Paavali Maltalla: Ap.t. 28:1–10
Kuten viime viikolla mainitsin, sain julkaistua maltalaisessa lehdessä artikkelin Paavalista Maltalla, tarkemmin Apostolien tekojen 28. luvun ensimmäisestä kymmenestä jakeesta. Artikkelin voi lukea englanniksi täältä. Tässä artikkelissa käsittelen samaa aihepiiriä mutta kerron myös jotain kulissien takaa.
Istahdin tosiaan Suomen teologisen instituutin kirjastoon hieman ennen Maltalle lähtöäni ja konsultoin reilua tusinaa eksegeettistä Apostolien tekojen kommentaaria saadakseni kuvan siitä, mistä tutkijat oikein keskustelevat tätä tekstijaksoa käsitellessään. Kymmenestä jakeesta löytyi yllättävän monta mielenkiintoista yksityiskohtaa.
Ehkä parhaat kommentaarit olivat Ben Witheringtonin sosio-retorinen kommentaari, F.F. Brucen kommentaarit (löysin samalta mieheltä kokonaiset kolme kommentaaria, jotka muistuttivat toisiaan mutteivät silti olleet identtisiä) ja Joseph Fitzmyerin Anchor Bible -kommentaari.
Hauskana esimerkkinä siitä, kuinka parhaatkin kommentaattorit voivat tehdä noloja munauksia, kerron seuraavan esimerkin. Brucen eräässä kommentaarissa lukee, että laivan miehistö kyllä varmasti tunsi Maltan saaren, mutta he eivät tunnistaneet sitä heti, koska normaalisti heillä oli tapana ankkuroida laiva Vallettaan.
Joko huomasitte mokan? Kuten viime viikolla kerroin, Valletta perustettiin vuonna 1566 johanniittojen suurmestarin Jean Parisot de la Valletten kunniaksi. Paavalin aikoihin Vallettaa ei siis ollut olemassakaan.
Saari ja käärme
Vaikka nykykirkkoraamatussa lukee ”Malta”, vanhassa käännöksessä lukee Melite samoin kuin kreikkalaisessa alkutekstissä. Tämä oli Maltan kreikkalainen nimi, mutta toisaalta Melite-nimisiä paikkoja oli muitakin. Jotkut ovatkin kyseenalaistaneet sen, että Paavali olisi haaksirikkoutunut Maltalle, ja tilalle on ehdotettu Mljet-nimistä saarta.
Mljet tunnettiin antiikin aikana myös nimellä Melite (latinaksi Malta ja Mljet on erotettu nimityksillä Melita Africana ja Melita Illyrica) kuuluu nykyään Kroatialle, ja sielläkin on Paavalin mukaan nimetty satama. Mljet-tulkinta palautuu ainakin keisari Konstantinus VII:een 900-luvulle; en ole vielä saanut selville, mikä on ensimmäinen dokumentaatio Malta-tulkinnasta.
Nykyaikana jotkut tutkijat ovat argumentoineet, ettei saari olisi ollut Malta vaan Mljet tai jokin muu, mutta heidän argumenttinsa on kumottu tiedeyhteisössä hyvin nopeasti. Nykykommentaattorien konsensus puoltaa vahvasti Maltaa mm. seuraavien argumenttien nojalla: Ap.t. 27:14:n mainitsema tuuli olisi vienyt Paavalin Maltalle eikä Mljetiin, ja reitin seuraava pysähdyspaikka Sisilian Syrakuusassa sopii paljon paremmin Maltaan kuin Mljetiin.
Yksi argumentti Maltaa vastaan on ollut myrkkykäärmeiden puute tällä saarella. 2000 vuodessa pienellä saarella ehtii kuitenkin tapahtua kaikenlaisia muutoksia eläinkannassa. Irlannistakin sanotaan myrkkykäärmeiden kadonneen sitten pyhän Patrikin aikojen. Eräs toinen argumentti on ollut se, että Maltalla ei kasva paljon puita, joten tuskin Paavali täältä keräsi polttopuunsa nuotioon. Kyllä täällä kuitenkin puita riittää ihan tarpeeksi, ja jälleen paha mennä sanomaan miltä tilanne näytti vuonna 60.
Vaikeampi kysymys on käärmeen käyttäytyminen: teksti sanoo käärmettä kyyksi. Sen kerrotaan ”käyneen kiinni” ja jääneen roikkumaan Paavalin käteen. Kyyn pitäisi kuitenkin vain nopeasti hyökätä ja vetäytyä. Biologiasta enemmän tietävät kertokoot, voisiko kyy kenties juuttua vaikka hampaistaan kiinni ihoon tms. Hauskin tulkinta tulee kuitenkin joiltain kirkkoisiltä, jotka tunnistivat puusta hyökkäävän käärmeen saatanaksi, joka jaksaa toistella vanhoja temppujaan!
Paavali, pakanat ja Publius
Jaroslav Pelikan totesi ytimekkäästi, että paikallisten reaktio Paavalin selviytymiseen tarjoaa dramaattisen illustraation julkisen mielipiteen ailahtelevuudesta: hetkessä murhamiehestä jumalaksi! Monet ovat huomanneet tässä Luukkaan hiljaisen huumorin.
Eräs mielenkiintoinen yksityiskohta (tai sen puute) on se, että Paavalin ei kerrota julistaneet paikallisille evankeliumia. Jotkut ovat nähneet tässä sanoman siitä, kuinka kristityt voivat olla (ja tulisi olla) hyvissä väleissä ja ystäviä pakanoiden kanssa. Paavali meni heti auttamaan nuotion tekemisessä kantamalla sinne oksia, ja paikalliset antoivat matkalaisille yösijan ja kaiken tarvittavan.
Publius mainitaan tekstissä nimeltä, mutta on erikoista, että hänestä käytetään vain roomalaista etunimeä. Ehkä Luukasta eivät kiinnostaneet roomalaiset puhuttelutavat, tai sitten heistä oli tullut Publiuksen kanssa jo todella hyvää pataa.
Jotkut ovat ehdottaneet, että Publius otti luokseen vain pienen kristillisen ryhmän (vai oliko hänellä todella tilaa kaikille 276:lle?), mikä ehkä voisi viitata siihen, että evankeliumiakin julistettiin ja että se jopa vastaanotettiin. Olisihan se outoa, jos Paavali ei olisi Maltalla poikkeuksellisesti julistanut evankeliumia, vaikka teksti ei siitä mitään suoraan sanokaan.
Alkutekstissä Publiuksen titteliksi annetaan ”saaren ensimmäinen”, joka voi tarkoittaa Rooman edustajaa, saaren ylintä virkamiestä (kuten nykykirkkoraamattu) tai sitten vain saaren arvostetuinta asukasta, hyväntekijää numero yksi. Publiusta ei tunneta esim. roomalaisista lähteistä. ’
On kuitenkin säilynyt kaksi piirtokirjoitusta, yksi latinankielinen ja yksi kreikankielinen, joissa mainitaan tämä nimenomainen titteli, maltalaisten ”ensimmäinen”. Tämä on yksi Apostolien tekojen monista kiinnekohdista historiaan: Luukas on tuntenut paikat, tavat ja tittelit.
Luukas, lääkintä ja lykky
Luukkaasta eli Apostolien tekojen kirjoittajasta (ainakin perinteisen näkemyksen mukaan) on myös kirjoitettu tämän perikoopin pohjalta: ”me” -jakeet viittaavat läsnäoloon tapahtumissa, barbaroi-termin käyttö viittaa kirjoittajan kreikkalaisuuteen, ja mahdollisesti lääketieteellinen sanasto viittaa lääkärinammattiin.
Jotkut ovat ehdottaneet jopa jakeiden 9-10 perusteella, että Luukas olisi osallistunut maltalaisten parantamiseen lääketieteellisin keinoin. Toiset ovat tyrmänneet tämän ja sanoneet fokuksen olevan kokonaan Paavalin ihmeparantamisissa. Joka tapauksessa maltalaisilla kävi tuuri, että paikalle saapui parantaja, ja he osoittivat kiitollisuuttaan anteliaasti (j. 10).
Mutta miksi Paavali ylipäätään päätyi Maltalle? Juttelin lyhyesti aiheesta Timo Eskolan kanssa ja hän kiinnitti huomion laajempaan kontekstiin Paavalista roomalaisena vankina matkalla keisarin eteen. Paavalihan pääsi useaan otteeseen pinteestä vedottuaan Rooman kansalaisuuteensa, ja sen nojalla hän myös vetosi keisariin.
Jos Paavali ei olisi perinyt isältään Rooman kansalaisuutta, hänet olisi kenties tapettu Jerusalemissa kuten Jeesus ja Jaakob, eikä Malta olisi koskaan saanut häntä vieraakseen (eikä Apostolien teoissa olisi näitä jakeita). Jännää, kuinka historiassa melko arkisillakin asioilla voi olla valtaisia seurauksia.
Hieman teologisemmin ajatellen Malta-visiitti sijoittuu Apostolien tekojen viimeiseen lukuun, juuri ennen Paavalin päätymistä Roomaan, joka edustaa pakanallista maailmaa, maailman ääriä, jonne evankeliumin oli määrä päätyä Ap.t. 1:8 ilmaistun maantieteellisen ja profeetallisen kartan mukaan.
Paavali oli Maltalla matkalla kertomaan keisarille ”toisesta kuninkaasta”, kuten Apostolien teot kristittyjen sanoman tiivistää. Tietäähän sen, mihin tällaisella sanomalla lopulta päätyy. Tarina kertoo, että Paavalin pää pyöri Rooman maaperällä pompahtaen kolme kertaa ja synnyttäen kolme lähdettä, joiden päällä on nykyään Paavalin marttyyrion kirkko Tre Fontane.
Jännä juttu on myös se, että vaikka keisarit mainitaan historian tunneilla, niin Paavalia, tätä roomalaista vankia, luetaan joka päivä ympäri maailmaa lukemattomissa messuissa, ja häntä juhlitaan näyttävästi vuodesta toiseen sekä kesällä että talvella. Ehkä se ”toinen kuningas” sittenkin sai viimeisen sanan.
7.7.2014 klo 01:55
Paavalin isän perintönä saama kansalaisuus sinänsä tuskin vaikutti hänen rooman matkansa onnistumiseen. Paavali sai vieraakseen vahvemman passin luovuttajan kuin hänen kansalaisuusetunsa roomalaisena olisi antanut myöten.
Apostolien teot 23:11. ”. Mutta yöllä sen jälkeen seisoi Herra hänen tykönänsä ja sanoi: ole vahvassa turvassa*, Paavali! sillä niinkuin sinä olet minusta Jerusalemissa todistanut, niin sinun pitää Roomissakin todistaman (1776).
Käärme tuskin oli kyy. Paikalliset olisivat kyllä tieneet ettei kyy niin vaarallinen ole ,että olisi ollut syytä olettaa hanen heti maahan vaipuvan. Uskoisin että käärme oli tunnetusti vaarallinen ,kankeana horroksestaan herättyäänkin.