Pyhän Hengen kaste ja kielilläpuhuminen
Helluntain kunniaksi aloitamme uuden sarjan, jossa tutkimme helluntailaisuutta ja uus- tai äärikarismaattisuutta. Kirkkoisäsarja jatkuu toki myös, ja luterilaisuuteenkin palataan vielä. Aluksi kuitenkin on syytä antaa lyhyt selvitys liikkeen taustasta.
Perinteinen ns. ensimmäisen aallon helluntailaisuus alkoi 1900-luvun alussa. Sen erityispiirteenä oli Pyhän Hengen kasteen ja kielilläpuhumisen kokemus ja näiden liittäminen toisiinsa syy- ja seuraussuhteeseen. Ns. toinen aalto sijoittuu 1960- ja 1970-luvuille, jolloin karismaattisuus levisi muihinkin kirkkokuntiin, myös katoliseen kirkkoon. Tämän lisäksi on vielä ns. kolmannen aallon uuskarismaattisuus, jota edustavat seurakunnat ovat pitkälti itsenäisiä ja opillisesti hyvin vaihtelevia.
Aloitamme nyt kuitenkin helluntailaisuudelle ominaisimmasta piirteestä, Pyhän Hengen kasteesta ja kielilläpuhumisesta. Perinteinen helluntailaisuus on pitänyt kielilläpuhumisen armolahjaa merkkinä Pyhällä Hengellä täyttymisestä Apostolien tekojen helluntaikertomusta (Ap.t. 2) seuraten, mutta läheskään kaikki nykyhelluntailaiset eivät usko, että jokaisen kristityn tulisi puhua kielillä.
Silti monet karismaatikot pitävät edelleen kiinni tästä helluntailaisuudelle erityisestä ajatuksesta. Esimerkiksi Helsingin asematunnelissa voi törmätä Saalem-seurakunnasta (suurin helluntailainen seurakunta) eronneen Siiloan-seurakunnan lähetystyöhön, jonka Suuri pelastus-traktaatissa esiintyy hyvin vahvasti kielilläpuhumisen armolahjaa painottava oppi. (Vastaukseni Suurempi pelastus on luettavissa täällä.)
Helluntailainen pelastusjärjestys vs. helluntaisaarnan pelastusjärjestys
”Samoin on syntisen ensin saatava ristin veren puhdistus ja anteeksiantamus sydämeen, ennen kuin Jumala voi vuodattaa sinne oman Henkensä. Hengellä täyttymistä seuraavat myös kielillä puhumisen merkit. Näin tulee selvä todistus pelastuksen saamisesta, minkä jälkeen on varmasti jo Raamatun mukainen aika mhyös (sic!) ottaa vesikaste Jeesuksen nimeen.” (Suuri pelastus)
Siiloanin edustaman karismaattisuuden ordo salutis on siis: 1) Parannuksen teko ja syntien anteeksianto 2) Hengellä täyttyminen ja kielilläpuhuminen 3) kaste Jeesuksen nimeen. Ironista on se, että Raamatun helluntaikertomus, johon Hengen ja kielilläpuhumisen yhteys perustuu, esittää aivan toisenlaisen pelastusjärjestyksen. Pietari sanoo helluntaisaarnassaan: ”[1] Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen [2] syntienne anteeksisaamiseksi, [3] niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” (Ap.t. 2:38)
Pitäisikö kaikkien puhua kielillä?
Raamatullinen katolinen (samoin lut. ja ort.) oppi Pyhän Hengen ja anteeksiantamuksen saamisesta kasteessa on siis selvä, mutta kielilläpuhuminen on perinteisille kirkoille paljon vieraampi käsite. Pitäisikö jokaisen Pyhän Hengen saaneen kristityn tosiaan puhua kielillä? Myönteisesti kysymykseen vastaavien tärkeimmät perusteet tälle käsitykselle nousevat alla luetelluista jakeista.
