Hyviä uutisia

Luther-sarjan toisessa osassa tutkimme Lutherin hyvinkin katolisia näkemyksiä Neitsyt Mariasta. Nykyään luterilaisuudessa esiintyy päinvastaisia näkemyksiä Marialle rukoilemisesta ja hänen uskonnollisesta kunnioittamisestaan, kun taas suurin osa Mariaan liittyvistä opeista kuten Marian ikuinen neitsyys ja perisynnitön sikiäminen on lähes täysin hylätty niiden väitetyn epäraamatullisuuden vuoksi.

Lutherin kirjoituksista huomaamme kuitenkin, että yksin Raamattua ylimpänä ohjenuoranaan pitävä kristitty voi uskoa Mariaan hyvinkin katolisella tavalla. Eikä kyseessä ole kuka tahansa kristitty, vaan itse protestanttisuuden isä. On huomioitava, että alla siteerattavissa teksteissä puhuu “luterilainen Luther” (tekstit ovat ekskommunikaation jälkeiseltä ajalta).

Marian ikuinen neitsyys

Vaikka nykyluterilaiset kirjat eivät pelkää sanoa, että Raamattu opettaa Jeesuksella olleen veljiä ja että katolinen oppi Marian ikuisesta neitsyydestä on epäraamatullinen, luterilaisuuden perustaja oli eri mieltä: “Kristus… oli Marian ainoa Poika, ja Neitsyt Maria ei synnyttänyt muita lapsia hänen lisäkseen… ‘veljet’ tarkoittavat tässä oikeastaan ‘serkut’, koska Raamattu ja juutalaiset kutsuvat serkkuja aina veljiksi.” (Saarnoja Johanneksen evankeliumista, luvut 1-4, 1537-39)

Samassa teoksessa Luther vahvistaa vielä selvin sanoin Marian ikuisen neitsyyden:”Hän, Kristus, Pelastajamme, oli todellinen ja luonnollinen Marian neitseellisen kohdun hedelmä… tämä tapahtui ilman miehen yhteistyötä, ja hän pysyi neitsyenä sen jälkeen.” Samasta lähteestä käy myös ilmi, että Luther uskoi Efeson kirkolliskokouksen määrittelemään dogmiin, jonka mukaan Maria on Jumalan äiti: “Jumala sanoo…: ‘Marian Poika on ainoa Poikani.’ Täten Maria on Jumalan äiti.”

Perisynnitön sikiäminen

Erityistä huomiota ansaitsee Lutherin usko Marian tahrattomaan sikiämiseen, joka määriteltiin katoliseksi dogmiksi vasta 1800-luvulla. Luther kirjoitti: “On suloinen ja hurskas uskomus, että Marian sielun luominen tapahtui ilman perisyntiä niin, että hänen sielunsa luomisen hetkellä hän myös puhdistui perisynnistä ja sai osakseen Jumalan lahjat saaden puhtaan Jumalan luoman sielun - täten hänen elämänsä ensimmäisestä hetkestä asti hän oli vapaa kaikesta synnistä.” (Saarna Jumalanäidin sikiämisen päivänä 1527)

Toisaalla Luther tunnusti Mariasta seuraavaa: “Hän on täynnä armoa, julistettu täysin synnittömäksi - jotain äärimmäisen suurta. Jumalan armo täytää hänet kaikella hyvällä ja tekee hänet vapaaksi kaikesta pahasta.” (Henkilökohtainen [Pieni] Rukouskirja 1522)

Marian kunnioittaminen

Marian kunnioittamisesta Luther kirjoitti kauniisti, lyhyesti ja ytimekkäästi: “Marian kunnioittaminen on kirjoitettu ihmissydämen syvyyksiin.” (Saarna 1.9.1522) Myöhemmin hän saarnasi vielä seuraavasti: “[Maria on] korkein nainen ja jaloin helmi kristinuskossa Kristuksen jälkeen… Hänessä ovat henkilöllistyneet jalous, viisaus ja pyhyys. Emme voi koskaan kunnioittaa häntä tarpeeksi.” (Saarna jouluna 1531)

Ajatus, jonka mukaan Maria ei ole vain Jeesuksen äiti vaan myös meidän (uskovien, kirkon) äiti, oli vahvasti läsnä Vatikaanin II kirkolliskokouksessa, mutta näkemys ei jäänyt huomiotta Lutheriltakaan: “Maria on Jeesuksen äiti ja kaikkien meidän äitimme… Jos hän [Kristus] on meidän, meidän tulisi olla hänen asemassaan; missä hän on, meidän tulisi olla, ja kaiken, mitä hänellä on, tulisi olla myös meidän, ja hänen äitinsä on myös meidän äitimme.” (Saarna jouluna 1529)

Maria kristillisessä rukouksessa

Luther totesi, että Maria on epäilemättä taivaassa. Hän suositteli jopa Terve Maria-rukouksen [tosin kyseessä oli tuolloin vain ensimmäinen osa nykyisin tuntemastamme versiosta] rukoilemista, vaikka hän sanoikin, ettei se sovi heikkouskoisille. Seuraavassa muutama Luther-kommentti tästä kirkon suosittelemasta rukouksesta: “Se, jolla on hyvä (vahva) usko, rukoilee Terve Marian ilman vaaraa!” (Saarna 11.3.1523)

“Rukouksemme tulisi sisältää Jumalan Äidin… Terve Maria sanoo, että kaikki kunnia tulee antaa Jumalalle… Voimme käyttää Terve Mariaa mietiskelynä, jossa lausumme, millaisen armon Jumala on antanut Marialle. Toiseksi, meidän tulee lisätä toive, että jokainen tulisi tuntemaan hänet ja kunnioittamaan häntä.” (Henkilökohtainen rukouskirja 1522)

Tähän toiveeseen yhdymme täysin sydämin ja toivottavasti itse kukin edistämme myös sen toteutumista.

This entry was posted on syyskuu 17, 2007 at 11:12 and is filed under Luther ja luterilaisuus. You can subscribe via RSS 2.0 feed to this post's comments. You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.