Hyviä uutisia

Viikko sitten perjantaina minun oli tarkoitus osallistua debattiin Arkadia-kirjakaupassa, aiheena “Is Kabbalah compatible with Christianity?” (Onko kabbala sopusoinnussa kristinuskon kanssa?), mutta toisen osapuolen taustavoimat perääntyivät lopulta. Ajattelin kuitenkin esittää kantani, kielteisen sellaisen, kun kerran valmistauduin kohtaamiseen lukemalla kokonaisen kirjan.

Kyseessä on tohtori Michael Laitmanin kirja “Kabbalan valo“, jonka takana on Bnei Baruch -niminen kabbalainstituutti, jonka mainittu Laitman on itse perustanut. On hyvä olla tietoinen siitä, että kabbalan nimellä kulkevia ryhmiä, metodeja ja oppeja on lukuisia, eivätkä ne monesti tunnusta toisiaan oikean kabbalan edustajiksi. Yllä mainittu sivusto mainostaa omaa kabbalaansa autenttisena ja Laitmanin kirjaa ensimmäisenä suomenkielisenä Kabbala-kirjana, joten pieni huomio lienee paikallan. Myös Pohjolan Sanomat on arvostellut kirjan.

Täh?

Mainostekstin mukaan kirjaa lukiessa “saa huomata itsessään henkisiä havaintoja, joita ei ole ollut aikaisemmin ja jotka kehittävät uusia tunteita ja asenteita”. Oma kokemukseni kirjasta oli sen sijaan sama kuin Pohjolan Sanomien arvostelijalla: “vaikea ymmärtää, enkä tiedä ymmärsinkö lukemaani”. Itse asiassa reunamerkinnöissäni reilusti useimmin esiintyvä sana on “Täh?”.

Kirja sisältää monia outoja väitteitä, jotka saman tien kyseenalaistavat kabbalan sopivuuden kristinuskoon ja lisäksi koko kabbalan opiskelun mielekkyyden. Sivulla 21 opetetaan, että jokainen ihminen tuntee välttämättömyyden opiskella kabbalaa - jos ei tässä elämässä, niin ainakin seuraavassa.

Sivulla 29 todetaan ohimennen sulkeissa, että luonto on oikeastaan sama asia kuin Luoja. Sivulla 109 sanotaan, että kabbalan avulla “kehitymme itse henkisesti niin pitkälle, että meistä tulee henkisten maailmojen osia”. Onko tämä kabbala juutalaisperäistä mystiikkaa vai orientaalista reinkarnaatio-oppia ja panteismia…?

Suurimmat kysymykset

Kirja ottaa joissain kohdissa kantaa perustavanlaatuisiin kysymyksiin, jotka eivät ole kristityillekään vieraita. Itse asiassa kirja alkaa kysymyksillä: “Kuka minä olen ja mikä on olemiseni tarkoitus? Miten olemme tänne ilmaantuneet ja minne olemme menossa? Olemmeko mahdollisesti olleet ennenkin tässä maailmassa? Miksi ihminen kärsii, ja voidaanko kärsimyksestä päästä? Kuinka voimme löytää rauhan, tyytyväisyyden ja onnen?”

Johdanto toteaa, että vaikka ihmiset ovat etsineet vastauksia näihin kysymyksiin sukupolvesta toiseen, tyydyttäviä vastauksia ei ole vieläkään löytynyt. Epäsuorasti kai annetaan olettaa, että kabbala sitten tarjoaa nuo vastaukset. Oma reaktioni tähän oli väittelyn teesin näkökulmasta heti selvä: kabbala ja kristinusko tarjoavat vastauksia samoihin kysymyksiin, mutta kabbala ei hyväksy kristinuskon vastauksia.

Kristittynä olen sitä mieltä, että kristinusko vastaa esitettyihin kysymyksiin tyydyttävästi: 1) Olen Jumalan lapsi ja elämäni tarkoitus on tuntea, rakastaa ja palvella Jumalaa ja lähimmäistä tässä ajassa ja olla ikuisesti onnellinen tulevassa 2) Jumala on luonut meidät, olemme menossa kohti kaiken rekapitulaatiota Kristuksessa, uusia taivaita ja uutta maata 3) Emme ole ennen olleet tässä maailmassa 4) Ihminen kärsii syntiinlankeemuksen takia, ja kärsimyksestä päästään, kun uusi Jerusalem laskeutuu ja Jumala asettaa kaiken kohdalleen 5) Rauhan, tyytyväisyyden ja onnen voimme löytää Jumalasta.

Kristinusko ja kabbala ovat vastakkaisia

Kabbala tarjoaa joihinkin esitettyihin kysymyksiin päinvastaisia vastauksia kuin kristinusko. Esimerkiksi yksi kabbalan tutkimuskohteista on sielu ja “sen inkarnaatiot” (s. 10). Kirja väittää, että ihminen voidaan saada oivaltamaan “absoluuttisen tyydytyksen ja hengen aineen ylitse kohottamisen tarve” kahdella tavalla: (1) Kabbalan tie. (2) Kärsimyksen tie. (s. 11)

Kabbalan mukaan Luoja loi meidät “turmeltuneiksi” ja antoi sen jälkeen kabbalan “korjaustamme varten”, jotta kamppailemalla egoismimme kanssa “ansaitsisimme tulevan maailmamme” (s. 23). Laitman opettaa, että “voimme Luojan kabbalassa antamia lakeja noudattamalla puhdistaa itsemme egoismista ja vähitellen nousta maailmojen läpi alkulähteelle” (s. 21).

“Jokainen liike, jonka teemme toisen vuoksi, tapahtuu viime kädessä puhtaasta oman voiton pyynnistä… Vain henkisiä lakeja seuraamalla epäitsekkään rakkauden tila on saavutettavissa. Niillä, jotka eivät seuraa kabbalan lakeja, ei ole mahdollisuutta voittaa ‘ehdotonta egoismiaan’.” (s. 25) Tämä jo sisäisesti ristiriitainen opetus toistuu vielä voimakkaammin sivulla 46: “ei ole mitään muita apukeinoja luontomme muuttamiseen”.

Kirjan pääsanoma näyttää siis olevan, että kabbala on Luojan antama (ainoa) tie egoismin voittamiseen ja että kabbalan laeilla ansaitsemme tulevan maailmamme. Kuinka vastakkainen tälle on Paavalin opetus Kristuksesta ja hänen Hengestään, Jumalasta joka vapauttaa meidät egoismistamme, lihasta ja synnistä ja antaa meille perinnöksi tulevan maailman kirkkauden (Room. 7:14-8:18)!

Väärä evankeliumi

Kabbala väittää itseään tieteeksi eikä uskonnoksi. Silti se esittää valtavia maailmankatsomuksellisia väitteitä. Kabbalan menetelmillä voimme oppia erottamaan meissä olevan hyvän ja pahan ja vapauttaa itsemme kaikesta pahasta (s. 42). Kabbalan mukaan sielun etäisyys Luojasta on niin suuri, että ihminen ei voi tuntea Häntä (s. 47). Viimeisen sukupolven aikana jokainen kykenee kuitenkin “nousemaan henkiset askeleet ja yhtymään Luojaan”, ja tämä sukupolvi alkoi vuonna 1995 - elämme nyt “lunastuksen aikaa”.

“Meidän ajallamme maailmojen henkinen tila on valmis Messiaan saapumiseen (voima, jonka luominen vetää ulos egoismista ja johtaa sen altruismiin).” (s. 49) Tässä vaiheessa ajattelevalle kristitylle pitäisi olla selvää, että Laitmanin opettama kabbala on väärä evankeliumi. Uuden testamentin toistuva julistus on lunastus Jeesuksessa, Messiaassa, joka aloitti viimeisen maailmanajan jo 2000 vuotta sitten. Hänessä myös tunnemme Jumalan, hänen Isänsä.

“Yhtyminen Luojaan on jokaisen tehtävä eläessään tässä maailmassa.” (s. 55) Samaa mieltä. Mutta miten? Laitmanin vastaus: kabbalan avulla. Uuden testamentin vastaus: Kristuksessa, Pyhässä Hengessä. Entä jos Laitman on oikeassa emmekä seuraa häntä? Ei se mitään, sillä hänen mukaansa on toinenkin tie, kärsimyksen tie, joka vie meidät lopulta kuitenkin samaan päämäärään (s. 71). Entä jos Uusi testamentti on oikeassa? Siinä tapauksessa eivät kabbalan metodit auta, sillä ilman Kristusta ja Henkeä toivoa ei ole.

Loppupäätelmä

Kabbala väittää olevansa “rakkauden ja huolenpidon tie” (s. 73). Siinä on kuitenkin myös salainen osa, ja kabbalisteiksi hyväksytään vain sellaisia, jotka “osaavat pitää kabbalaa salassa ja kieltäytyvät paljastamasta sitä tarpeettomasti” (s. 100). Kabbala sisältää “täydellisen tiedon maailmastamme” (s. 106). Kabbala “selittää elämän tarkoituksen” (s. 115), ja kabbalistit “velvoittavat jokaisen ihmisen tutkimaan kabbalaa” (s. 118).

Kristinusko on myös rakkauden ja huolenpidon tie, kuten Jeesuksen opetus ja esimerkki todistavat. Jeesus ei kuitenkaan opettanut kabbalaa, vaan julkisesti saarnasi Jumalan valtakuntaa, joka pian toteutuisi. Hänen ylösnousemuksensa jälkeen hän antoi apostoleille Pyhän Hengen ja velvoitti heidät tekemään koko maailmasta hänen opetuslapsiaan, sillä hän on tie, totuus ja elämä. “Pitäkää siis varanne. Minä olen ennalta ilmoittanut teille kaiken.” (Mark. 13:23)