Pääsiäisuhri

Pääsiäisen lähestyessä on syytä syventyä pääsiäisen historiaan ja merkitykseen. Tässä artikkelissa esitetty teologinen ajatus neljästä maljasta on peräisin amerikkalaiselta katoliselta teologilta Scott Hahnilta (ks. kirja A Father Who Keeps His Promises).

Pääsiäinen juutalaisten juhlana

Pääsiäinen sai alkunsa yli 3000 vuotta sitten, kun Israelin kansa oli joutunut Egyptiin orjuuteen. Kovasydäminen farao ei päästänyt juutalaisia sorrosta ennen kuin Israelin Jumala oli todistanut olevansa tosi Jumala antamalla monien vitsausten kohdata epäjumalia palvoneita egyptiläisiä. 2. Mooseksen kirja kertoo, kuinka Jumala ilmoitti Israelille viimeisestä ja ratkaisevasta vitsauksesta.

Herra sanoi Moosekselle: ”Vielä yhden vitsauksen minä annan kohdata faraota ja egyptiläisiä. Sen jälkeen hän päästää teidät lähtemään, ja kun hän teidät päästää, hän ajamalla ajaa teidät täältä pois… ottakoon kukin perheenpää karitsan… Eläimen tulee olla virheetön… jokainen Israelin yhteisöön kuuluva teurastakoon karitsansa iltahämärissä. Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään… Syökää liha sinä yönä… Älkää jättäkö siitä mitään jäljelle… Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen… Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne… Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä… Syökää seitsemän päivän aikana happamatonta leipää… Huolehtikaa aina tämän happamattoman leivän juhlan viettämisestä, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän kootut joukkonne pois Egyptistä.” (2. Moos. 11:1;12:3,5–8,10,12–15,17)

Säädökset karitsan uhraamisesta ja happamattomasta leivästä saattavat tuntua nykyihmisen korvaan oudolta, mutta näillä rituaaleilla on tarkoituksensa. Happamaton leipä muistutti israelilaisia siitä, että he lähtivät Egyptistä kiireessä: ”Egyptiläiset kiirehtivät israelilaisia lähtemään heti pois maasta, sillä he ajattelivat: ’Muuten me kuolemme kaikki.’ Niinpä israelilaiset ottivat vielä hapantumattoman taikinan mukaansa…Egyptistä tuomastaan taikinasta he leipoivat litteitä happamattomia leipiä, sillä heidät oli ajettu pois Egyptistä ennen kuin taikina oli ehtinyt hapata…” (2. Moos. 12:33,34,39)

Eläinten uhraaminen oli puolestaan hyvin olennainen osa juutalaisten uskontoa Egyptin orjuuden aikana. Jo Aadamin poika Abel oli uhrannut Herralle karitsoja (1. Moos. 4:34). Karitsojen lisäksi muinaiset israelilaiset uhrasivat Jumalalle useita eri eläimiä sekä ruoka- ja juomauhreja. Salemin pappi Melkisedek toi Herralle leipää ja viiniä (1. Moos. 14:18), Abraham oli valmis uhraamaan jopa ainoan poikansa (22:9–11).

Uhreilla oli israelilaisille useampia tarkoituksia. Ne olivat osoitus Jumalan herruudesta – ”Herran on maa ja kaikki mitä siinä on” (Ps. 24:1), ne osoittivat kiitollisuutta Jumalalle – ”Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?” (Ps. 116:12), ne sinetöivät joskus liiton (1. Moos. 21:27), ja niitä tarjottiin syntien sovitukseksi. Israelilaiset ymmärsivät, että synnin palkka on kuolema (1. Moos. 2:17;Room. 6:23), ja siksi he uhrasivat eläimen itsensä sijasta. Jumala tunnusti tämän käytännön, kuten pääsiäisuhri osoittaa. Jumala käski israelilaisia teurastamaan karitsan, jotta perheen esikoisen henki säästyisi. Karitsa kuoli siis esikoisen puolesta.

