Hyviä uutisia

Teini-ikäisille tytöille suunnatun Demi-lehden nettisivustolla käytiin uudenvuoden alla kiivas keskustelu artikkelistani esiaviollisesta seksistä. Kommenttien runsauden takia on mahdotonta vastata kaikkeen, mutta joitain päälinjoja ja vastauksia niihin voi kyllä hahmotella.

Tilastotiedot ja lähteet

Demi-keskustelussa toistui minulle aiemminkin esitetty kritiikki siitä, että annetuissa tilastotiedoissa ei ole mitään lähdeviitteitä. Olen ollut tietoinen tästä puutteesta, samoin kuin joidenkin yksittäisten argumenttien puutteellisuudesta. Sivujen vakituiset artikkelit ovat jo muutamia vuosia vanhoja, ja ne kaipaisivat kaikki päivitystä ja lähdetietoja. Ne ovat ajalta ennen akateemisen teologian opiskeluani ja siksi osin jossain määrin naiiveja verrattuna siihen, mitä nyt aiheista kirjoittaisin.

Perusajatusten ja pääargumenttien takana seison kuitenkin edelleen, ja koska suurin osa lukijoista tuskin on akateemisen teologian opiskelijoita, olen antanut artikkelien pysyä sellaisinaan ja odottaa aikaa, jolloin ehdin tehdä kokonaisvaltaisen päivityksen.

Seksuaalimoraaliartikkeleiden tilastotiedot eivät kuitenkaan ole tuulesta temmattuja. Annan seuraavassa muutamia viitteitä tutkimuksiin, joista väitetyt asiat käyvät ilmi. Avoliittoeroista ja avoliitossa asuneiden eroprosentin suuruudesta avioon odottaneihin verrattuna: Bennett, et al., “Commitment and the Modern Union: Assessing the Link Between Premarital Cohabitation and Subsequent Marital Stability,” American Sociological Review 53:1 (February 1988), 127–138.

Avoliitossa asuneiden avioliittojen laadun huonommuudesta verrattuna avioon odottaneisiin: Elizabeth Thompson and Ugo Colella, “Cohabitation and Marital Stability: Quality or Commitment?” Journal of Marriage and the Family 54 (1992), 263; John D. Cunningham and John K. Antill, “Cohabitation and Marriage: Retrospective and Predictive Consequences,” Journal of Social and Personal Relationships 11 (1994), 90. Koray Tanfer and Renata Forste, “Sexual Exclusivity Among Dating, Cohabiting, and Married Women,” Journal of Marriage and Family (February 1996), 33–47. Chuck Colson, “Trial Marriages on Trial: Why They Don’t Work,” Breakpoint, March 20, 1995. Lee Robins and Darrell Regier, Psychiatric Disorders in America: The Epidemiologic Catchment Area Study (New York: Free Press, 1991), 64. Marianne K. Hering, “Believe Well, Live Well,” Focus on the Family, September 1994, 4.

Maailmankatsomukset kohtaavat

Monet Demi-keskustelussa esitetyistä kommenteista toivat esille maailmankatsomuksen merkityksen siinä, kuinka avioliittoon ja seksiin suhtaudutaan. Mielenkiintoinen huomio oli se, että sekä seksin että avioliiton merkitystä vähäteltiin ja ihmeteltiin, miksi asiasta pitää tehdä moinen haloo. Toinen huomio, joka liittyy varmasti edelliseen, oli seksin ja avioliiton täysi irrallisuus uskonnosta.

Samaa kieltä on ymmärrettävästikin vaikea puhua, jos toiselle seksi ei ole muuta kuin keino saada nautintoa (ehkäisy kun poistaa lisääntymisaspektin ajatusmaailmasta), eikä avioliittokaan ole muuta kuin sopimus (sen sakramentaalisuus, purkamattomuus ja jumalallinen instituutio kun on poistettu elämänkatsomuksesta). Näyttää siltä, että yhteiskunta, joka ensin alkoi jumaloida seksiä, nosti sen avioliitosta kaiken yläpuolelle ja toi sen joka paikkaan, alkaakin nyt pikku hiljaa vähätellä sitä. Seksi ei ole kovin hyvä jumalana.

Eräs keskustelija ihmetteli, onko muka alusta asti menty naimisiin ennen seksiä, ja toinen, että mitä tekemistä Jumalalla ja Jeesuksella muka on seksin ja avioliiton kanssa. Kyllä, alussa Jumala loi avioliiton miehen ja naisen väliseksi suhteeksi, yhdisti Aadamin ja Eevan yhdeksi lihaksi (1. Moos. 1-2), ja Jeesus (ks. Mark. 10:2-12) tuli muistuttamaan siitä ja selittämään, että jos joku oli tästä poikennut, oli kyse sydämen kovuudesta. Hän myös selitti avioliiton oleman purkamaton, sillä siinä Jumala yhdistää puolisot, eli toisin sanoen näkymätön Jumalan voima (armo) toimii näkyvässä merkissä (aviolupaukset). Tämä onkin sakramentin määritelmä.

Eräs toinen keskustelija epäili, tarkoittavatko haureus tai siveettömyys todella esiaviollista seksiä. Jos lainaamani jakeet eivät itsessään vakuuta, voisi tämän linkin (tosin englanninkielinen) analyysi auttaa - siinä dokumentoidaan termin porneia ja käännöksen fornication merkityskentät, jotka nimenomaan kattavat kaikki avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet. Tämä vastaa myös sille, joka pelkäsi rikkinäistä puhelinta - kun kerran meille on säilynyt Paavalin kirjeen eksplisiittinen opetus, ei asiaa tarvitse epäillä. Lisäisin kuitenkin, että toisin kuin jotkut keskustelijat väittivät, artikkelin perustelut eivät suinkaan olleet yksin uskonnollisia - maalaisjärki ja tilastotiedot olivat yhtä vahvasti mukana.

