Ansio
Katolinen oppi ansiosta on monelle protestanttiselle korvalle kaikista kirkon uskomuksista vastenmielisin ja epäraamatullisin. Opettaahan Raamattu päivänselvästi, että ihminen ei voi pelastaa itseään minkäänlaisilla ansioilla, vaan että pelastus on Jumalan ilmainen lahja uskovalle (esim. Room. 4:4-5, Ef. 2:8-9). Protestanttien helpotukseksi katolinen kirkko ei kuitenkaan tarkoita ansio-opillaan sitä, mitä sillä monesti pelätään tarkoitettavan. Trenton kirkolliskokous tuomitsi heti kättelyssä harhaoppiseksi ajauksen, jonka mukaan ihminen voisi luonnollisilla ansioillaan tai lain teoilla ansaita vanhurskauttamisen. Katolisen kirkon katekismus opettaa, että ihminen ei sanan varsinaisessa merkityksessä voi ansaita Jumalalta mitään, sillä ihmisellä ei ole mitään, mitä hän ei olisi Jumalalta saanut (ks. KKK 2007, 2010).
Kun katolinen pelastusteologia puhuu ansiosta, se ei käytä kyseistä sanaa sen varsinaisessa merkityksessä. ”Ansio” ei perustu ihmisen omiin ponnistuksiin, vaan Jumalan vapaaseen lupaukseen palkita taivaassa uskovien armon avulla aikaansaamat hyvät teot. Ansio-oppi on siis sama kuin palkkio-oppi, johon monet protestantitkin uskovat. Itse asiassa sana ”ansio” on käännös latinan sanasta ”meritum”, joka valittiin kuvaamaan tätä oppia sanan ”merces” (palkka) sijasta juuri siksi, että se kuulosti vähemmän työnteolla hankitulta ansiolta. Sana meritum kuvasi paremmin lupaukseen ja armoon perustuvaa suhdetta - sana merces puolestaan aiheutti liian materiaalisia mielleyhtymiä. Näistä materiaalisista mielleyhtymistä on olemassa moderni vitsi, joka kääntää latinankielisen raamatunkohdan ”receperunt mercedem suam” (Matt. 6:5) sanoin ”he ovat mersunsa saaneet”.
Pyhän Augustinuksen opetukset ansiosta selventävät kauniisti katolista käsitystä:
”Herra on tehnyt itsestään velallisen, ei saamalla, vaan lupaamalla. Ihminen ei voi sanoa hänelle: ’anna takaisin se, minkä olet saanut’, vaan ainoastaan: ’anna, mitä olet luvannut’.” (Enarr. in Ps. 83,15)
”Mitä ansiota ihmisellä sitten on ennen armoa - ansiota, jolla hän voisi saada armoa? Jokainen hyvä ansiommehan on vain armon tuotosta, ja kun Jumala kruunaa ansiomme, hän kruunaa vain ja ainoastaan omat lahjansa meille.” (Kirjeitä 194:5:19)
Ansio-opin (tai palkkio-opin) raamatulliset perusteet ovat erittäin vahvat. Uusi testamentti on pullollaan kohtia, joissa opetetaan Jumalan palkitsevan uskovien teot tuonpuoleisessa. Opilla on kaksi ulottuvuutta: 1) itse ikuisen elämän ”ansaitseminen” ja 2) erisuuruisten erityisten palkkioiden ”ansaitseminen”, ts. suuremman kunnian, kirkkauden ja onnellisuuden nauttiminen taivaassa. Seuraavaan listaan on koottu joitakin esimerkkejä kohdista, joissa Raamattu opettaa edellä mainittuja totuuksia.
”Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.” (Matt. 5:12)
”Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan.” (Matt. 10:41)
”Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.” (Matt. 16:27)
”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan…” (Matt. 20:1-2, koko vertaus jakeeseen 16)
”Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'” (Matt. 25:20-21, koko tarina jakeet 14-30)
”’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. (Matt. 25:34-35, koko episodi, jossa jälleen uskovien hyvät teot palkitaan ikuisella elämällä, jakeeseen 46)
”Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa.” (Joh. 4:36)
”Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan.” (1. Kor. 3:8)
”Se, jonka rakennus kestää, saa palkan.” (1. Kor. 3:14)
”Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä.” (Kol. 3:24)
”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon.” (Gal. 6:7-9)
”Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.” (2. Kor. 5:10)
”Minä tutkin sydämet ja ajatukset ja annan jokaiselle teistä hänen tekojensa mukaan.” (Ilm. 2:23)
”Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan.” (Ilm. 22:12)
Explore posts in the same categories: Soteriologia
Vastaa