Haavisto, homous ja häpeä
Julkaisen tämän ylimääräisenä kirjoituksena täällä “yleisön pyynnöstä”, kun Kotimaa 24-sivuston ylläpito poisti tekstin sieltä, missä se oli alun perin julkaistu. Turha oli anella suvaitsevaisuutta.
—
Eräässä presidenttipaneelissa ehdokkailta kysyttiin, mikä median menettelytavoissa on heitä kenties häirinnyt. Vihreiden Pekka Haavisto otti esille sukupuolielämän käsittelyn julkisuudessa – hänen mukaansa tämä on tiukasti yksityisasia, jota ei pitäisi sekoittaa presidentinvaaleihin. Kyse on tietysti siitä, että Haavisto elää rekisteröidyssä parisuhteessa itseään huomattavasti nuoremman latinomiehen kanssa.
Haavisto esiintyi kiistatta edukseen julkisissa vaalitenteissä ja omassa kampanjoinnissaan. Hän oli asiallinen, rauhallinen, ystävällinen ja kunnioittava. Haavisto todisti, että yllätykset ovat todella mahdollisia ja että presidenttitenteissä onnistumisella voi oikeasti olla valtava vaikutus lopputulokseen. Haavisto ansaitsi äänensä ja menestyksensä. Hän ei varmasti olisi hullumpi presidentti. Mutta jäljellä on se mutta.
Vaikka kuinka sukupuolielämästä yritettäisiin tehdä pelkkä yksityisasia, se ei asian luonteen vuoksi tule koskaan onnistumaan. Sukupuolielämä kun ei ole pelkästään yksityisasia, vaan sillä on myös yhteiskunnalliset ulottuvuutensa. Se tulee aina kiinnostamaan mediaa, varsinkin kun rajoja rikotaan.
Sukupuolielämän ja häpeän rajat
Otan avuksi muutaman ajatuksen kuuluisalta puolalaiselta ajattelijalta Karol Wojtyłalta, hänen seksuaalieettisestä teoksestaan Miłość i odpowiedzialność (Rakkaus ja vastuu). Wojtyła kiinnittää huomiota ihmisen alastomuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvään häpeän ja häpeällisyyden ulottuvuuteen.
Seksuaalisuuden häpeällisyys ei suinkaan tarkoita, että ruumis ja seksi olisivat pahasta. Wojtyłan mukaan häpeä on itsepuolustusmekanismi: sen avulla ihminen suojaa seksuaalisen arvonsa, jotta hänen ruumistaan ei käytettäisi himon ja itsekkyyden välineenä. Ihmispersoonaa kuuluu rakastaa, ei käyttää hyväksi.
Sukupuoliyhdyntään ryhtyessään ihmiset avaavat itsensä toisilleen tavalla, joka rikkoo normaalin häpeällisyyden rajat. Häpeä ikään kuin väistyy todellisen rakkauden tieltä tai sulautuu siihen, mikä on itseään suurempaa. Näin siinä tapauksessa, että yhdyntä on rakkauden merkki eikä hyväksikäytön väline. Jälkimmäisessä tapauksessa puhuttaisiin pikemminkin häpeämättömyydestä tai hävyttömyydestä.
Jokainen sukupuoliyhdyntä murtaa häpeän jollain tavalla, joko häpeä absorboituu rakkauteen tai sitten luonnollista häpeää ei kunnioiteta ja syyllistytään häpeilemättömyyteen. Miten voitaisiin taata, että ihmisiä ei käytetä hävyttömästi hyväksi, miten voitaisiin oikeuttaa yhteiskunnan silmissä se, että häpeän rajoja rikotaan?
Avioliitto oikeuttavana instituutiona
Wojtyłan mukaan avioliiton instituution tehtävänä on tarjota raamit sen oikeutettuun toteuttamiseen, mikä muuten olisi häveliäisyyden loukkaus. Avioliitto olettaa molemminpuolisen rakkauden, antaumuksen ja sitoumuksen tarjoavan turvallisen ja todenmukaisen kontekstin persoonien yhdistymiselle rakkaudessa.
Millä oikeudella joku siis astuu yli toisen yksityisyyden ja seksuaalisen häpeän rajan ja ottaa hänet omakseen yhdynnässä? Pelkkä hetkellinen molemminpuolinen suostumus ei riitä: täytyy muistaa, että sukupuolielämä voi johtaa raskauteen ja lapsen syntymään. Nainen voi joutua häpeälliseen tilanteeseen ilman yhteiskunnan hyväksyntää. Tarvitaan avioliiton ja äitiyden instituutiota (matrimonium).
Syntyvä lapsi muistuttaa olemassaolollaan sukupuolielämän ja yhteiskunnan yhteydestä: sukupuoliyhdynnästä syntyi uusi yhteiskunnan jäsen, jolle pitäisi tarjota hyvät olosuhteet vastuulliseksi jäseneksi kasvamiseksi.
Ajatuksena on, että avioliitto oikeuttaa sukupuoliyhdynnän, sillä se luo raamit suhteelle, jossa antaudutaan kokonaan toiselle, ei käytetä toista hyväksi vaan otetaan vastuu toisesta ja mahdollisesta yhteisestä jälkikasvusta. Tämä sitova turvaverkko oikeuttaa yhteiskunnan silmissä kahden ihmisen sukupuolielämän, eikä siinä oletuksellisesti rikota häveliäisyyttä vastaan.
Rekisteröity parisuhde oikeuttavana instituutiona?
Rekisteröity parisuhde voidaan nähdä yhteiskunnalliseksi yritykseksi luoda samantapainen oikeuttava instituutio kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen seksuaaliselle kanssakäymiselle (muiden ulkokohtaisempien näkökulmien lisäksi).Yrityksen keinotekoisuus näkyy kuitenkin median reaktiossa ja kansan kohussa.
Seksiakti, jossa mies tunkeutuu mieheen, on luonnolliselle moraalitajulle vastenmielinen ja hävytön. Yhteiskunnallisesta propagandasta huolimatta uskon enemmistön yhä kokevan tämän intuitiivisen reaktion ajatellessaan asiaa. Samalla lailla rekisteröity insesti tai pedofilia (molemminpuolisella suostumuksella!) pysyisi vääristyneenä, vaikka yhteiskunta kuinka yrittäisi sitä rekisteröinnillä oikeuttaa.
