Enqvist vs. Craig omin silmin ja muiden mielestä
Kari Enqvistin ja William Lane Craigin välinen väittely on jo jonkin aikaa ollut katsottavissa netissä (linkki). Tarkoitukseni oli kirjoittaa debatista enemmän, mutta koska muut ovat aika lailla sanoneet jo kaiken olennaisen, ja koska olen tänään tähystyksen ja sitä edeltäneen lääkityksen jäljiltä normaalia heikommassa kunnossa, tyydyn lyhyeen postaukseen.
Lyhyt ja ytimekäs loppuarvioni debatista on 2-6 Craigille. Enqvist saa kaksi pinnaa kahdesta argumentistaan. Ensinmmäinen piste menee kvanttifysiikkapointista, jota Enqvist puolusti loppuun asti ja jonka perusteella hän ehdotti varovaisuutta tai huolellisuutta (”care”) filosofisten argumenttien suhteen. Craigkin myönsi, etteivät argumentit ole absoluuttisen varmoja todisteita.
Toisen pisteen Enqvist saa toisesta argumentistaan, jota hän myös toisti useaan otteeseen, nimittäin Craigille esitetystä haasteesta mainita mahdollinen todiste, joka saisi hänet luopumaan uskostaan. Enqvist saa pisteen siksi, että Craig ei tajunnut haastetta kunnolla vaan vastasi esittämällä filosofisia argumentteja Jumala-uskoa vastaan, jotka hän tuntee ja jotka eivät loppujen lopuksi kuitenkaan saa häntä luopumaan uskostaan.
Craig saa neljä pistettä siitä, että hän ensinnäkin esitti neljä argumenttia kantansa puolesta, eli sen, että universumi ei voi olla olemassa ilman Jumalaa. Enqvist ei edes yrittänyt kumota yhtäkään näistä argumenteista, hän jopa myönsi niiden saattavan olla oikeassa. Kaksi lisäpistettä Craig saa siitä, että hän vastasi ansiokkaasti Enqvistin kahteen pääpointtiin, häne kommentoi kvanttiargumenttia jokaisessa puheenvuorossaan ja osoitti falsifikaatiokriteerin ongelmat.
Kuten sanottu, muut ovat analysoineet debattia jo aivan riittämiin. Tyydyn linkittämään seuraaville sivustoille ja niiden debattia koskeviin artikkeleihin: Uskon puolesta, Teologisella veitsenterällä ja Usko, järki ja filosofia. Onko kenenkään tietoon tullut, että joku olisi muuttanut maailmankatsomustaan väittelyn vaikutuksesta?
Explore posts in the same categories: Ateismi ja uskonnottomuus, Debatteja, Kristillinen apologetiikka, Usko ja tiede
7.5.2012 klo 19:35
”Enqvist saa pisteen siksi, että Craig ei tajunnut haastetta kunnolla vaan vastasi esittämällä filosofisia argumentteja Jumala-uskoa vastaan, jotka hän tuntee ja jotka eivät loppujen lopuksi kuitenkaan saa häntä luopumaan uskostaan.” - En ymmärrä miten tämän perusteella annat pisteen E:lle. Miten Craigin olisi pitänyt vastata?
8.5.2012 klo 09:19
Aluksi Craig vastasi hyvin, kun Enqvist vain kysyi mahdollisia kumoajia, ja Craig esitti niitä. Myöhemmin E kuitenkin tivasi, mikä tieteellinen löytö voisi saada Craigin luopumaan uskostaan. Tämän Craig ymmärsi väärin, ikään kuin Enqvist olisi kysynyt yksityiskohtaisempaa esitystä mainituista mahdollisista filosofisista kumoajista, mutta hän kysyi empiiristä löytöä. Esim. Jeesuksen luut olisi ollut paljon parempi vastaus. Tai sitten kiinnittää huomiota siihen, ettei se ole niin yksinkertaista, että jokin tietty löytö varmasti saisi kannan muuttumaan. Niin tieteessä kuin uskossakin jollekulle riittää todistusaineisto x, toiselle ei, ja joskus jollekulle se riittää jonkin aikaa muttei loputtomasti…
8.5.2012 klo 09:43
Craigin toukokuun uutiskirje tuli just ja pääsin siihen nimettömänä mukaan: ”Our trip began in Finland, which, we quickly learned, should not be called a ’Scandinavian,’ but rather a Nordic country.” Muita parhaita paloja:
”Enqvist had little to say about the debate topic, maintaining, on the basis of the falsification principle of meaning, that the question before us was in fact meaningless! I pointed out that the falsification principle of meaning has been rejected among philosophers for over a half century and gave several uncontroversial examples of sentences which are obviously meaningful though non-falsifiable. Enqvist could not deny the point.”
”I think it was pretty sobering to see such a vaunted public representative of secularism in Finland so incapable of defending his position or of responding to arguments for theism.”
”That night was my debate on ”Does God Exist?” with Dr. Klemens Kappel, a philosophy professor at the University of Copenhagen and a well-known public voice for atheism, who boldly claims that we all know that God does not exist… I found preparation for this debate to be interesting because Kappel has written that there are potentially three ways in which one might furnish evidence for God: philosophical arguments, inference to the best explanation, and testimonial evidence. I contended that we have evidence for God of all three sorts and presented the philosophical argument from contingency, two inferences to God as the best explanation of the origin and fine-tuning of the universe, and testimonial evidence for Jesus’ resurrection by God. I challenged Kappel to present any comparable arguments on behalf of atheism. To my shock, he, like Enqvist, simply declined to engage any of my arguments, saying instead that he wanted to discuss why it is important to have a debate of this sort at all. Nor did he give any arguments for the atheistic worldview, asserting merely that he knows God does not exist without being able to tell us what justification he has for this belief. Once again, it was an incredible display of the refusal of significant spokesmen for secularism to engage the arguments pro and con concerning God’s existence.”
8.5.2012 klo 09:45
Korjaan vielä vastaustani: Jeesuksen luuthan ei varsinaisesti liity Jumalan olemassaoloon. Craigin olisi ollut parempi vastata joko niin, että ei mikään tieteellinen löytö, koska kysymys on lopulta filosofinen, tai sitten esittää jokin hypoteettinen tieteellinen löytö joka tekisi selväksi, että maailmankaikkeus on ikuinen ja itsessään välttämätön tms.
26.6.2012 klo 22:29
En tiedä onko kukaan muuttanut maailmankatsomustaan väittelyn johdosta mutta ainakin väittely voi vaikuttaa jonkin yksittäisen kysymyksen ratkaisuun. Esim. Ayaan Hirsi Alin ja kolmen muun (kaksi islamia puolustavaa = ”islam on rauhan uskonto” ja kaksi kantaa ”islam ei ole rauhan uskonto” puolustavaa) väittelyssä mitattiin yleisön kannat ennen ja jälkeen väittelyn. Hirsi Alin ”puolue” sai selvästi useampia vakuuttuneiksi, koska islamin rauhanomaisuutta epäilevien määrä väittelyssä lisääntyi (https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=TFvklPpGZtA).
Luulisi että maailmankatsomus voi vaihtua samalla tavoin taitavan väittelijän vaikutuksesta. Ei tule toisaalta unohtaa että totuus voi vakuuttaa myös omalla voimallaan. Tällöin voisi jopa olla niinkin, että joku näennäisesti häviää väittelyn, mutta saa silti ainakin jonkun kuulijan puolelleen jonkinlaisella vilpittömyydellään älykkäämpää mutta erehtyvää vastaan väitellessään. Tärkeämpää kuin voittaa väittelyitä on voittaa sieluja!
Ajattelen silti, että maailmankatsomus ei vaihdu vain yhden väittelyn kuulemisella kuin ehkä harvoin. Tarvittaneen myös positiivista jonkin kannan julistamista ilman vastaanhangoittelijoiden läsnäoloa. (Paavalikin erotti uskovat vastaanväittäjistä!). Saarnatilanne, keskustelu tai yksittäinen kirja voi olla otollisempi, kun vaikutus voi tapahtua ilman häiritseviä sivuääniä, jotka voivat kaiken järjen mukaan myös estää uskon syntymisen johonkin katsomukseen.
Väittelyä ei sinänsä tuomita Raamatussakaan, vaikka käsketään välttämään ” t a i t a m a t o n t a väittelyä”. Jeesus ja Paavali väittelivät silloin tällöin - ehkä muuten aika useinkin. Tuleehan mieleen Jeesus kysymässä miksi kuulijat haluavat kivittää hänet, hänen pakonsa ihmisten käsistä, fariseusten ja saddukeusten kysymykset joilla nämä koettivat saada Jeesuksen sanoistaan ansaan jne. jne. Ratkaisevana menestystekijänä esitetään Jeesuksen kyky vastata näihin kampitusyritykset, ”tukkia vastaansanojain suut”, mitä myös Paavali suositteli.
En sitten tiedä, pitääkö väittelyitä etsiä tietoisesti. Mutta selvästi on tarpeen kyetä t a r v i t t a e s s a puolustautumaan myös vastaansanojien esittämiä väitteitä vastaan. Turhaan kai tällaista ei kristityltä opettajalta Raamatussa edellytetä, joten siitä voisi päätellä että ainakin uskon säilyttämiseksi on joskus myös väiteltävä eikä aina vain pakoiltava ja vältettävä sellaista.
Väittelyllä voi joillekin ihmisille - ehkäpä juuri älyköille - olla sellainen tehtävä jota ei muuten voida saavuttaa. On esim. tärkeätä että omat epäilyt saa esittää täydessä voimassaan, ja joku silti osaa ne kumota (eli ei niinsanoakseni hyydy vastatuulessa). Tämä voi olla erittäin vapauttavaa, koska silloinhan ei tarvitse teeskennellä uskovansa jotain asiaa vaikkapa helvetin pelosta tms. Tällaiset vahvat kristityt ovat taivaan lahja. Tiukan älyllinen puolustaminen voi näin toimia myös rakkautena epäilijää kohtaan, hänet ”tulesta temmaten”.
Ja lopuksi, ollakseni täydellinen: maailmankatsomuksen muutos on minusta vielä eri asia kuin itse pelastavan uskon syntyminen. Sehän tulee ainoastaan kuulemisesta, mikä taas Kristusta koskevan evankeliumin sanasta.