Uskon sana ja menestysteologia
Helluntailaisuus ja (ns. kolmannen aallon) karismaattisuus on yksi hajanaisimpia kristillisiä ilmiöitä. Kun uskon perusteena on ”yksin Raamattu”, kaikenmoiset opit ja riidat repivät seurakuntia hajalle. Yksi häkellyttävimmistä esimerkeistä on menestysteologia ja siihen läheisesti liittyvä Uskon sana (Word of Faith) - teologia/liike. On jälleen syytä huomauttaa, että suinkaan kaikki helluntailaiset eivät allekirjoita tässä artikkelissa käsiteltäviä oppeja, ja monet ovat jopa ansiokkaasti vastustaneet niitä.
Menestysteologiset virtaukset ovat kuitenkin kristillisyydessä eniten kotonaan juuri karismaattisissa seurakunnissa. Joitain Suomessa vaikuttavia esimerkkejä ovat (eri astein ja määrin) Elämän Sana (Livets Ord), Elävä Sana ja Nokia-Missio. Kristillinen tiede-niminen pseudokristillinen uskonto sisältää myös samansukuisia ajatussuuntia, ja itse asiassa Uskon sana-teologia saikin sieltä vaikutteita. Kuten niin monet muutkin uudet uskonnolliset villitykset, kaikki mainitut ovat peräisin 1800-1900-lukujen Yhdysvalloista. Se näkyy myös ongelmallisissa opinkohdissa.
Terveys ja parantuminen
Edellä kuvattujen suuntausten ominaispiirteinä voidaan pitää kahta keskeistä menestysteologista ajatusta, nimittäin vaurautta ja terveyttä. Uskovan tulisi siis parantua sairauksista ja saada kaikenlaisia ajallisia siunauksia. Molempien ajatusten raamatulliset perustelut ovat äärimmäisen heikot (yleensä ne ovat Vanhan testamentin kohtia, jotka eivät mitenkään liity uuteen liittoon tai sitten vertauskuvallisesti paremmin tulkittavissa olevien kohtien literalistista tulkintaa, esim. 5. Moos. 8:18, 28:1-12; Jes. 53:5; Joh. 10:10, 2. Kor. 8:9), ja oppi selittyykin paljon paremmin amerikkalaisen yhteiskunnan ideaalien pohjalta.
Apostolit eivät selvästikään julistaneet terveyden eikä vaurauden evankeliumia, pikemminkin päinvastoin - ja juuri päinvastaista evankeliumia myös katolinen kirkko julistaa. Mitä sairauksiin tulee, Paavali itse kirjoitti, että häntä vaivasi ”ruumiillinen heikkous” (Gal. 4:13). Hän kertoi myös jättäneensä Trofimoksen Miletokseen hänen sairautensa vuoksi (2. Tim. 4:20). Timoteusta Paavali kehotti parantamaan vaivansa lääketieteellisin eikä uskonnollisin keinoin: ”Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojesi vuoksi vähän viiniäkin.” (1. Tim. 5:23)
Kristus ei kärsinyt puolestamme siksi, ettei meidän enää tarvitsisi kärsiä, vaan siksi, että voisimme hänen kanssaan muuttaa kärsimyksen lunastavaksi todellisuudeksi. Paavali kirjoitti tästä usein: ”jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän” (Room. 8:17) ja “iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta” (Kol. 1:24). [Ks. myös. Hepr. 12:7-11, Fil. 3:10, 1. Kor. 11:24-28]
Vauraus vai vaatimattomuus?
Entä vauraus? Menestysteologian kannattajat yrittävät joskus pukea oppinsa kauniiksi kristillisen hyväntekeväisyyden harjoitusprojektiksi, mutta Kristuksen sanoma oli radikaalisti erilainen. Hän ei julistanut autuaiksi rikkaita, vaan köyhiä (Luuk. 6:20). Rikkaille hän sanoi: ”Mutta te rikkaat - voi teitä! Te olette jo onnenne saaneet.” (Luuk. 6.24) Jeesuksen kutsu kuuluu: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille.” (Matt. 19:21) Jumalallinen kommentaari julistaa: ”Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.” (Matt. 19:23)
Vaikuttaa aivan siltä, että jo Uuden testamentin aikana liikkeellä oli menestysteologeja - Paavali nimittäin varoittaa ihmisistä, ”jotka ovat menettäneet järkensä ja kadottaneet totuuden ja pitävät uskontoa vain tulolähteenä” (1. Tim. 6:5). Hän jatkaa opetustaan rikkaudesta (1. Tim. 6:6-9) seuraavasti: ”Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon.”