Juutalainen pääsiäisen saa täyttymyksensä Jeesuksen viimeisenä pääsiäisenä

Kristillisen pääsiäisen tapahtumat ymmärretään nykyään usein hyvin vaillinaisesti osittain siksi, että juutalaisen pääsiäisen taustaa ei tunneta hyvin. Monesti kiirastorstai esitetään pelkkänä viimeisenä ateriana, pitkäperjantai pelkkänä Jeesuksen kuolemana ja pääsiäissunnuntai pelkkänä tyhjän haudan löytämisenä. Uuden Testamentin kirjoittajat ymmärsivät kuitenkin kyseiset tapahtumat paljon syvemmin, koska heille juutalaisuus oli läheistä ja todellista. Näiden historiallisten tekstien tarkempi tutkiskelu avaa lukemattomia uusia ikkunoita pääsiäisen merkityksen ymmärtämiseen.

Evankelista Markus johdattaa meidät kiirastorstain tapahtumiin: ”Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, jolloin oli tapana teurastaa pääsiäislammas…he valmistivat pääsiäisaterian.” (Mark. 14:12,16) Jeesuksen aikaan mennessä juutalainen pääsiäisateria oli vakiintunut neljästä osasta koostuvaksi. Tiivistetysti – ensimmäisessä osassa lausuttiin juhlallinen siunaus, juotiin ensimmäinen viinimalja ja syötiin yrttejä, toisessa käytiin läpi pääsiäiskertomus ja juotiin toinen viinimalja, kolmannessa syötiin pääateria eli karitsa ja happamatonta leipää sekä juotiin kolmas malja, neljännessä laulettiin suuri Hallel (psalmeja) ja juotiin neljäs malja.

Markus jatkaa kertomustaan Jeesuksen viimeisestä pääsiäisateriasta: ”Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Ottakaa, tämä on minun ruumiini.’ Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi: ’Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta. Totisesti: minä en enää maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä Jumalan valtakunnassa.’ Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.” (Mark. 14:22–26)

”Aterian aikana” tarkoittaa pääsiäisaterian kolmatta osaa, sillä silloin syötiin pääateria, silloin Jeesus saattoi murtaa happamatonta leipää, ja juuri sen jälkeen seurasi ”kiitosvirren” eli Hallelin laulaminen, jota puolestaan seurasi neljäs malja. Kolmas malja, jonka Jeesus sanoi olevan hänen verensä, symboloi juutalaisille pääsiäiskaritsan verta. Jeesus julistautuu siis itse pääsiäiskaritsaksi ja täyttää tarkoituksella Johannes Kastajan sanat: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29)

Seuraavaksi tapahtuu kuitenkin jotain outoa. Jeesus lupaa olla juomatta enää viiniä, vaikka pääsiäisaterian neljäs malja oli vielä jäljellä. Itse asiassa Markus kertookin Jeesuksen ja opetuslasten lähteneen Öljymäelle laulettuaan kiitosvirren – eli juuri ennen neljännen maljan juomista! Miksi Jeesus jätti tärkeimmän ateriansa kesken? Markus antaa meille vihjeen vastauksen löytämiseksi, kun hän kertoo Jeesuksen rukouksesta Getsemanessa, jonne hän saapui Öljymäeltä.

Jeesus sanoi: ”Abba, Isä, kaikki on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun.” (Mark. 14:36) Mistä maljasta Jeesus puhuu? Jeesuksella on selvästi mielessään hänen tuleva kuolemansa (Mark. 14:34), mutta pääsiäiskontekstista päätellen ei ole epätodennäköistä, että tämä malja liittyy Jeesuksen juomatta jättäneeseen neljänteen viinimaljaan. Samaan sarjaan kuuluu Markuksen huomautus juuri ennen kuin hän kirjoittaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta: ”He tarjosivat hänelle viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa, mutta hän ei ottanut sitä vastaan.” (Mark. 15:23)

Jeesus oli luvannut olla juomatta viiniä ennen kuin hän joisi sitä uudelleen Jumalan valtakunnassa, ja hän pysyi lupauksessaan. Mutta milloin Jeesus olisi Jumalan valtakunnan kirkkaudessa? Onko Jeesus parhaillaan nauttimassa uutta viiniä taivaassa, vai mistä on kyse? Johanneksen evankeliumi saattaa meidät ymmärtämään Jeesuksen kunnian ja kirkkauden ironisella tavalla.

