Justinus Marttyyri
Tällä kertaa varhaisten kristittyjen uskon sarjassamme käsittelyvuorossa on erittäin merkittävä henkilö, Justinus (t. Justinos) Marttyyri. Häntä voidaan pitää ensimmäisenä varsinaisena apologeettina ja ensimmäisenä kreikkalaisena (t. kreikankielisenä) kirkkoisänä. Justinus syntyi n. vuonna 100 ja kuoli marttyyrinä n. vuonna 165, joten hänen mukanaan palaamme vielä Ireneus Lyonilaista varhaisemmalle ajalle. Justinukselta on säilynyt kolme merkittävää teosta: Ensimmäinen apologia (1. Ap.), Toinen apologia (2. Ap.) sekä Dialogi Tryfon kanssa (Dial.). Sukellamme nyt Justinuksen oppeihin.
Jumala ja Jeesus
Justinus on tärkeä lähde, kun tutkitaan kolminaisuusopin kehitystä ja läsnäoloa ensimmäisten kristittyjen uskossa: ”Kun he väittävät Poikaa Isäksi, heitä nuhdellaan siitä, etteivät he tunne Isää eivätkä tiedä, että kaikkeuden Isällä on Poika, joka on Jumalan esikoinen, Sana ja Jumala.” (1. Ap. 63:15) ”Hänen Poikansa, jota yksinomaan ja oikeutetusti sanotaan Pojaksi, on Sana, joka oli Jumalan kanssa ja syntyi ennen luomakuntaa, kun tämä alussa hänen kauttaan loi ja pani kaiken järjestykseen.” (2. Ap. 6:3)
Justinuksella voidaan kuitenkin tulkita olevan taipumusta subordinationismiin, mikä vahvistaa kirkon opetusviran lopullisten päätösten merkitystä, mutta joka tapauksessa Pojan ja Hengen palvominen viittaa selvästi alustavaan kolminaisuuskäsitykseen (eikä toisaalta ole täysin väärin asettaa jumalallisia persoonia järjestykseen, jos asia nähdään prosessioiden valossa): “Me palvomme järjellisesti häntä, jonka olemme oppineet olevan Jumalan Poika ja jota pidämme toiseksi korkeimpana, sekä profeetallista Henkeä, joka on järjestyksessä kolmas.” (1. Ap. 13:3)
Raamattu
”Erehdyt kuitenkin, jos kuvittelit voivasi saattaa kirjoitukset epäilyttävään valoon ja saada minut sanomaan, että kirjoitukset ovat ristiriitaisia. En rohkene ajatella enkä sanoa niin, sillä olen varma, ettei yksikään kirjoitus ole ristiriidassa toisen kanssa. Jos minulle esitetään jokin kirjoitus, joka näyttää olevan ristiriidassa toisen kanssa, myönnän mieluummin, etten ymmärrä mitä siinä on sanottu, ja yritän kaikkeni, että myös ne, jotka väittävät kirjoitusten olevan ristiriidassa keskenään, alkaisivat ajatella samoin.” (Dial. 65:2)
Kaste
Justinus on tärkeä todistaja varhaisimpien kristittyjen uskosta uudestisyntymiseen kasteessa sekä kasteeseen Kolminaisuuden nimeen: ”Sen jälkeen viemme heidät paikkaan, jossa on vettä. Siellä he saavat syntyä uudesti sillä samalla tavalla, jolla me itsekin olemme uudestisyntyneet. Sitten heidät pestään vedessä Jumalan, kaiken Isän ja Valtiaan, Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen sekä Pyhän Hengen nimeen. Kristus on sanonut: ’Jos te ette synny uudesti, te ette pääse taivasten valtakuntaan.’” (1. Ap. 61:3-4)
”Koska te olette leikanneet sielunne irti tästä toivosta, teidän tulee kiirehtiä tietämään, miten voitte saada syntinne anteeksi ja saavuttaa luvatun hyvän perinnön toivo. Ei ole mitään muuta tapaa kuin se, että opitte tuntemaan Kristuksen ja saatte Jesajan julistaman kasteen syntien anteeksiantamiseksi, ja sitten elätte synnittömästi.” (Dial. 44:4) Justinus muistuttaa täten myös siitä, että tunnustamme “yhden kasteeseen syntien anteeksiantamiseksi” - kasteen jälkeen kristitty ei saa enää tehdä kuolemansyntejä. Vaikka ripin mahdollisuus on onneksi olemassa, se ei merkitse sitä, että sääntöä ei tulisi ottaa vakavasti.