Sukupuolielämä on kaikkea muuta kuin pelkkä yksityisasia. Elämällä rekisteröidyssä parisuhteessa ihminen julistaa yhteiskunnalle elävänsä sukupuolielämää saman sukupuolen edustajan kanssa. Aihe on entistä vakavampi, kun kyseessä on mahdollinen presidentti. Julkinen yhdessä esiintyminen esimerkiksi Linnan juhlien isäntinä olisi luonnollinen seuraus rekisteröidystä parisuhteesta, mutta luonnoton kauhistus suurelle osalle kansaa.
Lopuksi
Olen tietysti tietoinen siitä, ettei Wojtyłan edustama ideaali toteudu yhteiskunnassamme eivätkä hänen ajatuksensa ole meidän päivinämme aivan ongelmattomia: avioliitot voivat olla huonompia ja hävyttömämpiä kuin avoliitot tai rekisteröidyt parisuhteet, eikä yhteiskunnan moraalitaju ole enää sama.
Wojtyła kuitenkin kiinnitti huomioni siihen, että sukupuolielämällä on yhteiskunnallisetkin puolensa. Lisäksi häpeän näkökulma oli minulle melko uusi ja kiehtova, joten ajattelin jakaa sen siinä toivossa, että joku saisi siitä jotain irti. Ehkä joku osaa kehittää sitä meidän tilanteeseemme sopivammaksi kokonaisuudeksi.
Tarkoitukseni tässä artikkelissa on lähinnä antaa ääni niille massoille, jotka eivät uskalla lausua tämänsuuntaista mielipidettään ääneen. Tietyt mielipiteet on tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa keskustelussamme leimattu ennalta suvaitsemattomaksi vihapuheeksi, vaikka kuinka kunnioittavassa sävyssä yrittäisi keskustella.
Omasta puolestani toistan vielä, että kunnioitan Haavistoa enkä kannata mitään pakkotoimia häntä vastaan. Pidän häntä monelta osin hyvänä presidenttiehdokkaana. Homoseksuaalinen suhde on kuitenkin hänen tapauksessaan julkinen asia, eikä sitä voi sivuuttaa presidentin valintaa ja roolia mietittäessä.
Tällaisen näkökulman kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta se lienee kuitenkin sen verran huomattavan suomalaisjoukon huoli, että se ansaitsee vähintäänkin kunnioittavan kuulemisen ja suvaitsevaisen suhtautumisen.
Explore posts in the same categories: Seksuaalimoraali
tammikuu 23, 2012 klo 20:46
Rohkea kirjoitus Emil Anton! Huomaan kirjoituksessasi oikeaa ylpeyttä puolustaa sitä, minkä koet oikeaksi ja oikeaa nöyryyttä myös: luonnollisen moraalin aukoton määrittely on vaikeaa.
Tiedoksi kaikille keskustelijoille: “Homofobia”, johon Sari Roman-Lagerspetz viittasi on täysin propagandistinen termi. Fobia tarkoittaa järjenvastaista sairasta pelkoa, mitä ei blogimerkinnässä ole mielestäni havaittavissa. Antonin keskustelunavaus on ihan oikeutettu. Presidentti on esikuva kansalaisille.
Seksuaalisuus on läpi ihmiskunnan historian ollut voima, yhteiskuntaa rakentava ja tuhoava, jota järjestäytyneet sivilisaatiot ovat halunneet suitsia. Yhteiskunnan näkökulmasta seksuaalisuuden funktio on yhteiskunnan uusintaminen ja yhteiskunnan rakentuminen sukuverkostojen varaan. Homoseksuaalinen suhde (kuten kaikenlainen promiskuiteetti), varsinkin kun se institutionalisoidaan murentaa osaltaan länsimaista yhteiskuntajärjestystä, eikä siksi todellakaan ole pelkästään yksilöiden asia.
tammikuu 23, 2012 klo 21:08
Tietyllä tavalla tuo julkeuteen liittyvä mahdollisuus seksin muuttumisesta hyväksikäytöksi tukisi sitä, että Haavistonkin parisuhde olisi syytä jättää hänen yksityisasiakseen. Toisaalta suhde on kuitenkin pakostakin julkinen. Julkisuus, jotka mielellään kutsuisi jo julkeudeksi, on eräs nykymaailman ongelmia. Missään julkisessa virassa toimiva ihminen ei oikein pysty edes halutessaan häveliäästi pitämään ihmissuhteitaan yksityisasiana vaan vaihtoehtoina ovat avoin julkisuus tai jatkuva pelko julkisesta paljastumisesta.
Oleellinen kysymys on kaiketi se ylittävätkö julkiset seksisuhteet, jotka eivät ole “avoimia uuden elämän synnylle” sellaisia rajoja, että ne voisivat olla yhteiskunnalle vahingollisia. En tiedä, mutta pidän kyllä täysin mahdollisena.
tammikuu 23, 2012 klo 21:58
Kertoivatko tarkkaa syytä tekstin poistamiseen?
tammikuu 24, 2012 klo 14:31
ks. linkki (nyt korjattu), syyksi annetaan: “esimerkit ja suorat kytkennät Pekka Haavistoon ja presidentinvaaleihin herättivät epätoivottavia mielleyhtymiä, minkä lisäksi kommenttiketjusta uhkasi tulla levoton ja asiaton”
tammikuu 23, 2012 klo 22:27
Sen kummemmin ottamatta kantaa Haaviston suhteeseen, hakuaisin esittää Sinulle kysymyksen!
Oletko koskaan ajatellut, että avioliitto voidaan solmia, ilman, että on koskaan tarkoitustakaan harrastaa sukupuoliyhdyntää keskenään? Sielujen rakkaus voi yhdistää ihmiset kauniisti yhteen, ilman tarvetta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Syvä lähimmäisenrakkaus, halu auttaa ja tulla autetuksi, halu jakaa tunne-elämä, ilot ja surut, samoin kuin halu turvata rakkaimpansa tulevaisuus, esim. kuolemantapauksen varalta, ovat riittäviä perusteita avioliiton solmimiseen! Näinä päivinä, esim.useilla nuorillakin miehillä on vakavia potenssiongelmia, johtuen stressistä tai vaikkapa vammautumisesta. Eivätkö nämä nuoret miehet ole mielestäsi oikeutettuja solmimaan avioliittoa? Vaikka media kuinka haluaisi kieltää asian, sensaationälkäisenä, ei rekisteröidylläkään parisuhteella tarvitse olla mitään yhteyttä seksuaalisen kanssakäymisen kanssa, sekin parisuhde voi pohjautua aivan toisenlaisille arvoille! Kahden ihmisen keskenään solmima sopimus, avioliitto tai rekisteröity parisuhde, on vain näiden ihmisten asia, eikä heidän tarvitse julkisesti kertoa sopimuksensa yksityiskohdista, sen tulisi riittää, että liitto on jollain lailla virallisesti rekisteröity, rakkauden osoitus,
toista ihmistä kohtaan!
tammikuu 24, 2012 klo 03:20
Korjaatko linkin. Oikea linkki on:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=105&id=27600
tammikuu 24, 2012 klo 09:48
Puhut täyttä asiaa, Emil!