Muita outoja oppeja
On tosiaan järkyttävää nähdä suurten ihmismassojen myyvän sielunsa niin päivänselvästi evankeliumin vastaiselle evankeliumille. Niin kuin eksytyksiin tavallisestikin, niin myös tähän harhaan liittyy monia hyvin outoja ja vielä loukkaavampia oppeja. Eräs näistä on ns. JDS-oppi, jonka mukaan Jeesuksen ruumiillinen kuolema ei riittänyt, vaan hänen tuli kuolla myös hengellisesti eli joutua helvettiin. Tämä noussee luonnollisesti jo reformaattoreiden käsityksestä siitä, että Jeesukselle luettiin ihmiskunnan synnit ja hän täten kärsi niiden syyllisyyden ja rangaistuksen. Syntien rangaistushan on helvetti.
Patmos-lähetyssäätiön Pasi Turunen on kritisoinut JDS-oppia melkoisen ansiokkaasti blogissaan, joten viittaan lukijat tähän artikkeliin, joka Raamatun tavoin osoittaa, että lunastuksemme on Jeesuksen veressä - hänen kärsimyksensä ja kuolemansa riittivät. Muita asiaan liittyviä ihmeellisiä oppeja, joiden raamatullinen kritisointi tuskin on edes tarpeellista, ovat Jeesuksen muuttuminen osalliseksi Saatanan luonnosta ja uudestisyntyminen helvetissä, Aadamin luominen Jumalan vertaiseksi olennoksi sekä uskovien jumaluus.
Ehkäpä tämä toimii pienimuotoisena herätyksenä niille, jotka ovat eläneet autuaan tietämättöminä siitä, kuinka vaarallisiin äärimmäisyyksiin karismaattisissa piireissä saatetaan helposti ajautua. Toisaalta toivon tämän myös varoittavan niitä, jotka ovat olleet tekemisissä menestysteologian kanssa. Vastauksia on syytä etsiä suoraan Raamatun alkuperäisestä sanomasta sekä varhaisen kristillisyyden tulkinnasta, ei suinkaan modernien The American Dreamin sokaisemien (vaikka kuinka viehättävien) julistajien opeista.
Explore posts in the same categories: Vapaat suunnat
9.12.2008 klo 17:38
Shalom!
Kuulun itse helluntaiseurakuntaan, mutta kategorioin itseni ennemmin Jeesuksen seuraajaksi. Uskossa on kyse Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Jeesus antaa tästä suhteesta täydellisen kuvan, Hän tuli tekemään Jumalan, Isän tahdon. Siihen uskovan tulee tähdätä uskon määränsä mukaisesti. Olen tutkinut menestysteologiaa ja sen opettajien taustoja melko pian ed. syksyisen uskoontuloni jälkeen. Miten järkyttävällä tavalla puhdas Jumalan Sana voidaankaan sekoittaa sellaiseen oppiin! Neuvoksi jokaiselle, lukekaa nöyrällä mielellä raamattua pyytäen Pyhän Hengen raitista opastusta. Jeesus Kristus on ainoa välimies Jumalan ja ihmisen välillä!
8.5.2011 klo 20:59
Shalom!
Kyllä.Olen aivan samaa mieltä. Minäkin olen tutkinut menestysteologiaa. Jeesus varoitti heistä!
10.4.2015 klo 08:11
Hyvä Emil Anton,
pyydän saada huomauttaa, että 35 vuoteni aikana helluntailaisuudessa ei ole opetettu JDS-oppia, eikä noita muita mainitsemiasi outoja oppeja. Myöskään Nokia Missio ei opettanut niitä.
Sen sijaan olen helluntailaisuudessa törmännyt ”me olemme ainoita oikeita uskovia”-harhaan sekä itsensä korottamiseen muita ihmisiä paremmaksi. Lisäksi perinteisesti helluntailaisilta on ollut armo ja inhimillisyys hukassa. Tästä on tehty parannusta nykypäivään verrattuna.