Ensiksi Jeesus puhuu kuninkuudestaan ollessaan heikoimmillaan ja haavoittuvaisimmillaan – seisoessaan Pilatuksen edessä (Joh. 18:33–37). Toiseksi hän puhuu kuolemastaan kirkastumisensa hetkenä: ”Jeesus sanoi heille: ’Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.’ Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.” (Joh. 12:23–24,32–33) Jeesus korotettiin maasta ristillä, ja hänet kirkastettiin, kun hän kuoli. Jumalan valtakunnan tulohetki oli sama kuin Jeesuksen kuolinhetki (vrt. Luuk. 23:42–43).

Johanneksen kertomus Jeesuksen kuolinhetkestä loksauttaa palaset kohdalleen: ”Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ’Minun on jano.’ Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: ’Se on täytetty.’ Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh. 19:28–30)

Jeesuksen sanojen ajatellaan usein tarkoittaneen lunastustyön täyttymistä, mutta Raamattu opettaa, että Jeesuksen piti vielä nousta kuolleista vanhurskauttamisemme tähden (Room. 4:25). Evankeliumit antavat pikemminkin ymmärtää, että Jeesus täytti lopullisesti juutalaisen pääsiäisaterian juomalla neljännen maljan ristillä ja antamalla itsensä lopulliseksi pääsiäiskaritsaksi kaikkien ihmisten syntien puolesta.

Pääsiäisenä uhratulta karitsalta ei saanut rikkoa luita (2. Moos. 12:46), samoin pääsiäisenä kuolleelta Jeesukseltakaan ei rikottu ristillä luita (Joh. 19:33,36). Pääsiäiskaritsan veri piti sivellä ovenpieliin iisoppikimpulla (2. Moos. 12:22), Jeesukselle tarjottiin viiniä iisoppiruo’olla (Joh. 19:29). Pääsiäislampaamme Kristus on teurastettu.

Kristus täytti uhrillaan myös muita Vanhan testamentin esikuvia. Melkisedek oli Salemin pappi, joka toi leipää ja viiniä – Salemista tuli myöhemmin Jerusalem, ja juuri siellä Jeesus, ikuinen pappi (Hep. 7:17), asetti eukaristisen leivän ja viinin uhrin. Samalla seudulla Abrahamin poika Iisak oli itse kantanut uhrauspaikalle polttouhripuut, jolla hänet uhrattaisiin. Samoin Abrahamin jälkeläinen, Jumalan Poika Jeesus kantoi kuolinpaikalleen oman ristinpuunsa. Uuden testamentin ensimmäinen lause tunnistaakin tämän yhteyden kutsumalla Jeesusta Abrahamin pojaksi (Matt. 1:1).

Jeesuksen eukaristian (ehtoollisen) asetussanat muistuttavat myös muinaisista ruoka- ja juomauhreista, mutta tärkeintä oli pääsiäisuhrin täyttyminen, joka siis alkoi kiirastorstaina eukaristian asetuksesta ja päättyi pitkäperjantaina ristillä. Toisin sanoen kiirastorstain ja pitkäperjantain uhri on sama, molemmissa uhrataan Kristuksen ruumis ja veri ja molemmissa uhraava pappi on itse Kristus.

Eukaristisessa uhrissa on täydellisyydessään läsnä kaikki juutalaisen uhrin elementit. Siinä maan ja ihmisten työn hedelmä (leipä ja viini) tarjotaan Jumalalle kiitokseksi (kr. eucharistia=kiitosanto) ja samalla sovitetaan kaikki maailman synnit ja uudistetaan uusi ja ikuinen liitto. Paavali ja kristityt ymmärsivät ja uskoivat eukaristian todellisuuden alusta asti: ”Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen?” (1. Kor. 10:16)

