Mietteitä Norjan murhatragediasta
Norjan tragedia lienee koskettanut itse kutakin viimeisen viikon aikana. Olen viime vuosien aikana ollut useamman kerran Oslon keskustassa, eikä kukaan voinut ennustaa, minä päivänä pommi pamahtaisi. Norja oli myös ensimmäinen maa, johon tein itsenäisen ulkomaanmatkan (10 vuotta sitten), joten se on minullekin erityisen läheinen.
Kristinuskon puolestapuhujalle oli tietysti kivuliasta huomioida, että media ilmoitti murhamiehen edustavan fundamentalistista kristillisyyttä tai äärikristillisyyttä. Jokin tässä tiedonannossa mättää, jos vähääkään tuntee kristillistä fundamentalismia. Uskoinkin heti, että jotkut ajattelevat kristityt ottaisivat asiasta selvää ja valottaisivat hieman murhaajan ideologisia taustoja suurelle yleisölle.
Puolustuspuheenvuoroja
Näin tosiaan kävi onneksi Suomessakin suorastaan välittömästi, eikä jokaisen tarvitse erikseen lukea murhaajan 1500-sivuista manifestia päästäkseen perille terroristin mahdollisesta kristillisyydestä. Maanantaina 25.7 eli tasan viikko sitten kolme suomalaista kristinuskon puolustajaa, Soili Haverinen, Juha Ahvio ja Pasi Turunen kirjoittivat asiasta terävät puheenvuoronsa.
Haverinen huomauttaa äärikristityn olevan Kristusta äärimmäisesti seuraava ihminen ja varoittaa murhaajan ideologian yhdistämisestä suomalaisiin herätysliikkeisiin yhteisen nimikkeen verukkeella. Ahvio osoittaa, että murhaaja tunnustautui manifestissaan kristityksi vain kulttuurisesti, ei uskonnollisesti. Turunen rakentaa Haverisen ja Ahvion analyyseille ja muistuttaa, että juuri kirkko tarjosi norjalaisille lohdun ja kokoontumispaikan tragedian keskellä.
Norjan murhaaja liitettiin myös konservatismiin ja äärioikeistolaisuuteen. Samoin kuin “äärikristillisyyttä” on käytetty harhaanjohtavana linkkinä murhaajan ja herätysliikkeiden välillä, näillä kahdella termillä terroriteot on yhdistetty Perussuomalaisiin. 26.7. oli Timo Soinin blogikommentin vuoro. Soini tuomitsee ja suree pahuutta mutta uskoo ja kehottaa hyvään.
Väittelyistä välittämiseen
Keskustelua on käyty vilkkaasti myös Facebookissa ja muilla internetfoorumeilla. Muutama huomionarvoinen silmiini osunut kommentti on jakamisen arvoinen. Ensinnäkin on vältettävä liian helppoja vastauksia. On helppoa kieltää murhaajan olleen mikään kristitty, mutta silti hänen ajattelussaan kristinusko tarjosi kulttuurisen ja ideologisen pohjan hänen teoilleen. Pitää kysyä, mitkä kristinuskon ainekset ovat tähän johtaneet.
Ajatus vienee meidät keskiajalle, kirkon ja valtion suhteeseen, Vanhan testamentin käyttöön kirkossa, ajallisen ja ikuisen kuoleman välisen suhteen problematiikkaan yksilön ja yhteiskunnan elämässä. Voisi varmasti hyvällä syyllä argumentoida, että tarvitaan valistunutta teologiaa (joka esimerkiksi tajuaa, etteivät Jeesus ja apostolit käyttäneet Vanhaa testamenttia oikeuttaakseen sotatoimia ideologisia vihollisia vastaan) sekä modernia kirkon ja valtion välistä etäisyyttä.
Toisaalta Turusen mukaan Norjan murhaaja halveksi valistusta edeltävää naiivia kristinuskoa ja kannatti sen valistunutta versiota. Tuleekin mieleen, että miehen tekoihin päästäisiin paljon loogisemmin liberaaleista lähtökohdista kuin fundamentalistikristillisistä. Jos nimittäin vaikkapa homoseksikiellot voidaan sivuuttaa ja Raamatusta valikoida itseä puhuttelevia aineksia oman elämän rakentamiseksi, samalla logiikalla voidaan sivuuttaa myös murhakiellot ja rauhansanoma, jos niin sattuu miellyttämään.
Kuten näkyy, kaikessa on puolensa, eikä asia ole yksinkertainen. Tätä tekstiä ei ole syytä lukea hyökkäyksenä eikä oikeastaan puolustuksenakaan. Tarkoitukseni oli esitellä tämän blogin aihepiirin kannalta kiinnostavia puheenvuoroja ja ajatuksia Norjan tragediasta.
Mutta tragedia on tragedia. Toinen tärkeä Facebook-kommentti huomioi, että pitää varoa tragedian muuttamista pelkäksi keinoksi puolustaa omaa ideologiaansa tai hyökätä toista vastaan. On syytä surra, rukoilla, osoittaa tukea, voittaa paha hyvällä. Eilen Helsingissä marssi suuri hiljaisuuden rikkomisen mielenosoitus vihaa vastaan. Yksi saaren selviytyjistä totesi jo kuuluisiksi tullein sanoin: “Jos yksi ihminen pystyy näyttämään näin paljon vihaa, ajatelkaa kuinka paljon rakkautta me kaikki voimme näyttää yhdessä.”
Explore posts in the same categories: Kristinusko ja yhteiskuntaAvainsanat: äärikristillisyys, fundamentalismi, konservatismi, liberalismi, murha, murhaaja, Norja, tragedia
You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.
elokuu 3, 2011 klo 2:02 pm
Mielestäni tämä nuori mies oli rakkautta vaille jäänyt ja siksi lapseuteen jumittunut (ei aikuinen siis) Hänen koko elämänsä aikana puuttui yksinkertaisesti isä jokaisessa päivässä, (jos ei mukaan lueta ensimmäistä elinvuotta) kuten suurimmalta osalta nykyajan miehiltä. Viha oli ehkä alkuun saanut hylkäämisen kokemuksesta :( Isyyden puute leimaa koko aikakauttamme. Sen voi nähdä myös Jumal - rakastava isä ei ole läsnä meidän aikanamme.