Nokia Missio opetti ”valtavaa herätystä joka tulee just ihan kohta” ja siellä oli havaittavissa piirteitä esittämästäsi terveyden ja vaurauden siunauksesta. Sitä herätystä ei ole näkynyt, Nokia Missiota ei ole enää, mutta kyllä siellä ihmisiä tuli uskoon ja he levittäytyivät eri kristillisiin seurakuntiin liikkeen hajotessa. Tunnen monia Missiolla uskoon tulleita.
Itse uskon Raamatun pohjalta ja myös eri todistuksia kuulleena, että joskus Jumala parantaa ja Hän myös vastaa rukouksiin - anokaa niin teille annetaan. Sellainen valtava hehkutus ”nyt kaikki paranevat ja kukaan ei lähde tästä tilaisuudesta tyhjänä” on tyhjää lupausta. Tuohon olen törmännyt kyllä molemmissa liikkeissä joista mainitsin. Sehän ei ole Sanan mukaista. Kaikki eivät parane. Sairaudet eivät ole rangaistus vaan osa langennutta maailmaa. Jeesus ei luvannut poistaa pahaa elämämme, vaan ”olen teidän kanssanne joka päivä (kaikissa tilanteissanne) maailman loppuun asti.
10.4.2015 klo 12:31
Kiitos asiallisesta huomautuksesta. Muistutan vielä, että näihin vanhoihin artikkeleihini on muutenkin suhtauduttava varauksellisesti ja kriittisesti, ne ovat usein yksipuolisen poleemisia. Niillä voi olla historiallista ja sisällöllistäkin arvoa, mutta niitä ei pidä lukea tämänhetkisinä kannanottoinani.
14.4.2015 klo 00:55
Kirjoittaja vaikuttaa hyvin uskonnolliselta, liturgiselta ja uskon vastaiselta. Ei Jeesus tullut tuomaan oppeja, liturgioita ja sakramentteja - Hän tuli tuomaan elävän suhteen Jumalaan, joka on rakkaussuhde.
Uskonto on kuin seksiä prostituoidun kanssa ohjekirjan kera, kun usko on taas rakkaus suhde puolison kanssa.
Irti uskonnosta kohti elävää suhdetta. Lopeta huoraaminen ja sano Jeesukselle: Tahdon! :)
14.4.2015 klo 11:58
Usko ilmenee välttämättä uskontona. Vastakkainasettelut ovat tässä turhia ja vievät harhaan, esim. Jeesus tuli toki tuomaan elävän suhteen Jumalaan, mutta ei sisällöttömästi, vaan hänen julistukseensa sisältyi myös paljon ”opillista” materiaalia, koskien hänen omaa persoonaansa, työtään, Isän luonnetta, Jumalan valtakunnan luonnetta, ja kyllä vain, sakramenttejakin: hän asetti ehtoollisen ja lähetti kastamaan ja samalla tuli sanoneeksi, mitä nämä toimitukset merkitsevät (opetuslapseutus, pelastus, hänen ruumiinsa, uusi liitto).
Lopun vertauksesi joutaa roskakoriin. Tuollaisten viljely johtaa vain uuteen uskontoon, jonka pääoppina on anti-uskonnollisuuden hokeminen. Oikeampi vertaus olisi seuraava: ”usko” ilman uskontoa on yhtä kuin avioliitto ilman seksiä, kun taas sakramentaalinen uskonto on konkreettinen liitto ja suorastaan fyysisen intiimi suhde lihaksi tulleen Jumalan, Ylkämme kanssa.
14.4.2015 klo 12:13
Loppu vertauskuvasta on todellakin tärkeää, ja tuon Pyhä Henki avasi minulle eräänä kertana kun kysyin uskon ja uskonnon eroa. Oikein kavahdin Jumalan vastausta, mutta sitten huomasin että näinhän Ilmestyskirjassakin kerrotaan kahdesta naisesta; Vaimo luvussa 12 ja portto luvussa 17.