Omasta puolestani olen vakuuttunut siitä, että suurin osa edes kovaan ääneen omaa avarakatseisuuttaan julistavista oikeinajattelijoista ei syvällä sisimmässään pidä homoseksiä luonnollisena. Mutta lauman mukana on pakko hymistellä.
Vaikka kansan ns. syvät rivit eivät homoseksuaalista “perhe-elämää” viettävää presidenttiä hyväksy, on mahdollista, että he jäävät toisella kierroksella nukkumaan, koska eivät halua äänestää myöskään toista eu-mielistä herraa, Niinistöä. Ja kun etelän kaupunkien nuoret hipsterit vastaavasti aktivoituvat tämän kutkuttavan tilanteen innoittamina äänestämään tavallista runsaslukuisemmin, voi olla, että pian on alettava totutella ajatukseen homo-presidentistä. Paljon riippuu siitä, kuinka Niinistö pärjää tulevissa face to face -koitoksissa Haaviston kanssa.
Tuosta Kotimaa-24:n sensurointipäätöksestä vielä, perustelivatko ne sitä mitenkään?
tammikuu 24, 2012 klo 12:10
Todella hieno kirjoitus, Emil! Kiitos!
Juuri tällaista, rauhallisen analyyttistä - ja konkreettisia henkilöitä kunnioittavaa - keskustelua tästä aiheesta kipeästi tarvitaan. Hieno ja tärkeä puheenvuoro!
tammikuu 24, 2012 klo 15:04
Kiitos, että laitoit hienon kirjoituksesi tänne. Ihmettelin, miksi tämä oli poistettu Kotimaa24-sivustolta.
Presidentti joutuu puolisonsa kanssa edustamaan maatamme kaikenlaisissa kulttuureissa. Homosuhteet ovat hyvin monessa maassa täysin kiellettyjä, kuten meilläkin vielä jokin aikaa sitten. Suuri osa kansastamme ei myöskään niitä hyväksy yhteiskunnan painostuksesta huolimatta.
Presidentti on arvojohtaja. Nostamalla homoseksuaalisessa suhteessa elävä pari presidentinlinnaan olisimme vielä lisää hajottamassa terveitä perhearvoja ja antamassa lapsille ja nuorille esimerkin siitä, että kaikki käy. Tähän on luterilainen kirkkokin jo ollut Suomea johtamassa.
Nämä ovat niitä näkemyksiä, joita ei saa enää lausua ääneen.
tammikuu 24, 2012 klo 15:53
Emil,
Kiitos hienosta kirjoituksesta. Harmi, että sensuuri ei sitä voi hyväksyä. Perusteet poistolle olivat mielivaltaiset ja on täysin käsittämätöntä, että siinä siteerataan kommentti sua vastaan, eikä yksikään sun sanoja!
Kiitos tekstistä!
tammikuu 24, 2012 klo 19:46
Ylläpito poisti kirjoituksen
23.1.2012 | Kotimaa24 Ylläpito
Ylläpito on valitettavasti joutunut poistamaan Emil Antonin blogikirjoituksen näkyvistä. Siinä puhuttiin luontaisesta moraalitajusta ja tunteista, joiden heräämistä esim. seksiaktista kyseisellä käsitteellä perusteltiin.
Kirjoituksessa oli, kuten Martti Vaahtoranta totesi kommentissaan ”hienoa pohdiskelua häpeän ja rakkauden, seksin ja avioliiton suhteesta”. Anton viittasi pohdinnoissaan Karol Wojtylaan eli edellisen paaviin.
Mutta ikävä kyllä esimerkit ja suorat kytkennät Pekka Haavistoon ja presidentinvaaleihin herättivät epätoivottavia mielleyhtymiä, minkä lisäksi kommenttiketjusta uhkasi tulla levoton ja asiaton.
Kommenteissa oli myös paljon hyvä ja arvokkaita oivalluksia (joten harmi, että nekin katoavat) kuten tämä Pauli Lindebergin vastaus:
”En myöskään ymmärrä sitä, miksi pitäisi olla niin, että jos jokin asia inhottaa niin se pitäisi ehdottomasti saada sanoa. Ihmisyyden perusasioihin kuuluu ymmärrys siitä, millä tavalla toisia ihmisiä kohdellaan. Se tapa ei ole se, että sanotaan ääneen se, mikä toisessa ihmisessä inhottaa. Mitä, jos jotain ihmistä inhottaa musta iho tai vaikka karvainen selkä?”
—————————————————————————————
Jos sitä että jokin aiheuttaa etovan olon jollekkin ei saisi sanoa ääneen. Mietin vain millaisia lapsia meillä on tulevaisuudessa kun kaiken etovaksi koetun sanominen on kiellettyä. Myös terveellä maalaisjärjellä varustettu ihminen osaa erottaa sen milloin voi toista ihmistä nolaamatta, tai hieno varaisesti kertoa miten jokin asia yksin kertaisesti etoo vaikka kuinka tahtoisi muuta ajatella. Kiitos sinulle Emil Anton!
tammikuu 24, 2012 klo 22:15
Hei Emil! Tapasimme Opus Dein pikkujouluissa ja kyllä, seuraan edelleen blogiasi :)
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Erityisesti JPII:n ajatukset avasivat uusia näköaloja.
Minua kuitenkin hieman hämmästyttää se miten paljon painoarvoa annat ihmisten tunnereaktioille. Kirjoitat: “Seksiakti, jossa mies tunkeutuu mieheen, on luonnolliselle moraalitajulle vastenmielinen ja hävytön. Yhteiskunnallisesta propagandasta huolimatta uskon enemmistön yhä kokevan tämän intuitiivisen reaktion ajatellessaan asiaa.”
Varmasti suuri osa heteroseksuaaleista tuntee vastenmielisyyttä ajatellessaan homoseksuaalista aktia. Se ei kuitenkaan voi olla argumenttina jos haluamme arvioida homoseksuaalisen aktin moraalista oikeutta. Me tunnemme usein vastenmielisyyttä myös ajatellessamme omia vanhempiamme, muita lähisukulaisiamme tai esimerkiksi hyvin iäkkäitä tai vammaisia ihmisiä harrastamassa seksiä. Samanlaista vastenmielisyyttä voi aiheuttaa ajatus synnyttävästä naisesta tai vaikkapa vaikean sairauden oireista.
Meidän moraalin- ja häpeäntajumme on aina enemmän tai vähemmän vaurioitunut ja usein meidän tehtävämme on jopa taistella väärää häpeäntunnetta vastaan jotta voisimme rakastaa läheisiämme ja ymmärtää heidän tarpeitaan.
helmikuu 7, 2012 klo 01:30
Mitenkäs sitten sellainen, kun monet avioliitossa elävät miehet ja naiset harrastavat anaaliyhdyntää ja molemmat siitä pitävät, pitäisikö heidän pidättäytyä siitä luonnottomana? Jos, niin mikä muu seksin alueella on luonnotonta heteroavioliitossa?
helmikuu 7, 2012 klo 11:44
Vastaava keskustelu on käynnissä Kotimaa-blogilla tämän artikkelin jatko-osan kommenttiruudussa, siteeraan sieltä:
“Penetraatio “väärään paikkaan” on yhtä lailla väärin kuin homoakti, jos se jää sellaiseksi. Eli kyllä, tarkoitus on, että miehen ja naisen akti päättyy siemensyöksyyn naisen sisällä [lisäys: siis emättimessä]. Siitä olen nähnyt eettistä debattia, onko anaaliyhdyntä oikeutettua, jos se on vain osa esileikkiä. Tietysti usein miehiä vaivaa myös ennenaikaisen siemensyöksyn ongelma eikä kaikki aina mene ideaalin mukaan. Intentio on kuitenkin tärkein, tahdosta riippumattomia asioita ei voi laskea synniksi. Eräs moralisti vertasi tätä futispeliin ja sanoi, että maaliin pitää tähdätä, jos ampuu huti, se ei ole maailmanloppu, vaan peli jatkuu…”
tammikuu 24, 2012 klo 23:09
Jos kirjoittaja yrittää keskustella siitä, mikä on suomalaisten mielestä hyväksyttävää seksuaalipoliittikkaa niin en kyllä pitäisi Karol Wojtyłaa kummoisenakaan auktoriteettina, ottaen huomioon kuinka paljon kärsimystä hän aiheutti lukemattomille ihmisille pitämällä paavina jääräpäisesti kiinni kondomien käytön ja abortin kieltämisestä kuten myös homoseksuaalisuuden tuomittavuudesta.
tammikuu 25, 2012 klo 11:18
Tämä kondomien keskustelu on mennyt jo liian pitkälle. Aina yritetään syyttää Katolisen Kirkon siitä, että AIDS on olemassa koska ne kieltävät kondomien käyttöä. Ok, on totta että kirkko sanoo, ettei kondomia saa käyttää, mutta se sanookin, ettei voi makaa joka päivä eri tyypin kanssa.
Jos ihmiset tottelisivat kirkkoa, eivät käyttäisi kondomeja, mutteivät yhtyisikään muihin kuin yhteen ihmiseen elämänsä aikana. Jos sekä mies että nainen käyttäytyvät näin on hyvin epätodennäköistä, että kumpikaan saisi Aidsia ennen avioliittoa, ja kolmessa sukupolvessa Aidsin ongelma loppuisi…
Onko idea, että Afrikassa ihmiset todella tottelevat paavia kun puhuu kondomeista, mutta sulkevat korvansa kun puhuu seksuaalimoraalista? Anteeksi, muttei mene läpi!
tammikuu 25, 2012 klo 12:08
“…enkä kannata mitään pakkotoimia häntä vastaan.” Minkähänlaisia pakkotoimia blogistilla mahtoi olla mielessä?
tammikuu 25, 2012 klo 13:53
Eräs miespappi meillä päin, joka lähti toisen naisen matkaan ja jätti vaimonsa, sanoi seuraavan saarnansa alussa, että se on yksityisasia.
Vaan eipä oikeasti ole.
tammikuu 25, 2012 klo 14:14
Mistä te tiedätte harrastaako Haavisto miehensä kanssa tuota tunkeutumista? Kummallista että toisten sukupuolielämä kiinnostaa noin paljon.
tammikuu 25, 2012 klo 16:19
Onhan Niinistölläkin 30 vuotta NUOREMPI morsian. Kyllä 2000-luvulla jo pitäisi ymmärtää, että homous on luonnollinen asia. Monien eläinlajien on myös todettu olevan homoja. Vaikka eihän minun auta kirjoitaa kirkon sivuille tämmöisiä…
tammikuu 26, 2012 klo 21:10
“Monien eläinlajien on myös todettu olevan homoja.”
- onko tämä tiedettä, Anni?
Tämä on jännä juttu: Jos Antonio Flores on nyt 33 v. ja Pekka “tapasi” hänet Ecuadorissa 1990-luvun puolivälissä, niin:
1) minkä ikäinen Antonio oli tuolloin?
2) mitä sanoi asiasta tuolloinen Ecuadorin laki? Koskee myös Pekkaa. Minä kyllä tiedän, tiedätkö sinä?
3) olisiko vastaava noussut otsikoihin, mikäli Antonio olisikin Antonia? -> Varmasti, ja suurieleisen paheksunnan kanssa.
Mitä sanoo “Anni”? Oletko oikeuspositivisti? Miksi faktat ovat väärin? Minne pakenet?
tammikuu 27, 2012 klo 14:31
Kaikki mikä eläimille on luonnollista, ei ole luonnollista ihmisille. Esimerkiksi rukoilijasirkkanaaras syö parittelun jälkeen urosrukoilijasirkan. Pitäisikö tästä vetää johtopäätös että on ihmisillekkin normaalia syödä petipartneri hellän hetken jälkeen?
tammikuu 25, 2012 klo 16:30
ahahahahahahahahah mitä paskaaa emil kirjottaa xD
tammikuu 25, 2012 klo 16:35
oon melkee 34 vuotta kuunnellu tota paskaa mitä tuuteistanne päästätte…olen homo .. jos ei tullu selväksi… te ja teidän kaltasenne olette olleet äänessä jo nii vitun kauan että oikee kyllästyttää…. nyt ajattelin kokeilla tätä suvaitsemattomuutta….yllättävän helppoo……ymmärrän miksi harrastatte tätä xD
tammikuu 25, 2012 klo 18:58
Pyydän saada huomauttaa, että kyseessä ovat katolisen kirkon aktiivijäsenen sivut ja kirjoitus. Tämä on hyvin eri asia, kuin Suomen ev. lut. kirkon kanta homoseksuaalisuuteen. Jälkimmäisen pappina työskentelevänä en jaottele ihmisiä suuntautumisen perusteella, enkä tuomitse homoseksuaalisuutta, tai pidä sitä sairautena. Tällaiset keskustelut ovat mielestäni täysi asiattomia ja ymmärrän täysin, miksi aloittajan kirjoitus poistettiin suomi24:n palstalta.
Uskon, että Pekka Haavistosta tulisi hyvä presidentti. Taidanpa äänestää häntä.
tammikuu 26, 2012 klo 13:35
Kiitos huomautuksesta. Nyt ei ole enä epäselvä mitä tarkoittaa tämän blogin iskulause: “katolista apologetiikkaa suomeksi”.
Mä en vielä ymmärrä, että kotimaa poisti, poistetaanko nyt myös Paavalin kirjeet kirjoituksista? Siellä hän tuomitsee homoseksuaallisuutta…
tammikuu 30, 2012 klo 23:51
Pastori Ossin kirjoitus todistaa vain luterilaisen kirkon pohjattomasta rappiosta Suomessa. “MINÄ en tuomitse, MINÄ en jaottele, MINÄ en pidä.” Tervetuloa protestantismiin. Kannattaisiko joskus miettiä, mitä universaali kristillinen kirkko (esimerkiksi teitä jonkun prosentin uskottavampi ortodoksinen kirkko) on aina asiasta opettanut ja mitä siinä palvomassanne Raamatussa aivan selkeästi lukee? Ai niin, mutta jokainenhan saa teidän klubissanne tulkita sitä itse, siksi “kirkkonne” tulee romahtamaan jakautumisiin.
Olen sitä mieltä, että katolisen kirkon tulisi ehdottomasti katkaista kaikenlainen ekumeeninen yhteydenpito luterilaiseen yhteisöön ja käydä keskusteluja vain ja ainoastaan Luthersäätiön sekä joiden herätysliikkeiden kanssa, koska heillä on sentään vielä jotain tekemistä kristinuskon kanssa.
tammikuu 31, 2012 klo 13:20
HeikkkoMikko, veit sanat suustani. Olen hiljaisuudessa miettinyt aivan samaa. Miksi veljeillä niiden kanssa, joiden agendassa on yhä suurempi sallivuus, perinteisen kristillisen moraalin rapauttaminen ja Jumalan selkeän ilmoituksen kieltäminen ja muuttaminen jokaisen ihmisen omalle ajalleen valikoiden parhaiten sopivaksi.
Uskovaisethan löytyvät Luthersäätiöstä, Kansanlähetyksestä, evankeelisten vanhakantaisesta siivestä ja Raamattuopistolta.
tammikuu 25, 2012 klo 19:54
Ja Haavistolla 20 vuotta NUOREMPI kumppani. Monien eläinlajien homous voi johtua ihmisten aiheuttamista luontoon päästetyistä kemikaaleista, jotka vaikuuttavat hormonitasapainoon. Yksi on Bisfenoli-A kemikaali(käyttäytyy naishormoni tavoin), joka käytetään yhä muovituotteissa, ja jotka hajoaa luontoon auringon valossa eläinten iloksi.
tammikuu 27, 2012 klo 16:05
Väkisin rupesi naurattamaan, että ihmiset tekee eläimistä homoja, mutta se on hyvinki mahdollista
tammikuu 25, 2012 klo 21:10
Tämä kirjoitus ei loukkaa pelkästään homoja vaan myös homouteen suvaitseisesti suhtautuvia. Jos homous on luontaisen moraalin vastaista, niin silloinhan ihmisessä on oltava joku vika jos hän homouden hyväksyy.
Ja mikä edes on tämä luontainen moraali? Se lienee joku asia jonka katolinen kirkko on meidän muidenkin puolesta päättänyt.
On kovin surullista että vuonna 2012 ihmisen seksuaalinen suuntautuminen on tärkeämpää kuin hänen kyvykkyytensä hoitaa tehtävää.
tammikuu 26, 2012 klo 13:37
Suvaitsevaisten suvaitsemattomuus on niin suvaitseva.
tammikuu 28, 2012 klo 15:53
suvaitsemattomien suvaitsemattomuus myös
tammikuu 26, 2012 klo 19:22
Hyvin kirjoitettu, Emil. Ja todellakin, rekisteröity asia on määritelmällisesti julkinen. Kun Haavisto lisäksi käyttää Floresia kampanjatilaisuuksissa itse, on vaikea ymmärtää mihin epäjulkisuuteen Haavisto enää vetoaa.
Haavisto saattaa elää täysin laillisesti, mutta se ei tarkoita sitä, että se tapahtuu moraalisesti oikein. Laki ja moraali ovat kaksi enenevässä määrin eri asiaa.
tammikuu 27, 2012 klo 01:31
Vastoin varsin yleistä luuloa, luonnollinen moraalilaki ei ole uskonnollinen käsite, jonka kirkko on jotenkin mielivaltaisesti määritellyt; “lain” pohjana ei varsinaisesti ole edes mikään pyhä kirja tai revelaatio, vaan moraalisiin johtopäätöksiin tullaan puhtaasti järkeä käyttämällä. Huominarvoista on se, ettei käsittellä “luonnollinen” tarkoiteta luonnonoikeudellisissa teorioissa samaa kuin esimerkiksi biologiassa. Suosittelen tutustumista alan klassikoihin, vaikkapa Aristoteleen, Tuomas Akvinolaisen ja Elizabeth Anscomben kirjoituksiin.
tammikuu 27, 2012 klo 05:40
Käsittämätöntä jos Suomessa ei saa puolustaa perinteisiä perhearvoja. En hyväksy tuhkaluukkujen tutinaa enkä nahkahuilujen natinaa.
tammikuu 27, 2012 klo 10:16
Elävät vedet- (“eheytys”-)-liikkeen tunnettu johtohahmo, Andrew Comiskey on kääntynyt katolilaiseksi: http://andrewcomiskey.com/details-concerning-conversion-catholicism/
tammikuu 27, 2012 klo 19:38
On kovasti hupaisaa, että erityisesti katoliset kirkonmiehet tuomitsevat homoseksuaalisuden. Miehet jotka eivät tiedä heterosuhteistakaan mitää, tai siis ei pitäisi tietää.
Kyllä Luther sentään oli viisas mies. Jos eläisi nykyiakana hyväksyisi varmasti hoimosuhteetkin, presidentillekin.
tammikuu 28, 2012 klo 01:02
Niin, nämä katoliset kirkonmiehet, he ovatkin olleet kovasti esillä viime vuosina, ja juuri näihin asioihin liittyen. He jotka määräilevät toisten ihmisten seksuaalisuutta ja vaativat itseltään selibaattia, mutta mikä onkaan ollut tulos? Minkälainen on moraali näillä hyväksikäyttäjillä, eikö se ole tuhat kertaa ala-arvoisempaa verrattuna vaikka tasavertaisiin ja avoimiin homosuhteisiin?
Koko katolisen kirkon moraali taitaa olla hukassa, kakku päältä kaunis…
tammikuu 28, 2012 klo 12:56
Sini, valitettavasti ihmisluonto on sellainen, että pettureita on joka joukossa, jopa yksi Jeesuksen valitsemien opetuslasten ryhmässä. Meillä ei kuitenkaan määritellä moraalia heikoimman lenkin mukaan vaan moraali pohjautuu Raamattuun ja kirkkoisien tulkintaan.
On epärehellistä leimata koko katolisen kirkon valtavaa, koko maailman kattavaa pappislaumaa joidenkin pettureiden mukaan. Valtaosa heistä on esikuvallisia paimenia. Esimerkiksi Suomessa ei ole löytynyt yhtään hyväksikäyttötapausta.
tammikuu 28, 2012 klo 13:24
Luitteko aiemman viestini? Jos ette, tutustukaa ainakin tähän tomistiseen (=katolisen kirkon virallinen filosofia) näkökulmaan aiheesta: http://www.aodonline.org/aodonline-sqlimages/shms/faculty/SmithJanet/Publications/MoralPhilosophy/ThomisticNaturalLaw.pdf
Kuten sanottua, kirkko ei mitenkään mielivaltaisesti määrittele kantojaan moraalisiin kysymyksiin, vaan ne ovat muotoutuneet vuosisatojen mittaan filosofisen ja teologisen pohdinnan tuloksena. Kuvastaa hyvin nykyihmisten sivistyneisyyttä, että tällainen (katolismyönteinen) luterilainen joutuu valistamaan muita aiheesta.
tammikuu 29, 2012 klo 00:04
Tomismi oli ehkä katolisen kirkon virallinen filosofia 1800-luvulla, muttei enää, Johannes Paavali II:n mukaan kirkolla ei ole mitään yhtä omaa filosofiaa.
lokakuu 8, 2012 klo 18:34
On järkyttävää, että sinunlaisesi äkkipikaiset ja asioista piittaamattomat henkilöt ovat voineet päästä opettajan toimiin. Ei ihme ettei teidän suomalaisten koulut menesty tieteen filosofian tai logiikan testeissä. Saisit hävetä lasten harhauttaja! Itke yksinäisyydessä.
tammikuu 28, 2012 klo 18:17
Hyvät naiset ja herrat! Mitäs jos TE olisitte syntyneet sellaisiksi, että rakastaisitte samaa sukupuolta olevaa henkilöä? Koettakaa asettautua toisten asemaan ja lopettakaa arvostelu. Meidän tulee hyväksyä toinen toisemme sellaisena kuin olemme. Jumala on sanonut, ettei meidän tarvitse kuin rakastaa toinen toisiamme.
tammikuu 29, 2012 klo 00:09
Ei kukaan synny sellaiseksi, että rakastaa sitä tai tätä, rakastaminen on vapaan tahdon päätös, joten korkeintaan voisi olla synnynnäinen taipumus tuntea vetoa samaan sukupuoleen (tämäkin on kiistanalaista), jolloin ideaalina olisi se, että Jumalan rakkaus voittaisi kiusaukset ryhtyä epämoraalisiin seksisuhteisiin. Jumala ei kylläkään ole tietääkseni missään sanonut juuri noin (sana “kuin” viittaa siihen, ettei millään muulla olisi mitään väliä), ja hän on sanonut paljon muitakin asioita…
tammikuu 29, 2012 klo 14:40
Ritva,kommenttisi kuulosta nykyluterilaiselta.
Raamattu sen sijaan sanoo, että meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme kuten itseämme. Rakkauden kohteemme on siis ensisijaisesti Jumala. Jumalan tahto on, että me myös rakastamme kaikkia lähimmäisiämme. Raamattu ei siis tässä puhu sukupuolisesta rakkaudesta, vaan hyvästä tahdosta toisia ihmisiä kohtaan.
Kuuliaisuus Jumalan tahdolle on korkeinta rakkautta. Jumalan tahto löytyy kaikesta, mitä hän sanoo. Raamatun rakkaus on epäitsekästä ja palvelevaa. Se haluaa ohjata kohteensa ikuiseen elämään Jumalan luo. Se luopuu sellaisesta eroottisen rakkauden kohteesta, joka on vastoin Jumalan tahtoa.
Eroottinen rakkaus on Raamatun mukaan tarkoitettu vain vapaan miehen ja naisen välille, avioliitossa.
helmikuu 1, 2012 klo 17:30
Ritva rakas, jos Jumala on sinulle tuolla tavalla sanonut, niin olet nyt kuullut väärin - ihan samalla tavalla kuin pieni lapsi saattaa kuulla vanhemman neuvon “pese hampaat” - “pese lampaat”. Toisaalta se voi olla niinkin, että olet luullut lähteeksi Jumalan ja se onkin ollut joku toinen - esim. sinä itse?!
Se on totta, että meidän tulee hyväksyä toisemme sellaisina kuin olemme. Onneksi Jumalalla on tässä asiassa ns. veto-oikeus - hän tulee tuomitsemaan meidät kaikki - ja silloin sinullekin Ritva valkenee, että ihmisten ja tekojen hyväksymisessä on ero.
tammikuu 29, 2012 klo 14:10
Pari pointtia:
1) “Luonnollinen” moraali ei ole ollut suosiossa uudella ajalla, kun tietämys muista kansoista ja kulttuureista on levinnyt. Homoseksualismia on suvaittu länsimaisessa kulttuurissakin. Sivarikeskustelujen aikana muistettakoon mm. antiikin “Theban pyhä joukko”. Tämä aikansa kovin iskujoukko koostui homopareista, ja kaatui lopulta viimeiseen mieheen. Ja homoseksualismia on löytynyt monilta eläinlajeiltakin.