Eukaristia
Justinus antaa tärkeän todistuksen toisestakin sakramentista, eukaristiasta. Hänen kuvauksensa toisen vuosisadan liturgiasta on äärimmäisen kiehtova - kysykäämme itseltämme, olivatko ensimmäisten kristittyjen sunnuntaitapaamiset katolisia messuja vai vapaakristillisiä kokouksia:
”Me kutsumme tätä ravintoa eukaristiaksi. Siitä pääsevät osallisiksi vain ne, jotka uskovat opetuksemme tosiksi ja jotka on kasteessa pesty syntiensä anteeksiantamiseksi ja uudestisyntymistä varten ja jotka elävät siten kuin Kristus on säätänyt. Me emme nimittäin ota tätä ravintoa vastaan tavallisena leipänä ja tavallisena juomana. Meidän pelastajamme Jeesus Kristus nimittäin tuli lihaksi Jumalan Sanan kautta ja hänellä oli liha ja veri meidän pelastuksemme vuoksi. Juuri samalla tavalla – näin meille on opetettu – hänen rukouksen sanan kautta siunaamansa ravinto, joka yhdistyy meidän vereemme ja lihaamme ja ravitsee ne, on tämän lihaksi tulleen Jeesuksen liha ja veri.” (1. Ap. 66:1-2)
”Auringon päiväksi sanottuna päivänä meillä on kaikkien samassa paikassa, kaupungeissa tai kylissä asuvien yhteinen kokous, jossa luetaan Apostolien muistelmia tai profeetallisia kirjoja siinä määrin kuin aika riittää. Kun lukija on lopettanut, kokouksen johtaja kehottaa ja kutsuu puheessaan kaikkia seuraamaan näitä hyviä opetuksia. Sitten me nousemme kaikki yhdessä seisomaan ja rukoilemme. Kuten edellä sanoimme, rukouksemme jälkeen, leipä, viini ja vesi tuodaan esiin, ja kokouksen johtaja lähettää ylös pyyntörukouksia ja kiitosrukouksia parhaan kykynsä mukaan. Kansa vahvistaa tämän sanomalla ’amen’. Kiitosrukouksin siunatut leipä ja viini jaetaan jokaisen nautittaviksi, ja diakonit vievät niitä niille, jotka eivät ole läsnä. Varakkaat voivat kukin antaa harkintansa mukaan, mitä haluavat, ja kootut varat luovutetaan kokouksen johtajan haltuun…
Auringon päivänä järjestämme kaikki yhteisen kokouksen, koska se on ensimmäinen päivä, jolloin Jumala loi maailman muuttamalla pimeyden ja aineen muodon. Samana päivänä myös meidän Pelastajamme Jeesus Kristus nousi kuolleista. Hänet ristiinnaulittiin Saturnuksen päivää edeltävänä päivänä, ja Saturnuksen päivän jälkeisenä auringon päivänä hän ilmestyi apostoleilleen ja opetti heille sen, minkä olemme välittäneet teidän tarkastettavaksenne.” (1. Ap. 67:3-8)
Avioliitto
Myös avioliiton sakramentista Justinuksella on hyvin katolinen käsitys: “Emme alun alkaenkaan mene naimisiin muun kuin lasten kasvattamisen takia ja jos emme mene naimisiin, elämme täydellisessä pidättyvyydessä.” (1. Ap. 29:1)
”Siten kaikki ne, jotka inhimillisen lain mukaan solmivat toisen avioliiton, ovat meidän opettajamme mukaan syntisiä, samoin kuin ne, jotka katsovat naista himoitakseen häntä. Hän ei tuomitse ainoastaan sitä, joka teoissaan syyllistyy aviorikokseen, vaan senkin, joka haluaa tehdä niin, koska Jumala näkee paitsi ihmisten teot myös heidän ajatuksensa.” (1. Ap. 15:5)