Uskonto tulee sanasta religo, joka tarkoittaa kiinnittymistä ja sitomista, kun taas Jeesus tulee sanasta yeshua, joka puolestaan tarkoittaa pelastusta, vapautusta ja parantumista. Kyseessä on kaksi vastakkaista asiaa.
Ehtoollinenkin on kirkoissa niin raiskattu asia kuin voi olla. Itse olen kotona uskovien ystävien kesken jakanut ehtoollista ja Pyhä Henki Jumalan kirkkaudessa on ollut todella väkevästi läsnä noissa hetkissä. Se ei kulu tai muutu epäpyhäksi mitenkään enemmän käyttämällä, kuten ei muutu epäpyhäksi Raamattu lukemalla tai rukous rukoilemallakaan, vaikka sitä ei papit tekisikään.
Ero uskonnon ja uskon välillä on tietenkin sama, kuin se oli Jeesuksen päivinäkin. Tuolloin Jeesuksen päivinä oli kaksi ryhmää, jotka molemmat uskoivat samoihin Kirjoituksiin ja samaan Jumalaan, mutta erona oli se, että toinen demonstroi Jumalaa käytännössä kun toiset taas olivat kirjanoppineita teoreetikkoja.
Mutta minä uskon, että Pyhän Hengen liikehdintä jälleen syttyy katolisessakin kirkossa ja siellä monet täyttyvät Jumalan Voimasta, jolloin ihmeet ja merkit seuraavat julistettua sanaa, mutta nämä sisaret ja veljet joutuvat uskonnollisten ihmisten vainoomiksi - kuten aina kun Jumalan Voima tulee esiin.
”Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.” - 1. Korinttolaiskirje 2:3-5
14.4.2015 klo 12:26
Suomen sana ”uskonto” tulee sanasta ”usko”, kuten sanaa katsomalla huomaat. Latinan sanalle religio on esitetty useampia erilaisia etymologioita, yksi niistä on tuo sitominen (religare), jolloin se tarkoittaa kiinnittymistä Jumalaan, mikä ei voi olla paha asia, kun kerran Jumala on Hyvyys, Pelastus, Rakkaus, jne. Toinen etymologia on ”valita uudestaan” (re-eligere), kolmas ”lukea uudestaan” (re-legere). Jälleen kerran vastakkainasettelut ovat aivan turhia ja ne ilmaisevat vain erästä modernia ajatustapaa, jonka juuret ovat Karl Barthin teologiassa. Asiaa vain sumennetaan viittauksilla valikoituihin Raamatun jakeisiin, jotka mielivaltaisesti jaotellaan ”uskon” (ristin saarna) ja ”uskonnon” (Babylonian portto) koreihin. Raamattu ei tietenkään itse näin tee. Jo ennen kuin Uusi testamentti oli valmis, kristinuskon aivan alkuaikoina, oli porukkaa, jotka väittivät edustavansa jotenkin puhtaampaa ja elävämpää ja todempaa uskoa kuin kirkko, gnostilaiset, montanolaiset ynnä muut. Hekin vetosivat valikoituihin raamatunkohtiin ja kokemuksiinsa. Kirkko vetosi Jeesuksen ja apostolien opetukseen ja heidän jälkeensä jättämiin kirkkoihin, jossa apostolista uskoa on aina opetettu. Uskomalla ylipäätään Uuteen testamenttiin valitsemme tämän kirkon, sillä se määritteli 300-luvun lopulla, mitä UT lopulta sisältää. Toinen vaihtoehto on ruveta uskonnolliseksi sooloilijaksi, joka hyväksyy Raamatusta sen, mikä itselleen sopii, pitää omia kokouksiaan ja auktorisoida itsensä opettamaan ja viettämään pyhiä toimituksia. Sillä ei vain enää ole mitään tekemistä sen historiallisen kristinuskon kanssa, josta UT tulee ja josta se kertoo.
10.7.2015 klo 16:28
kaikilla meillä on taipumus mennä yli tai ali joku ylistää ja on iloinen toinen ei laula ja istuu ja on hapan !! joku uskoo raamatulliseen parantumiseen!! ja toiset ovat synkkiä ja ahdistuneita että on parempi olla sairas !saa kuulemma kirkkaamman kruunun aika kirjavaa porukkaa me ollaan onneksi Jumala valitsi meidät !