2) Mutta siitä miten on, ei voi päätellä miten pitäisi olla. Siksikään “luonnollinen” moraali ei ole pätevää argumentointia.
3) Nyt valitaan tasavallalle presidenttiä eikä kirkolle piispaa tai itselle puolisoa. Äänestämään menijän kannattaisi heti miettiä mitä tehtäviä presindentillä olikaan jäljellä ja pohtia valintojaan sen mukaan. Mikään pakko tällainen analyyttinen pohdinta ei toki ole, vaan saa sitä demokratialla äänestää ihan tunteellakin.
Rauhaa!
tammikuu 30, 2012 klo 14:04
Theban pyhä joukko oli pederastinen. Nykyään se kuuluisi pedofilia nimikkeen alle, sillä kyse on teini-ikäisen ja vanhemman suhteesta.
tammikuu 30, 2012 klo 18:45
Käsittämätöntä kommentointia. Homoseksuaalisuutta vastaan argumentointi on valtaosan mielestä niin loukkavaa, kun taas katolilaista kirkkoa saa haukkua minkä ehtii. Mikäs oikeus teillä on arvostella joidenkin henkilökohtaista uskoa sen enempää kuin sitä ah-niin-pyhää-ja-koskematonta seksuaalista suuntaustakaan? Tosi tekopyhää. Koittakaa huviksenne vaihtaa päikseen kommenteista se, kumman puolesta henkilö argumentoi, niin huomaatte miten vihamielisiä kirjoitteluita “uskonnollisesta suuntauksesta” kirjoitatte.
helmikuu 8, 2012 klo 15:30
Kiitos asiallisesta kirjoituksesta!
Aamenen paikka…
Surullista, että ns. kansankirkossa ei ole mielipiteen- ja sananvapautta. Kotimaankin “suvaitsevaisuus” on helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. =Tyhjää, tekopyhää sanahelinää, moraalisesti ja eettisesti kestämätöntä. Ns kansankirkko on ollut usein ja opportunistisesti liitossa pahuuden voimien, kuten natsismin ja kommunismin, kanssa, ja kapitalistisen rahavallan, kulloistenkin suhdanteiden ja vallanpitäjien mukaan. Kotimaakin tuki aikanaan Hitleriä! Raha ratkaisee, raha ja liberaalipiispojen valta…Uskon, että tämän Suomenkin kirouksen olevan ja ns. esivallan lailla tukeman homoagendan takana on pahuuden henkivallat. = Saatana ja demonit. Onneksi Jeesus on suurempi kuin paha !!! Hallelujaa !!!! Alas politisoitunut, korruptoitunut, jumalaton “kansankirkko”, Baabelin portto… !
helmikuu 15, 2012 klo 13:00
Eikö Raamatussa sanota homoudesta tarpeeksi selvästi, että se on syntiä. Näin sekä Vanhassa Testamentissä että Uudessa Testamentisä. Eikö Jumalan Sana olekaan enää uskottavaa. Eikö se olkaan enää elävän Jumalan Sanaa, josta tulee totella sekä kunnioittaa? Kyselee Jumalan lapsi!
toukokuu 9, 2012 klo 19:21
Kovin valitettavaa, mutta niin tavallista kirjoitella tällainen vuodatus nimettömänä, ikään kuin tarvitsisi häpeillä omia mielipiteitään.
Koska sinä et ilmaise itseäsi en ilmaise minäkään, mutta sen sanon, että kaikenlainen erilaisuuden pelkääminen kertoo huonoa yksilön käsityskyvystä ja tunne-elämästä. Se kertoo pelkuruudesta ja ahtaudesta korvien välissä.
Seksuaalisuus on jokaisessa meissä, se on totta, mutta onko sitä tarpeen esitellä ja rääpiä mediassa ja vaikuttaako se negatiivisesti muiden kuin Ilkka Kanervan kohdalla viran hoitoon, onkin eri asia.
Mielestäni politiikkaa ei tehdä jalkovälillä, ei edes kirkon politiikkaa. Jos sillä jotain julkisesti tehdään, homman nimi on porno tai prostituutio.
Kivikaudella eläjille tiedoksi: seksuaalisuus ei ole pelkästään ne elimet jalkojen välissä, vaan sitä ohjaa keskiaivoissa oleva alue, joka jokaisella on syntyessään ja joka määrää sen, onko meillä miehen, naisen, kummankin vai ei kummankaan seksuaali-identiteetti. Magneettikuvauksessa nähdään, miten tämä alue toimii jokaisella eri tavalla, eli sukupuolen käsite on liukuva kuten hiusten väri.
Kaikkien ei todellakaan tarvitse lisääntyä, meitä on jo tarpeeksi, joten tästä lähes viimeisestä tabusta voitaisiin jo luopua vanhanaikaisena taikauskona. Maa ei ole litteä, vaikka kirkko niin väitti, eikä aurinko kierrä maata.
Kumma kyllä miehellä ja naisella on yhtä monta kylkiluutakin, vaikka mieheltä pitäisi puuttua yksi. Jumalalle taisi sitten tulla laskuvirhe, kun miestä muovasi, vai mitä.
toukokuu 10, 2012 klo 10:36
Tämä “vuodatus” julkaistiin täysin nimellisenä Kotimaassa ja sitten tällä blogilla, jonka kirjoittaja on kaikkien tiedossa, jotka tajuavat lukea “Kuka?” -tekstin oikeasta laidasta.
Totta maar, kaikkien ei tarvitse lisääntyä. Kirkko ei koskaan väittänyt maan olevan litteä, geosentrismistä voit väitellä Robert Sungenisin kanssa. Olisi houkuttelevaa tehdä samanlainen psykoanalyysi antikristillisistä heitoistasi kuin sinä teit seksuaalieettisestä pohdinnasta - se, että kelpuuttaa tuon viimeisen “argumentin” julkaistavaksi edes kommenttiruudussa kertoo jo paljon…
toukokuu 10, 2012 klo 10:46
Sukupuolisuudesta ja sen liukuvuudesta kuten hiusten väri - tänään sattui Zenitissä olemaan tällainen artikkeli, joka sivuaa aihetta yhdestä kat. näkökulmasta:
In my last column titled “The New Pangenderism” I mentioned a condition called “intersex,” in which the sex of a child, because of the anomalous formation of physical characteristics that ordinarily distinguish a male from a female, can be very difficult to determine.