Laki
Justinuksella on myös muutama mielenkiintoinen huomio laista. Toisin kuin liberaalit, jotka opettavat vanhan liiton olevan juutalaisille yhä voimassa, Justinus sanoo: ”Laki, joka on annettu aikaisempaa lakia vastaan, kumoaa aiemman. Samoin myöhemmin tehty liitto lopettaa aikaisemman liiton. Ikuinen ja lopullinen laki, Kristus, on annettu meille ja luotettava liitto, jonka jälkeen ei tarvita lakia, ei määräystä, ei käskyä.” (Dial. 11:2)
Adventisteja, tiettyjä messiaanisia juutalaisia ja seitsemännen päivän baptisteja vastaan Justinus kieltää sapatin sitovuuden uudessa liitossa: ”Kun kerran ennen Abrahamia ei tarvittu ympärileikkausta, ja ennen Moosesta ei ollut sapattia, juhla-aikoja eikä uhreja, ei niitä tarvita nytkään, sen jälkeen kun Jumalan Poika, Jeesus Kristus syntyi Jumalan tahdon mukaan Neitsyt Mariasta, joka on Abrahamin jälkeläinen.” (Dial. 23:3)
Pelastus
Justinus liittyy myös Klemensin, Ignatiuksen, Polykarpoksen ja Ireneuksen joukkoon todistamaan siitä, että protestanttinen pelastusnäkemys ei ole ensimmäisten kristittyjen uskon mukainen. Ensin on kuitenkin huomattava, että Justinus ei kiellä sitä, että Kristus “verellään puhdisti ne, jotka uskovat häneen.” (1. Ap. 32:7)
“Meillä on varma usko siihen, että ikuiseen elämään pääsevät ne, jotka onnistuvat teoillansa vakuuttamaan Jumalan halustaan seurata häntä ja kaipuustaan hänen yhteyteensä sinne, missä pahuudella ei ole sijaa… tämän me olemme oppineet Kristukselta ja tätä me opetamme.” (1. Ap. 8:2-3)
“Meille on opetettu, ja uskomme varmuudella, että hän ottaa vastaan yksin ne, jotka jäljittelevät hänen hyviä ominaisuuksiaan kuten järkevyyttä, oikeudenmukaisuutta, ihmisrakkautta ja muuta Jumalalle ominaista… Jos ihmiset teoillaan osoittavat itsensä hänen suunnitelmansa arvoisiksi, heidät katsotaan vaelluksensa jälkeen arvollisiksi hallitsemaan hänen kanssaan, vapautuneina turmeluksesta ja kärsimyksestä; tällaisen perimätiedon me olemme saaneet.” (10:1-2)
“Tietäkööt ne, jotka eivät elä kuten hän on opettanut, etteivät he ole kristittyjä, vaikka suullaan levittävätkin Kristuksen opetuksia. Hän on sanonut, että ainoastaan ne, jotka tekevät opetuksen mukaisia tekoja, pelastuvat, eivätkä ne, jotka ainoastaan puhuvat.” (1. Ap. 16:8)
“Pestyämme tällä tavoin sen, joka on ryhtynyt uskomaan… rukoilemme… jotta meidät totuuden oppineina havaittaisiin hyvien tekojen kautta arvollisiksi käskyjen kansalaisiksi ja vartijoiksi ja jotta me niin saisimme osaksemme ikuisen pelastuksen. (1. Ap. 65:1) Näistä Justinuksen opeista, joiden hän todistaa olevan Kristukselta ja apostoleilta perittyjä, ymmärrämme, että kasteen puhdistuksen jälkeen teoillamme on ratkaiseva merkitys pelastuksemme suhteen.