Mark. 16:17. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä…
Ap.t. 2:4. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä…
Ap.t. 10:45-46. Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa.
Ap.t. 19:6. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä…
1. Kor. 14:5. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä…
1.Kor. 14:39. Sentähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta.
Ensin on huomattava, että yksikään näistä jakeista ei suoraan lupaa eikä totea kaikkien Pyhän Hengen saaneiden kristittyjen puhuvan kielillä. Mark. 16:17:n merkkien tarkoitus on todistaa Jeesuksesta, ja tämä todistus tapahtui kielten osalta Apostolien tekojen kuvaamissa tapahtumissa. Jos tämä jae puhuisi kaikista kristityistä, kaikkien kristittyjen olisi samalla logiikalla pystyttävä juomaan myrkkyjuomia (Mark. 16:18).
Entä Apostolien tekojen kohdat? Itse asiassa helluntailaisten suosikkikirjassa kerrotaan yhteensä vain näistä kolmesta kielilläpuhumistapauksesta - Apostolien tekojen toisen luvun 3000 käännynnäisen ei kerrota puhuneen kielillä, ja sama koskee neljännen luvun 5000 käännynnäistä ja kahdeksannen luvun samarialaisia. Itse asiassa vain alle 1 %:n Apostolien tekojen kristityistä kerrotaan puhuneen kielillä.
1. Korinttilaiskirje
1. Korinttilaiskirje on toinen helluntailaisten suosikki, mutta sekin todistaa heitä vastaan. Ensinnäkin on huomioitava sen ainutlaatuisuus - Paavali ei opeta kielilläpuhumisesta yhdellekään muulle seurakunnalle. Ei ole mitään todisteista Efeson, Galatian, Rooman, Filippin, Kolossan tai Tessalonikan kristittyjen kielilläpuhumisesta. Itse asiassa kielilläpuhuminen puuttuu kokonaan Hengen lahjojen listoista (esim. Gal. 5:22, Room. 12:4-8).
Toiseksi 1. Korinttilaiskirje sanoo selvästi, ettei kaikilla ole kielilläpuhumisen armolahjaa: “Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama… Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat… toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä… Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?” (1. Kor. 12:4,8,10,30)
Jotkut ovat yrittäneet selittää tätä pois a) tekemällä eron “uusien” ja “eri” kielten puhumisen välillä tai b) kielilläpuhumisen kokemuksen Hengellä täyttymisen yhteydessä ja toisaalta pysyvän armolahjan välillä tai c) yksityisen kielilläpuhumisen ja seurakunnan edessä tapahtuvan kielilläpuhumisen välillä. Jo tulkintojen moninaisuus osoittaa ongelman - taustalla on vaikuttamassa tietynlainen teologinen olettamus eikä uskollisuus Paavalin opetukselle, joka ei itse tee tällaisia erotteluja.
Laajimmin armolahjoja käsittelevä luku 1. Kor. 14 tuottaa helluntailaisuudelle ehkä eniten ongelmia. Paavali selittää perusteellisesti profetoimisen paremmuutta kielilläpuhumiseen verrattuna ja varoittaa epäselvästä ja selittämättömästä kielilläpuhumisesta ilman tulkintaa, joka on nykykarismaattisuudessa hyvin yleistä (1. Kor. 14:1-25). Seurakunnan kokouksessa vain kaksi tai kolme saa puhua kielillä yhtaikaisesti, ja jonkun on selitettävä, muuten on oltava vaiti (1. Kor. 14:27-28).
Helluntaiseurakunnissa kuulee kuitenkin usein suurten joukkojen, miesten ja naisten, puhuvan kielillä kaikki yhtä aikaa. Erottelu julkisen ja yksityisen kielilläpuhimisen välillä nousee jälleen helluntailaisesta eisegeesistä eikä Paavalin opetuksesta. Itse asiassa Paavali käskee juuri armolahjoista puhuessaan naisten vaitiolon seurakunnassa Herran käskynä (1. Kor. 14:34-37), mutta karismaattisissa kokouksissa on aivan tavallista, että naiset puhuvat kielillä ja profetoivat.
Loppulauseena on siis todettava, että kielilläpuhuminen ei Raamatun mukaan ole suinkaan tarkoitettu kaikille Pyhän Hengen saaneille kristityille. Pyhän Hengen vuodattamisen ja toiminnan varmuutta ei tule etsiä kielilläpuhumisesta vaan sakramenteista (Ap.t. 2:38, Ap.t. 19:1-6, Joh. 20:22-23) ja Jeesuksen Herraksi tunnustamisesta (1. Kor. 12:3). Kielilläpuhuminen on tosi armolahja, mutta se on aina kuulunut vain harvoille, eikä sen varaan voi rakentaa pelastusoppia sen paremmin kuin kirkko-oppiakaan. Helluntailaisuus ei ole alkuunkaan Uuden testamentin kielilläpuhumista koskevan ohjeistuksen mukaista.
toukokuu 13, 2008 klo 1:01 pm
Oman käsitykseni mukaan suuri osa helluntailaisista ei miellä kielilläpuhumista tarpeelliseksi pelastukselle, mutta saatan hyvin olla väärässä..
Opin taas jotain uutta: ordo salutis. Jes.
toukokuu 13, 2008 klo 1:06 pm
Kuten sanoin, monet helluntailaiset varsinkaan Suomessa eivät enää edusta äärimmäistä näkemystä. Enkä tiedä uskovatko Siiloan-kaveritkaan sen olevan välttämätöntä, mutta he kutsuvat sitä “varmaksi merkiksi” pelastuksesta… Mitä harvemmat niin ajattelee, sitä parempi:) Ajattelin vain aloittaa sarjan ääripiirteestä.
toukokuu 13, 2008 klo 6:41 pm
Ei helluntaiseurakunnissa ole mainitsemasi järjestys: 1) parannuksen teko/syntien anteeksisaaminen 2) Pyhän Hengen kaste-vesikaste, vaan:
Parannus-vesikaste-Pyhän Hengen kaste. Toki jotkut täyttyvät P.H:llä, puhuen kielillä ennen vesikastetta. Rm.12:4-8 ei mainita muita armolahjoja kuin profetoimisen lahja, muut siinä mainitut ovat Hengen virkoja. Gal.5:22 ei mainitse yhtään armolahjaa vaan on kysymyksessä on Hengen hedelmä…rakkaus, ilo , rauha, jne. En tiedä sekoitatko tarkoituksella nämä asiat selittääksesi pois kielilläpuhumisen armolajan.
Itse koen sen olevan tärkeä rakentaakseni itseäni ja rukoillakseni salaisuuksia hengessä (1. Kor. 14:2, 14:4) Emppu
toukokuu 13, 2008 klo 9:28 pm
Hei ja kiitos kommentista!
Järjestyspointtini viittasi Siiloan-srk:n nimenomaiseen traktaattiin enkä halunnut tehdä yleistystä koko helluntailaisuuteen. Lisäsin nyt artikkeliin pienen selvennyksen siitä, että on eroteltava helluntailaisuus ja äärikarismaattisuus joissain tapauksissa.
Room. ja Gal. pointtina on se, että Paavali käsittelee Hengen toimintaa ja antamia lahjoja/virkoja/hedelmiä, konteksti olisi siis mitä sopivin kielilläpuhumisen mainitsemiseen, jos se todella olisi niin keskeinen ja yleinen. Myös Ef. 4:11-12 on vastaava tapaus. En yritä selittää pois kielilläpuhumista enkä edes julista sinun kielilläpuhumistasi epäpäteväksi, pointtini on vain se, ettei lahja ole tarkoitettu kaikille kristityille vaan että se on harvinainen armolahja suuressa mittakaavassa ja että kristitty on ihan täysmittainen kristitty ilman sitä.
toukokuu 14, 2008 klo 10:09 am
Kaipaisin kyllä vähän fokusoidumpaa aiheen rajausta. Mistä nyt on tarkoitus puhua? Helluntailaiuudesta vai ääri-ilmiöistä, joita edes helluntailiikkeen valtavirta ei hyväksy. Ihan sama kuin, jos alettaisiin puhua luterilaisuutena vaikkapa Kylliäisen mielipiteistä. Miten tuo Siiloan edustaa nimenomaan helluntailaisuutta?