Käytännön vaikutukset

Eukaristian todellisuus muuttaa kaiken. Eukaristiassa lihaksi tullut Jumala antaa meille ihmisparoille oman ruumiinsa, verensä, elämänsä! Hän tietää, että synnin palkka on kuolema, ja että ihminen on syntisenä kuoleman oma. Mutta hänen rakkautensa on niin suuri, että hän tarjoutuu uhraamaan itsensä syntisten puolesta ja liittämään heidät hänen ruumiiseensa, jotta he alkaisivat elää uutta elämää. ”Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. Meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa.” (1. Kor. 5:7–8)

Juutalaiset esikoiset pelastuivat, kun he olivat teurastaneet karitsan, sivelleet sen veren ovenpieliin ja syöneet sen. Jumala on nyt tarjonnut saman lahjan meille, me vain pelastumme suuremmasta, ikuisesta kuolemasta, ja saamme kunniakkaamman, ikuisen elämän, jos otamme vastaan Jumalan tarjouksen. Pääsiäiskaritsamme on jo teurastettu, hänen verensä on jo vuodatettu, nyt meidän on enää syötävä karitsamme. Israelin pääsiäisuhrissa pelkkä teurastaminen ei riittänyt, karitsa piti myös syödä.

Samoin Jeesus sanoo meille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä…” (Joh. 6:53–54) Jumala on tehnyt osuutensa, nyt hän kysyy suostumustamme. Hän ei pakota vastoin tahtoamme, vaan kunnioittaa vapauttamme ja antaa meidän valita!

Paavali kuvaa vaikuttavalla tavalla Kristuksen tarjouksen vastaanottamisen seurauksia: ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (2. Kor. 5:17, Room. 6:5) Pääsiäinen on siis suurin hyvä uutinen, joka voittaa kaikki maailman huonot uutiset: olemme jo kuolleet! ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.” (Gal. 2:20) Tästä uudesta elämästä Jeesus puhui sanoessaan: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10)

Ihminen ei tiedä, miten hän voisi kiittää Jumalaa riittävästi tästä ymmärryksen ylittävästä lahjasta. Kuten Ps. 116:12 sanoo: ”Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?” Seuraava jae kuitenkin osoittaa, että Jumala tiesi oikean vastauksen alusta asti: ”Minä kohotan uhrimaljan ja kiitän Herraa, pelastajaani.” (Ps. 116:13) Kristuksen veren uhrimalja kohoaa päivittäin jokaisessa katolisessa kirkossa. Kirkon ovet ovat auki kaikille, sillä jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja tarkoitettu ikuiseen yhteyteen Jumalan kanssa, jokainen ihminen oli Kristuksen mielessä, kun hän otti kannettavakseen syntiemme taakan, ja jokaista varten Kristus on jäänyt eukaristiaan.

Kristus on taivaallisessa kunniassa ja kirkkaudessa ikuisena pappina ja ikuisena teurasuhrina meidän puolestamme (Hep. 7:24, Ilm. 5:6), ja hän kutsuu meitä liittymään hänen seuraansa ikuiseen iloon ja asumaan uudessa taivaallisessa Jerusalemissa: ”Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.” (Ilm. 21:2) Morsian tarkoittaa Kristuksen kirkkoa, jonka puolesta hän antoi ruumiinsa (vrt. Ef. 5:25–33).

Kirkkona me olemme Kristuksen morsian, ja meistä ja Kristuksesta tulee yhtä lihaa, kun hän pyhässä eukaristiassa yhdistää meidät ruumiiseensa. Pyhässä messussa saamme maistaa taivasta, sillä eukaristia on kirkon ja karitsan hääateria, ja taivaan ilo on Kristuksen ja kirkon hääiloa: ”Iloitkaamme ja riemuitkaamme… Nyt on tullut Karitsan häiden aika… Hänen morsiamensa on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku.” (Ilm. 19:7–8) Jokainen meistä on kutsuttu eukaristiseen pöytään, jokainen on kutsuttu taivaalliseen iloon: ”Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle… Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’” (Ilm. 19:9,22:17)

Explore posts in the same categories: Kirjaesittelyt ja -arviot, Liturginen teologia, Raamattuteologia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 503 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: