Hyviä uutisia

Toukokuussa julkaisin kirja-arvion Olli-Pekka Vainion Hitaan järjen kritiikistä otsikolla Älä ole tyhmä. Ikään kuin samaan sarjaan voisi lisätä filosofi Lauri Järvilehdon kirjan Tee itsestäsi mestariajattelija (Tammi 2012). Järvilehto on terävä katolinen käännynnäinen, ja hänen kirjastaan on otettu jo useita painoksia.

Sisältö on lähinnä mielenfilosofiaa ja sen tutkimustulosten soveltamista käytäntöön, mutta filosofiahan on teologian palvelija (ancilla theologiae), joten kirja sopii arvosteltavaksi myös tällä blogilla - kirjan vinkit voivat olla suureksi hyödyksi teologeille siinä missä tietysti kaikille muillekin.

Ajattele ajattelemista

Ajatus ajattelemisen ajattelemisesta saattaa ensiksi vaikuttaa hieman liian abstraktilta ja tylsältä. Järvilehdon kirja esittää kuitenkin monia hyviä huomioita siitä, miten ajattelu vaikuttaa elämäämme. Ensinnäkin ”jokaisen teon esi-isä on ajatus” (s. 27). Se, miten elämme, riippuu paljolti siitä, miten ajattelemme.

Järvilehto tietää kertoa, että aivoissa on ”noin sata miljardia hermosolua”, ja niiden välisiä kytköksiä eli synapseja on ”yhteensä tuhansia miljardeja” (s. 39). Synaptiset kytkökset ”vahvistuvat kertauksen kautta” (s. 38).

Kertauksen laki pätee ajatteluun yhtä hyvin kuin painonnostoon: jos käyt salilla kolme kertaa viikossa, nousee penkiltä yhä isompi kasa rautaa. Samoin eräs filosofi kertoi, että huippuvaikeana pidetyn Immanuel Kantin transsendentaalifilosofian lukeminen on nykyään hänelle kuin lukisi Aku Ankkaa (s. 36).

Järvilehto kuvaa ajtuksia mielenkiintoisesti jäävuoriksi. Tietoinen ajatuksemme on vain jäävuoren huippu - pinnan alle jää valtava verkosto ajatukseen liittyviä mielleyhtymiä tai assosiaatioita. Ihminen prosessoi tiedostamattaan hulppeat 11,2 miljoonaa bittiä informaatiota sekunnissa! (s. 81)

Alitajuntaa voi kuitenkin kaivella ja tiedostamattoman mielen ajatuskytköksiä voi alkaa seurailla. ”Voit ajatella vaikkapa näin: Kissa pitää maidosta. Maitoa saa kaupasta. Kauppa on tänään kiinni, koska on sunnuntai. Sunnuntai on nimetty auringon mukaan. Aurinko on tähti. Tähdet loistavat kirkkaasti. Onpas täällä pimeää - laitanpa lampun päälle.” (s. 40-41)

Järvilehto kehottaa myös mietiskelemään esimerkiksi puoli tuntia muutaman kerran viikossa. Pitää vain antaa ajatusten tulla ja virrata, näin voi tutustua tiedostamattomaan mieleen. Varaa kynä ja paperia mieleen juolahtavien ajatusten kirjaamista varten. Parhaat ideanikkarit ovat monesti menestyneet, koska he ovat kirjanneet ajatuksensa heti talteen. (s. 97, 105)

Opi muistamaan ja lakkaa huolehtimasta

Järvilehto käsittelee myös muistia ja opettaa muistitekniikoita. Seuraavassa lyhyt, kolmiportainen neuvo muistitehon lisäämiseksi (s. 48):

1. Opetellessasi muistettavaa asiaa kuvittele käveleväsi jossakin tutussa paikassa, esimerkiksi työpaikkasi käytävillä tai kotikaupunkisi keskuskadulla.

2. Ripusta muistettavat asiat mielikuvituksessasi kulkemasi reitin varrelle.

3. Mieleenpalauttaessasi kuvittele käveleväsi samassa paikassa uudelleen.

Kirja on täynnä tämänkaltaisia hyödyllisiä neuvolaatikoita. Järvilehto opettaa myös keinon päästä huolista eroon:

1. Jaa A4-paperiarkki kahtia piirtämällä keskelle pystysuuntaan viiva. Kirjoita vasemmalle TIK, oikealle TAK.

2. Kirjoita vasemmalle ensimmäinen huolesi mahdollisimman yksityiskohtaisesti.

3. Kirjoita sitten oikealle myönteisempi näkemys samasta asiasta. Jos huoli kohdistuu akuuttiin ongelmaan, pyri linjaamaan oikealle puolelle sen mahdollisia ratkaisuja.

4. Toista sama jokaisen mielessäsi pyörivän huolen kohdalla.

Huolien ulkoistaminen paperille auttaa saamaan ne pois mielestä häiritsemästä. Voi myös tehdä listan hoidettavista asioista. Kun huolet saa pois mielestä ja pystyy keskittymään täysin siihen, mitä tekee, tuntuu tehtävä asia miellyttävältä ja aika lentää kuin siivillä. Voi päästä ns. flow-tilaan. (s. 124-128)

Hymyile ja harjoittele!

Järvilehto muistuttaa myös, ettei ajattelu ole pelkkä yksityisasia: ympäristö vaikuttaa ajatteluumme, ja ajattelumme vaikuttaa ympäristöömme. Siksi kannattaa muun muassa valita viisaasti, missä seurassa aikaansa viettää. Moni ajatus syntyy vuorovaikutuksessa. (s. 134-137, 169)

Yksi kirjan hauskimmista kohdista on ns. ”hymyn kaaosteoria”. Järvilehto kertoo, kuinka Lasipalatsin kahvilan tarjoilijan hymy oli levinnyt asiakkaisiin loskakelistä huolimatta. Hymyilyn lisäksi voi tuottaa toisille iloa esim. antamalla lahjoja tai keksimällä muille muuta piristävää. ”Ihmiset nyt vaan näyttävät paremmilta hymy naamalla, ja muutenkin iloisuudesta tulee itsellekin iloinen olo… Hyvän tekemisestähän tulee itsellekin julmetun hyvä olo koko päiväksi.” (s. 176-178)

Entä se mestariksi tuleminen? Siihen on vain yksi tie: harjoittelu. ”Yksikään ei ole äitinsä kohdusta maailmaan putkahdettuaan säveltänyt sinfoniaa tai sprintannut satasen maailmanennätystä. Itse asiassa joka ikinen iikka on osannut syntyessään kaksi asiaa: pitää meteliä ja hamuta sapuskaa. Siinä siis koko inhimillisen synnynnäisen lahjakkuuden kirjo.” (s. 200)

Järvilehdon siteeraaman tutkimuksen mukaan maailman huipputekijät ovat alasta riippumatta harjoitelleet juttuaan vähintään 10 000 tuntia eli ainakin kolme tuntia päivässä kymmenen vuoden ajan (s. 199). Valitettavasti ”keskimääräinen länsimainen ihminen käyttää tämän verran aikaa päivittäin lähinnä televisiota katsellen” (s. 203).

Järvilehto neuvoo aloittamaan harjoittelun ”riittävän kevyesti ja nostaa vastusta pikkuhiljaa” (s. 201). Mutta mitä sitten valita harjoittelun kohteeksi? Aristotelesta mukaillen kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaavat maailman tarpeet (s. 192-193). Tarkemmassa määrittelyssä voi auttaa Järvilehdon kutsumuskarttaharjoitus (s. 189). Suosittelen.

This entry was posted on 17.12.2012 at 06:45 and is filed under Kirjaesittelyt ja -arviot, Usko ja järki. You can subscribe via RSS 2.0 feed to this post's comments. You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.