Kyllä varmaan katolisuuden piirissä esiintyy omituisuuksia, joita kirkko sietää aikansa, mutta ei allekirjoita.
toukokuu 14, 2008 klo 10:21 am
“Helluntaiherätys on suurin kristinuskon protestanttisista suunnista maailmassa. Metodistipohjainen helluntaiherätys sai alkunsa 1900-luvun alkuvuosina Yhdysvalloissa Kansasissa ja Los Angelesissa. Perinteiseen helluntailaisuuteen arvioidaan kuuluvan 115 miljoonaa jäsentä koko maailmassa Jos lukuun lasketaan myös helluntailaisuuteen pohjautuvat karismaattiset ja uuskarismaattiset liikkeet, on helluntailaisten kokonaismäärä noin 345 miljoonaa.
Karismaattinen liike vaikuttaa vanhoissa kirkkokunnissa, kuten KATOLISESSA ja luterilaisessa kirkkokunnassa. Uuskarismaatikot ovat jääneet pääasiassa itsenäisiksi liikkeiksi eivätkä ole liittyneet mihinkään olemassa olevaan kirkkokuntaan. Kaikkia protestantteja on yhteensä n. 376 miljoonaa jäsentä.”
Mistä puhutaan? Heluntailiikkeestä vai puhutaanko myös karismaattisesta liikehdinnästä periteisten kirkkojen keskuudessa, kuten katolilaisten keskellää?
Tuo aiheen rajauksesi aloitus ääri-ilmiöistä ei oikein pidä aihetta siten koossa, että siitä saisi jotakin tolkkua.
toukokuu 14, 2008 klo 4:41 pm
kaikki puhuvat kristityt puhuvat kieleillä, kahdella kielellä kerralaan…
mut niin tekee kaikki muutkin ihmiset.
toukokuu 14, 2008 klo 8:55 pm
Aiheen rajaaminen on hyvin vaikeaa juuri siksi, että helluntailaisuus/karismaattisuus on niin hajanainen ilmiö. Kuka määrittelee “virallisen helluntailaisuuden”? Seurakunnat ovat itsenäisiä ja jokaista uskovaa sitoo vain Raamattu. Pyhän Hengen kasteen merkeistä on eri näkemyksiä valtavirtahelluntailaisuudessa, kuten että 1) sen merkkinä kielet 2) sen merkkinä mikä tahansa armolahja 3) sen merkkinä kielet mutta tämä ei välttämättä näy/puhkea esiin 4) sen merkkinä yleinen voima kristilliseen elämään. Kritiikkini koskee tiettyjä esiin tuomiani piirteitä, joten kuka tahansa moista opettaisi, kritiikki pätee sinne (jos joku katolilainen opettaisi että PH:n kaste kannattaa hankkia jokaisen ja että sen merkkinä on kielet, artikkelini pätee häneenkin, mutta enpä tiedä, löytyykö katolisesta karismaattisuudesta ihan moista. Toisaalta, jos ja kun tulevaisuudessa korostan helluntailaisuuden yhtäläisyyksiä katolisuuteen t. hyviä puolia, tekstini koskee niitä, jotka mainitsemani asiat allekirjoittavat. Taidanpa nyt vielä kirjoittaa alkuun lisäselvennyksen helluntaiaalloista.
toukokuu 21, 2008 klo 3:46 pm
Kun helluntailaista opetusta liittyen Pyhän Hengen kasteeseen ja armolahjoihin käsitellään, olisi hyvä jos ei otettaisi irrallisia käsityksiä, vaan käytettäisiin laajasti arvostettujen ja hyväksyttyjen opettajien opetuksia lähteenä.
Seuraavassa yksi Suomen helluntaiherätyksessä arvostettu opettaja puhuu otsikon aiheesta. Jos haluatte kommentoida helluntailaista opetusta, niin ottakaa sieltä tai vaikka Suomen Helluntaikirkon sivuilta tai Espoon Helluntaikirkon sivuilta tai Netmissionin opetussivuilta (siis ei keskustelufoorumilta (se on todella melko avoin TORI, jolla puhuvat kaikenlaiset ihmiset ateistista vaikka mihin).
Noilla suosittelemillani sivuilla on paljon hyvää opetusta, jotka ovat laajalti hyväksyttyjä suomalaisen helluntailiikkeen piirissä. Yksittäisiä mielipiteitä oppimattomilta rivijäseniltä tai joltakin yksinäiseltä Siiloan-tyyppiseltä seurakunnalta ei kannata nostaa tyyppiesimerkiksi. He eivät edusta ”tyypillistä” opetusta.
Emil Anton, ole hyvä ja keskity kommenteissasi noihin arvostettuihin ja seulan läpi menneisiin opetuksiin. Torilla voi kuka tahansa puhua mitä tahansa, se ei ole ”helluntailaisuutta” sellaisena, kuin minä sen tunnen jo neljännen polven helluntailaisuutena. Herätyskristillisyydessä evankeliumin verkkoon jää ”kaikenlaisia kaloja”, kuten Jeesus sanoi.
http://www.juhanikarvinen.com/?Kirjoituksia
Ja sieltä avaa kohta Pyhästä Hengestä.
Lainaan tähän pari kohtaa, jos joku ei malta lukea artikkelia laajemmin.
”Jumalan uudistaessa lopun aikoina seurakuntaansa Hän on käyttänyt apuna inhimillisiä välikappaleita. Uskonpuhdistus toi esiin opin uskonvanhurskaudesta. Baptismi uskovien kasteen. Metodismi pyhityksen. Adventismi Herran tulon odotuksen. Helluntaiherätys sai armon omistaa nämä kaikki heti alkuhetkistään ja lisäksi sen suureksi tehtäväksi tuli palauttaa uusitestamentilliselle perustalle oppi Pyhästä Hengestä ja armolahjoista.”
Myöhemmin artikkelissa tulee sitten kritiikkiä sen suhteen, missä helluntaiherätyksessä ei olla samaa mieltä em. liikkeiden käsitysten kanssa.
Ja edelleen Karvisen artikkelista:
”4. HENKIKASTEEN JA HENGEN TÄYTEYDEN RAAMATULLISET
MERKIT
Kaikissa uudestisyntyneissä on Kristuksen Henki, jota nimitetään myös Hengeksi, Jumalan Hengeksi ja lapseuden Hengeksi, Room. 8:9,15. On olemassa vain yksi jumaluuden kolmas persoona, Ef. 4:4. Näiden eri nimitysten takana on sama Pyhä Henki. Apostolit edellyttivät, että kristityt tämän lisäksi saisivat Pyhän Hengen siten, että se voitaisiin havaita, Apt. 8:15-18. Tämä odotettu näkyvä merkki oli sama kuin muuallakin Apostolien teoissa, kielilläpuhuminen ja ennustaminen, Apt. 10:45,46; 19:6.
Jumala antaa kielilläpuhumisen siksi, että voimme rakentaa sillä itseämme. Näkyvä ja kuuluva merkki todistaa lisäksi lahjamme todellisuudesta tunteidemme häälyvässä ristiaallokossa.
Nimitämme tätä tapahtumaa henkikasteeksi Johannes Kastajan lausuman ennustuksen mukaisesti, Mark. 1:8.
Hengen täyteys ei ole sama asia kaikissa tapauksissa kuin henkikaste. Hengen täyteys on mainittu Apostolien teoissa 10 kertaa…..”
Tätä voi jo sanoa helluntailiikkeen opetukseksi. Olen melko samaa mieltä Karvisen kanssa siitä, mitä hän sanoo. Voi olla, että jos joku kohta nostetaan suurennuslasin alle, niin tarkistan mielipidettäni. Helluntailiikkeen vallitsevakaan oppi ei sido lopullisesti minua eikä muitakaan, vaan aina tarkistamme Raamatusta, mitä Jumala todella sanoo. Tämä juuri on olennaista helluntailaisuudessa, siitä nimitys ”vapaat suunnat” kertoo paljon tässäkin kohdassa. Jos erimielisyyttä ilmenee, niin syntyy keskustelu, joka on omiaan viemään oppimista eteenpäin, eikä olla sidottuja kirkon dogmaan. Dogmaattisuus ja joku paavin tai kirkon hierarkian kaltainen auktoriteetti on omiaan kahlitsemaan elävää Pyhän Hengen toimintaa. Aivan samoin kuin tieteen kehityksessä, tietomme (oppimme) on vajavaista ja katoavaa. Siitä ei saa tehdä ”kiviin kaiverrettua kuvaa”, tai opista tulee ”kivettynyt epäjumala”. Sama pätee traditioon, sitä ei saa nostaa Jumalan asemaan.
toukokuu 23, 2008 klo 10:38 pm
Sama pätee myös raamattuun, sitä ei tule nostaa Jumalan asemaan. Ei hierarkia itsessään kahlitse Jumalaa. Järjestys ei ole Hengen vastakohta. Oikeastaan se on päinvastoin.
toukokuu 27, 2008 klo 12:03 pm
Hannu kirjoitti:
“Sama pätee myös raamattuun, sitä ei tule nostaa Jumalan asemaan. Ei hierarkia itsessään kahlitse Jumalaa. Järjestys ei ole Hengen vastakohta. Oikeastaan se on päinvastoin.”
Aivan oikein!
Raamattu on ‘kirjoitettu sana’, Jeesus Kristus on ‘Jumalan Sana’, josta Raamattu meille puhuu. On usein ero ‘sanan’ järjestyksellä ja ‘Sanan’ järjestyksellä. Ero syntyy silloin kun ihmisjärki (myös kirkon instanssit) tulkitsee, eikä anna sijaa Elävän Sanan, Jeesuksen Kristuksen ilmestymiselle siinä, mitä tapahtuu.
Hierarkian laadun ja tietysti myös sen ilmaiseman järjestyksen laadun ja olemuksen määrittää sen Lähde ja hallitseva tekijä. Jos kuka tahansa tai mikä tahansa asettuu ja asetetaan Elvän Sanan paikalle, herraksi tai kirkkoruhtinaaksi tai hallitsevaksi organisaatioksi, hän/se pyrkii paikalle, joka kuuluu yksin Jumalalle, joka ilmestyy Elävässä Sanassa.
Ihmisten luomat järjestykset, myös opissa ja kirkossa, usein ottavat aseman, joka niille ei kuulu. Niistä tulee kovin helposti luonnollisen ihmisen mielessä ja organisoinnissa ‘kiviin kaiverrettuja’ kuvia, joiden palvelijat vastustavat Elämän ilmestymistä tässä ihmisten maailmassa. kirkoissakin;
kaikisssa kirkoissa ja tunnustuskunnissa, jotka ovat liian usein ihmisten organisaatioita. Mutta voivat sellaisinakin palvella Jumalan Hengen ilmestymisen paikkoina, mutta vain siihen asti, missä aarre (Jeesus Kristus ilmestyneenä /ilmestyvänä) saviastiassa hallitsee, ei se inhimillinen saviastia (ihminen tai kirkko tai oppi tai organisaatio).
kesäkuu 15, 2008 klo 4:45 pm
Rukoiletko itse kielillä? tai tiedätkö itselläsi olevia armolahjoja?