainoatakaan dokumenttia kristittyjen uskosta pentarkiaan?

      • Otto Sanoo:

        On totta että noilta ajoilta ei ole dokumentteja pentarkiasta, mutta ei myöskään rooman piispan primaatista, ainakaan itäisessä osassa valtakuntaa, missä oli määrällisesti enemmän kristittyjä. Noina vainon aikoina kaikki piispat olivat samanarvoisia toisiinsa nähden, Roomalla vain kunnia-asema, ei ylivaltaa piispoihin.

      • Emil Anton Sanoo:

        Hei Otto, kuten sanoin, artikkelini paavin primaatista käsittelee esimerkkejä, ei riitä vain todeta vaan pitää olla tekstiargumentteja.

    • Juho Sanoo:

      Tähän kyllä huomauttaisin, että Konstantinopolin kaupunki on perustettu 330 AD, patriarkaatti tuskin voi olla sen vanhempi…

      • J. J. Rintala Sanoo:

        Byzantionin kaupunki oli olemassa jo kauan ennen kuin siitä tuli Konstantinopoli.

        “Helluntain tapahtumien jälkeen arpa määräsi pyhän Andreaksen saarnaamaan Byzantioniin (myöhemmin Konstantinopoli), jossa hän nimitti pyhän Stakyksen Byzantionin ensimmäiseksi piispaksi Traakiaan, Peloponnesokseen, Kreikkaan ja Epiruskseen, joilla alueilla hän käännytti monia uskovaisiksi ja vihki piispoja ja pappeja heille sekä Venäjän maalle, jossa hän muun muassa Kirkon perimätiedon mukaan olisi istuttanut Kiovassa ristin korkealle paikalle ja profetoinut loistavaa kristillistä tulevaisuutta Venäjän kansalle.”

        http://www.ortodoksi.net/index.php/Andreas_%28apostoli%29


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 135 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: