Lisää rajakokemuksia
Kun nyt kerran aloitettiin rajakokemuskirjojen esittely, niin käsitellään sitten johtavan rajakokemustutkijan Raymond A. Moodynkin kirjaa The Light Beyond, joka on jatko-osa hänen klassikkoteokselleen Life After Life. Hyllystäni löytyvä korjattu ja päivitetty laitos on vuodelta 2005, ja sen on julkaissut Rider Books.
Muistan lukeneeni kirjan joskus vuosia sitten (mahdollisesti juuri 2005), ja se aiheutti minussa silloin samantapaisen kaksinaisen reaktion, kuin viime viikolla arvioimani Totuus taivaasta aiheutti sen joillekin kristillisille kommentaattoreille.
Toisaalta kirja tarjosi hyvää näyttöä kuolemanjälkeisestä elämästä, toisaalta se aiheutti jonkinlaisen uskon kriisin, kun se esitti Jumalan tarkoittamaksi uskonnoksi lähinnä vain rakkauden ja hyvän elämän riippumatta Jumalaa, Kristusta, pelastusta ja kirkkoa koskevista uskomuksista.
Sain hengelliseltä ohjaajaltani osin tyydyttävän kaksiosaisen vastauksen. Kyllä, meidät tuomitaan lopulta rakkauden mukaan, ja kirkon oppi yms. on vain sitä varten, että tulisimme rakastamaan ja kasvaisimme rakkaudessa. Toinen ajatus oli se, että rajakokemuksen kokijat eivät kuitenkaan vielä kohdanneet lopullista tuomiotaan.
Yleisiä piirteitä
Kirjan ensimmäinen luku viittaa tutkimukseen, jonka mukaan jopa kahdeksan miljoonaa amerikkalaista on kokenut rajakokemuksen. Näistä 26 % oli kokenut irtaantuvansa ruumiistaan, 23 % raportoi nähneensä tarkasti, 17 % sanoi kuulleensa ääniä ja 14 % nähneensä jonkinlaisen valoilmiön. 32 % kertoi nähneensä elämänsä kuin filminauhalta, kokeneensa rauhaa ja kivuttomuutta sekä käyneensä toisessa maailmassa. 9 % koki “tunnelikokemuksen”.
Kun Moody selittää ilmiöitä tarkemmin, hän esittää mielenkiintoisen havainnon valo-olentojen tapaamisesta. Muiden hahmojen jälkeen kokijat tapaavat usein korkeimman olennon, jonka kristillisestä taustasta tulevat identifioivat usein Jumalaksi tai Jeesukseksi. Toiset saattavat kutsua häntä Buddhaksi tai Allahiksi. Joka tapauksessa olento säteilee totaalista rakkautta ja ymmärrystä niin, että ihmiset saattavat olla hänen kanssaan ikuisesti.
Tämä on tyypillinen kohta, joka antaa lukijalle syytä taipua uskonnolliseen pluralismiin. Mutta se ei suoraan seuraa: voihan olla, että toiset yksinkertaisesti tunnistivat olennon oikein, toiset taas väärin. Ja voi vain olla niin, että Jumala on päättänyt olla käyttämättä rajakokemuksia ns. erityisen ilmoituksen välittämiseen.
Mielenkiintoinen on myös elämän näkeminen kuin filmirullalla tai panoraamana, jossa näkyy jokainen elämän aikana tehty teko ja jossa saa tuntea myös sen aiheuttamat vaikutukset. Tämä vastaa melko hyvin oppia henkilökohtaisesta tuomiosta kuoleman hetkellä. Moodyn mukaan tämän kokeneet ihmiset tajuavat poikkeuksetta, että tärkeintä heidän elämässään on rakkaus.
Kolmas mielenkiintoinen piirre on ajan ja paikan erilaisuus. “Voisi sanoa, että se kesti sekunnin tai että se kesti tuhat vuotta”, näiden välillä ei ole mitään eroa. Neljäs ja viimeinen mielenkiintoinen seikka on se, että vaikka helvetilliset kokemukset ovat paljon harvinaisempia (yht. 0,3%), niitäkin sattuu.
Eräs mies kertoi helvettikokemuksestaan, jossa hänelle sanottiin, ettei häntä haluta helvettiin, koska hän ei ollut tarpeeksi ilkeä. Hän ehti kuitenkin nähdä pimeyden ja tulen sekä lukemattomat alastomat, kärsivät, kurjat ja vihaiset ihmiset. Häneltä pyydettiin vettä. “Heillä ei ollut vettä.”
Muuttuneita elämiä
Kirjan toinen luku käsittelee taivaskokemusten muutosvoimaa. Ihmiset palaavat takaisin toisenlaisina, he ovat paljon kiinnostuneempia muiden huolehtimisesta, he pelkäävät kuolemaa vähemmän ja uskovat tuonpuoleiseen elämään entistä vahvemmin.
Aiemmin mainittu elämäntapahtumien läpikäyminen ei ole niinkään pelottava tuomiotapahtuma, vaan ihmiset ymmärtävät, että valo-olento/Jumala rakastaa heitä ja haluaa heidän kehittyvän paremmiksi ihmisiksi.
Eräs helvetistä usein saarnannut pastori palasi rajan tuolta puolen uuden sanoman kera, kun Jumala oli rakkaudellisesti kehottanut häntä lopettamaan saarnatyylin, joka vain tekee seurakuntalaisten elämästä synkkää.
Kiehtova piirre on myös se, että rajakokemusselviytyjien tiedonhalu kasvaa valtavasti. Taivaassa voi joidenkuiden mukaan pyytää mitä tahansa kokemusta (kuten “millaista olisi olla USA:n presidentti/hyönteinen), ja sen saa heti kokea. Monet ovat kokemuksensa jälkeen alkaneet opiskella uuteen ammattiin. Tieto on kuitenkin tärkeää vain silloin, jos se rakentaa ihmisen persoonaa.
Ihmiset alkavat rajakokemusten jälkeen myös arvostaa enemmän elämän pieniä asioita, “täysillä elämistä” keskellä arkea. Lisäksi heidän hengellinen puolensa kehittyy, he opiskelevat ja hyväksyvät suurten uskonnollisten opettajien ajatuksia. Heillä on kuitenkin taipumus hylätä puhdas opillisuus (“oppia opin vuoksi”).
Eräs rajakokija totesi, että monet hänen ystävänsä tulevat yllättymään siitä, ettei Herraa kiinnosta teologia pätkääkään: “Hän ei ollut lainkaan kiinnostunut mistään minun tunnustuskunnassani.” Herraa kiinnosti tämän näkijän mukaan enemmän sydämen kuin pään sisältö.
Mahdollisia selityksiä?
Kirjan lopussa Moody käy läpi monia erilaisia teorioita rajakokemusten selittämiseksi. Teorioiden on vaikea selittää erityisesti sitä, kuinka potilaat ovat voineet selittää tarkasti, miten lääkärit yrittivät elvyttää heitä ja mitä muuta sairaalan leikkaushuoneessa tapahtui aikana, jolloin he olivat tajuttomina.
Moody esittelee ja torjuu eri syistä selitysmalleja, jotka vetoavat hallusinaatioihin, toiveajatteluun tai alitajuntaan. Mitä uskontoon liittyviin selityksiin tulee, se ei ainakaan toimi, että vain uskonnollisilla ihmisillä olisi rajakokemuksia. Ateistitkin ovat kokeneet rajakokemuksia.
Ei myöskään ole syytä kyseenalaistaa rajakokemuksia sillä perusteella, että ne eivät ole keskenään samanlaisempia. Kolme Ranskassa käynyttä ihmistä voi raportoida aivan eri asioita ja kokemuksia sieltä. Moody päättää toteamalla, ettei mikään teoria tyydytä häntä, ennen kuin ruumiista irtautumiset ja niihin liittyvät mahdottomilta vaikuttavat tiedot selitetään.
Moody ei tässä kirjassa argumentoi rajakokemusten olevan tieteellinen todiste kuolemanjälkeisestä elämästä. Kyseessä ei (ainakaan vielä Moodyn mukaan) ole tieteellinen vaan enemmänkin filosofinen ongelma. Tieteellisten todisteiden puuttuessa rajakokemukset tarjoavat kuitenkin todistusaineistoa kuolemanjälkeisestä elämästä.
Vastaa