Formerly referred to as “hermaphroditism” (from the names of the Greek deities Hermes and Aphrodite, the male and female gods of sexuality), intersex is actually a group of conditions under the larger category of disorders of sex development. Because of genetic and/or anatomical abnormalities, a child may possess both male and female biological characteristics. They may have ovaries, a partial or whole uterus and a penis, or an abnormally large clitoris that appears like a penis. Or they may have a partially formed vagina, with one ovary and one testicle, or rudimentary tissue of both (“ovotestes”), or just one, or neither. The discrepancy between the external genitals (penis, vagina) and the internal genitals (the testes and ovaries) may be coupled with chromosomal anomalies. Rather than the ordinary patterns of sex chromosomes (XX-female or XY-male), they may have only a single sex chromosome (XO), or an extra sex chromosome (XXY or XXX), or chromosomal sex reversal (XY-female, XX-male). The condition is quite rare; conservative estimates put the number at about 1 in 4,500 births (others say as many as 1 in 2,000), roughly as prevalent as cystic fibrosis.
In the past, doctors routinely responded to an intersex birth by recommending genital surgery, more often than not, the construction of female genitals since vaginas were easier to make than penises. This was the case whether or not the sex of the child was a settled fact. The trend was partially due to the bogus theories on sex and gender of the infamous Johns Hopkins psychologist and “sexologist” John Money (1921-2006). Money drove a wedge between the concepts of “genital sex,” a crude function of biology, he thought, and “gender identity,” which he believed was more basic to personal identity and was the product of how a child was raised (i.e., was “socially constructed”).
When Money came across the boy David Reimer in 1966, victim of a botched circumcision that burned off most of his penis, the reckless doctor recommended that physicians “reassign” the boy as a female by amputating his testicles, surgically constructing a vagina, pumping him full of female hormones to “feminize” him and raising him as a girl (David was given the name “Brenda”). The vicious experiment was a total failure. David lived a tortured life of confused identity, later rejecting his imposed female identity and finally shooting himself in the head in 2004 at the age of 38 (see the excellent but horrifying story of David Reimer in John Colapinto’s, “As Nature Made Him: The Boy Who Was Raised as a Girl”).
The brazen sexologist was celebrated as a far-sighted harbinger of sexual liberation (including open marriages, pornography and consensual pedophilia) until Milton Diamond exposed the truth about the Reimer case in the late 1990s. The unrepentant Money insisted to the end that the negative response to the exposé was a product of right-wing media bias and “the antifeminist movement,” complaining that “(his opponents) say masculinity and femininity are built into the genes so women should get back to the mattress and the kitchen.” So much for David Reimer.
In the last 10 years, clinical overconfidence on how best to respond to intersex births has moderated. Most doctors reject the Money thesis that gender is malleable enough to erase and reassign at will. But according to the Intersex Society of North America (ISNA), there is still a tendency to rush to “cure” the condition early on by using surgical, hormonal and psychological treatments. The ISNA points to numerous cases where individuals have suffered severe psychological and physical damage as a result of gender rush-to-judgments and subsequent treatments by doctors. The society has done a great deal of good advocating for a “patient centered” approach to the condition: for telling intersex children and adults the truth, for unconditionally accepting them, and for raising awareness in the community about the sufferings they often experience.
Unfortunately, the ISNA simultaneously advocates a pangenderist view of sex and gender. It denies that every human person is either male or female, that intersex is an anatomical/chromosomal disorder, and that any “normalizing” intervention is necessary. It asserts that the condition is merely an “anatomical variation from the ‘standard’ male and female types”; just as the color of one’s skin, eyes or hair vary along a normal continuum, “so does sexual and reproductive anatomy. Intersex is neither a medical nor a social pathology” (reference). Its members seem to believe that if we admit that intersex is a genuine disorder of sex development, we necessarily endorse the view that intersex individuals have less value than those without the condition and that concealment and manipulation are justified.
Catholic teaching
To my knowledge, no official Catholic teaching has addressed the problem of the intersex condition. My comments therefore should not be taken as settled Church teaching. Yet the following points seem to me to be consistent with what the Catholic faith does hold and teach.
First, because of the Christian doctrine of creation, especially the teaching of Divine Revelation that human persons are made “in the image of God … male and female” (Genesis 1:26-27), we must reject the view that the intersex condition represents a person who is not or may not be either ontologically male or female. It may be difficult, even effectively impossible to determine with certitude; but our lack of certitude should not be taken as an indication of a factual ambiguity about the nature of the intersex person, only ambiguity in our measure of knowledge.
Second, if the sex of a child is certain, as it may be in the case of some partial intersex conditions, then, I believe, parents are justified in adopting therapeutic interventions aimed at correcting the disorder and normalizing the body anatomy and chemistry in line with the child’s sex.
Having said this, any rush-to-judgment as to the question of the child’s sex and hence any simplistic surgical assignment of sexual identity would be gravely immoral because it would be unfair to the child. A parent’s discomfort at his or her child’s condition, fear of embarrassment — “it’s just not normal” — is not in itself a reason to surgically assign a sex in the absence of clear evidence. And clear evidence may be elusive.
Parents should have “moral certitude” of their child’s sex before they make permanent surgical interventions determining the sex in one direction or the other. Moral certitude is reached when all reasonable doubts to the contrary have been dispelled.
Does the absence of moral certitude mean that parents should raise an intersex child genderless, or as a kind of “third gender”? No. The ISNA recommends, and it seems to me reasonably, that after rigorous testing (hormonal, genetic, diagnostic) and consultation with other families with intersex children — and, we should add, for Christians, after importunate prayer to God on the child’s behalf (cf. Luke 18:1-8) — parents should “assign” a gender to their child based upon the best evidence; which means they make a provisional judgment regarding the child’s sex and raise the child consistent with that judgment. But they avoid going to the extent of genital assignment surgery.
The parents and doctors then carefully observe the child over time. If serious reasons arise for reassessing their original judgment, then a careful reassessment with the assistance of trustworthy experts should be undertaken. If the child adjusts well, then they should continue confidently to raise him consistent with their original decision. They should always tell the child the truth about his or her condition as appropriate to his or her age. Later, when the child is more mature, perhaps after puberty, they assist the child, without undue pressure, to make the best decision possible about further interventions. The goal throughout is to identify and then support the child in knowing and embracing the sex that God made him or her.