Athenagoras ja Theofilos
Tällä kertaa käsittelemme yhtä aikaa kahta lähes samaan aikaan vaikuttanutta hieman tuntemattomampaa varhaiskristillistä kreikankielistä kirjoittajaa. He ovat Athenagoras Ateenalainen ja Theofilos Aleksandrialainen. Athenagoraan tärkein säilynyt teos (jota seuraavassa siteeraamme) on nimeltään Vetoamus kristittyjen puolesta (vuodelta 177), kun taas Theofilos-sitaatit ovat peräisin teoksesta Autolykukselle (v. 181).
Athenagoras Ateenalainen
Athenagoras opettaa katolisen kirkon tavoin, että voimme ymmärtää ikuisen ei-materiaalisen (vrt. mormonit) Jumalan olevan olemassa luonnollisen järkemme valolla: ”Eikö ole järjetöntä kutsua ateisteiksi meitä, jotka erotamme Jumalan materiasta ja opetamme, että materia on yksi asia ja Jumala toinen, ja että niiden välillä on suuri ero, kun Jumala on syntymätön ja ikuinen, ja hänen voi tietää olevan olemassa yksin järjellä ja ymmärryksellä…” (4)
Kolminaisuudesta opimme seuraavaa: ”Jumalan Poika on Isän Sana… Poika on Isässä ja Isä Pojassa Hengen ykseydestä ja voimasta… Kuka siis ei hämmästyisi siitä, että ateisteiksi kutsutaan niitä, jotka puhuvat Isä Jumalasta ja Poika Jumalasta ja Pyhästä Hengestä, ja jotka julistavat heidän ykseyttään voimassa ja eroavaisuuttaan järjestyksessä?” (10)
Avioliiton sakramentista Athenagoras opettaa katoliseen malliin seuraavaa: ”Joko ihmisen pitäisi pysyä sellaisena kuin hän syntyi tai tyytyä yhteen avioliittoon, sillä toinen ei ole muuta kuin avioliitolta näyttävä aviorikos. Hän sanoo: ’Se, joka eroaa vaimostaan ja menee naimisiin toisen kanssa, on aviorikkoja.’” (33)
Samoin tuonpuoleisesta ja sielun kuolemattomuudesta luemme täysin katolisia ajatuksia: ”Olemme vakuuttuneita siitä, että kun meidät siirretään tästä elämästä, me tulemme elämään toista elämää, parempaa kuin tämä nykyinen, ei maallista vaan taivaallista. Silloin me asumme lähellä Jumalaa ja Jumalan kanssa, muuttumattomana ja vapaana sielun kärsimyksistä, ei lihana, vaan taivaallisena henkenä – tai, jos lankeamme muiden mukana, joudumme pahempaan elämään tulessa, Jumala ei näet tehnyt meistä lampaiden tai petojen kaltaisia satunnaisia olentoja niin, että me katoaisimme ja häviäisimme olemattomiin.” (31)
Theofilos Antiokialainen
Myös Theofiloksen käsitys Jumalasta on perinteisen kristillistä: ”On Jumalan – Korkeimman ja Kaikkivaltiaan ja elävän Jumalan – ominaisuus olla kaikkialla, kuulla ja nähdä kaikki, sillä häntä ei voi mitenkään sisällyttää mihinkään paikkaan. Jos hänet voisi, hänet sisältävä paikka olisi suurempi kuin hän… Jumalaa ei voi sisältää, vaan hän on itse kaiken paikka.” (2:3)
”Mitä ihmeellistä siinä olisi, jos Jumala olisi tehnyt maailman jo olemassa olevasta materiasta? Jopa ihmistaiteilija, kun hän saa joltakulta ainetta, tekee siitä, mitä ikinä lystää. Mutta Jumalan voima tulee näkyviin siinä, että hän tekee mitä lystää siitä, mikä ei ole olemassa, ja elämän ja liikkeen antaminen kuuluu yksin Jumalalle eikä kenellekään muulle.” (2:4)
Theofiloksellakin on tarjolla katolista sakramenttioppia, kun hän kirjoittaa, että ihmiset saavat “syntien anteeksiantamuksen veden ja uudestisyntymisen pesun kautta” (2:16). Kasteen lisäksi on myös mirhallavoitelun eli vahvistuksen sakramentti: ”Oletko haluton saamaan Jumalan öljyn voitelun? Tästä syystä meitä kutsutaan kristityiksi: koska meidät on voideltu Jumalan öljyllä.” (1:12)
Lopullisesta tuomiosta Theofilos opettaa Raamatun ja muiden isien tavoin, että saamme Jumalalta ansioidemme mukaan, emme yksin uskomme: ”Hän, joka antoi suun puhumista varten ja muodosti korvat kuulemista varten ja teki silmät näkemistä varten, tulee tutkimaan kaiken ja tuomitsemaan oikeudenmukaisesti, antaen jokaiselle ansion mukaan.” (1:14)
Explore posts in the same categories: Ensimmäiset kristityt
Vastaa