Vapaus ja ansio
Kristuksen veren ansaitsemaa ja kasteen välittämää pelastusta emme ole voineet mitenkään ansaita, mutta alustavan pelastuksemme jälkeen voimme ja meidän tulee ansaita ikuinen elämä. Tämä ansaitseminen merkitsee sitä, että Jumala palkitsee ne, jotka ovat eläneet Kristuksen opin mukaan: “Me yritämme saada vakuuttuneiksi ne, jotka väärämielisesti vihaavat meitä, jotta he eläisivät Kristuksen hyvien kehotusten mukaan ja voisivat toiveikkaasti odottaa meidän kanssamme palkkaansa Jumalalta, joka on kaikkien ihmisten Herra.” (1. Ap. 14:3)
Justinus ei olisi myöskään allekirjoittanut reformaattoreiden oppia sidotusta ratkaisuvallasta ja oman tahdon/omien tekojen merkityksettömyydestä pelastuksessamme: ”Jotta jotkut eivät sen perusteella, mitä äsken sanoimme ennalta tiedetyn ennustamisesta, luulisi meidän väittävän, että kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu kohtalon pakosta, me ratkaisemme tämänkin ongelman…
Profeettojen kautta olemme oppineet ja pidämme sitä myös totena, että itse kullekin jaetaan rangaistukset ja kuritukset sekä hyvät palkkiot heidän tekojensa ansion mukaisesti. Jos näin ei olisi, ja kaikki tapahtuisi vain kohtalon mukaan, mikään ei olisi meidän valittavissamme. Sillä jos kohtalo määrää yhden hyväksi ja toisen pahaksi, ei edellistä voisi kiittää eikä jälkimmäistä moittia. Jos ihmiset eivät kykenisi vapaasti valitsemaan, pakenevatko he häpeällisiä asioita ja valitsevat hyvän, he olisivat syyttömiä, tekivätpä he mitä tahansa.” (1. Ap. 43:1-3)
“Sen sijaan sanomme väistämättömäksi kohtaloksi sitä, että hyvän valinneet saavat ansaitut palkintonsa ja pahan valinneet ansaitut rangaistuksensa. Jumala ei luonut ihmistä puiden ja nelijalkaisten kaltaiseksi, jotka eivät kykene vapaasti valitsema tekojaan. Muussa tapauksessa ihminen ei ansaitsisi moitetta eikä kiitosta eikä voisi itsestään valita hyvää, vaan olisi sellainen kuin on luonnostaan.” (1. Ap. 43:7-8)
Lopullinen pelastus ja kadotus
Justinus todistaa tekojen välttämättömyyden (lopullisen pelastumisen kannalta) lisäksi ikuisen helvetin todellisuudesta Jehovan todistajia, adventisteja ja liberaaleja vastaan: ”Kukin menee tekojensa mukaan joko ikuiseen rangaistukseen tai pelastukseen. Jos kaikki ihmiset olisivat selvillä tästä, kukaan ei hetkeksikään valitsisi pahan tekemistä, koska tietäisi joutuvansa ikuiseen, tuliseen rangaistukseen.” (1. Ap. 12:1-2)
“Me uskomme tai pikemminkin olemme varmoja siitä, että jokainen on kärsivä tekojensa mukaisen rangaistuksen ikuisessa tulessa ja tekevä niistä tiliä Jumalalta saamiensa kykyjen mukaan.” (1. Ap. 17:4) ”Meille on opetettu, että vain pyhyydessä ja hyveessä lähellä Jumalaa elävät tehdään kuolemattomiksi. Me uskomme myös, että väärintekijöitä ja niitä, jotka eivät muuta vaellustaan, rangaistaan ikuisessa tulessa.” (1. Ap. 21:6) “Kristus on ennalta ilmoittanut, että Saatana lähetetään tuleen yhdessä sotajoukkojensa ja häntä seuranneiden ihmisten kanssa, ja siellä heitä rangaistaan ikuisesti.” (1. Ap. 28:1)
Maria
Lopuksi Justinus opettaa Ireneuksen tavoin Marian olleen uusi Eeva: ”Eeva oli turmeltumaton neitsyt, joka otti vastaan käärmeen sanan ja synnytti tottelemattomuuden ja kuoleman. Neitsyt Maria sitä vastoin sai uskon ja ilon, kun enkeli Gabriel ilmoitti hänelle, että Herran Henki on tuleva hänen ylleen ja korkeimman voima on varjostava hänet. Siksi se mikä hänestä syntyy on pyhä, Jumalan Poika. Tähän Maria vastasi: ‘Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.’ Neitsyt Marian kautta on syntynyt tämä, josta olemme osoittaneet niin monien kirjoitusten puhuvan. Hänen kauttaan Jumala tuhoaa käärmeen sekä sen kaltaisiksi tulleet enkelit ja ihmiset, mutta vapauttaa kuolemasta ne, jotka katuvat syntejään ja uskovat häneen.” (Dial. 100:5-6)
Sancta Maria, spes nostra, ianua caeli, ora pro nobis!
Explore posts in the same categories: Ensimmäiset kristityt
Vastaa