Suvaitsemattomuus?

Demi-keskustelun lukeminen kertoo paljon yhteiskuntamme ajatusmaailmasta ja auttaa ymmärtämään paremmin, kuinka vahvaan vastavirtaan perinteinen kristillisyys tänään ui. Toisaalta suuri osa vastakkaista mieltä olevista tuntuu kunnioittavan myös kristillistä vakaumusta. Oman vakaumuksen julistaminen totuudeksi nostaa kuitenkin monien karvat ja verenpaineet uusiin korkeuksiin. Emme voi perääntyä: kristinusko on kristinuskoa, eli uskoa siihen, että Kristus on Jumalan ensimmäinen ja viimeinen sana ja että siksi tämä oppi on totuus, ja lopullinen sellainen.

Joku suuttui Raamatun ja artikkelini ahdasmielisyydestä, mutta syntien ja syntisten erottelu ei käynyt kaikille selväksi. Yksittäiset artikkelit ovat tietysti aina irrallisina yksipuolisia, ja kokonaiskuvan saamiseksi pitäisi lukea enemmän. Tehtäköön tämä selväksi: esiaviollista seksiä harrastaneet voivat pelastua, Jumala haluaa antaa heille anteeksi, Jumala rakastaa homojakin ja haluaa heidän pyhyyttään. Mutta jos ihminen pysyy katumattomana Jumalan tahdon vastaisessa moraalittomassa synnissä, hän asettaa itsensä Jumalan tuota syntiä kohtaavan tuomion alle.

Emme tuomitse ihmisiä, mutta emme voi olla kutsumatta pahaa pahaksi. Henkien erottamiseksi siteerattakoon toisen puolen asennetta. Vaikka Demin nettisivuilla sanotaan painokkaasti, että “toisten kuvien ja mielipiteiden haukkuminen on demi.fissä ankarasti kielletty”, sain osakseni seuraavat mairittelevat kuvaukset joiltakuilta keskustelijoilta: “Vittu mitä paskaa”, “toi tantta on vaan pipi päästään”, “vittu jos joku oikeesti tota mieltä niin on kyll pipi päästään”, niin että eräs keskustelija kommentoikin: “Ihana lukea demittäjiltä näin asiallista ja kypsää tekstiä.”

Paavali tiesi mistä puhui…

Yllättävän monet kommentit saivat minut ajattelemaan Paavalin kuvausta ihmiskunnan tilasta ja vahvistivat vain sen totuutta ja viisautta. Monet keskustelijat ilmaisivat tuntevansa sympatiaa ja vetoa esiaviollista pidättyväisyyttä kohtaan, mutta suuri osa ei vain halua elää sitä todeksi, koska tykkää sen tuomasta nautinnosta niin paljon. Elämä on liian lyhyt odottamiseen. “Ellei kuolleita herätetä eloon, niin ‘syödään ja juodaan, huomenna kuollaan’. Älkää eksykö!” (1. Kor. 15:32-33)

Muita suuria ryhmiä keskustelijoissa olivat ne, jotka eivät jaksaneet edes lukea artikkelia (ja silti kommentoivat palstalle kliseillä, jotka itse artikkeli moninkertaisesti kumoaa, kuten “auto pitää koeajaa” ja “en ostaisi sikaa säkissä”) ja ne, jotka julistivat autonomiansa kaikista jumalista ja sanoivat olevansa oikeutettuja panemaan ketä, missä ja milloin huvittaa. Jumalan mielipide ei voisi heitä vähempää kiinnostaa.

Paavali puhuu ihmisistä, jotka “pitävät totuutta vääryyden vallassa” (Room. 1:18). “He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa… Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan.” (Room. 1:25-26) “Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.” (Room. 1:32)

Jumalalla on kuitenkin tutkimattomat tiensä, ja hän tarjoaa Kristuksessa totuutta, sovitusta, todellista rakkautta ja rauhaa. Hänen armonsa ja kärsivällisyytensä kutsuvat ihmisiä kääntymykseen (Room. 2:4). Pyhä Henki kääntää sydämiä kaikkina aikoina, kirkko pysyy totuudessa loppuun asti. Demi-keskustelu osoitti myös, että vaikka monien ajatukset “ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt” (Room. 1:21), ihminen voi huomata sydämeensä kirjoitetun Jumalan lain vaatimuksen, kun omatunto siitä syyttämällä tai puolustamalla todistaa (Room. 2:15). Alla lopuksi muutama sitaatti osoituksena tästä:

“Nostan hattua niille jotka on tota mieltä. Koskemattomuushan on lahja elämänkumppanille, varmasti suurin lahja mitä koskaan voi kukaan toiselle antaa, ja uskoisin että kuka tahansa olisi otettu siitä. Päätyisin myös itse tähän ratkaisuun jos se olisi silloin tullut mieleen. Olin silloin niin lapsi ja niin tietämätön mistään, että sitä on nyt paha surkutella.”

“Nyt lukiessani artikkelia minua alkoi todella harmittamaan päätökseni, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.”
“Toki olisi ihanaa säästellä itseään sille yhdelle ja ainoalle kumppanille. Ja tosiaan mitään suurempaa lahjaa avioliitolle kumppani ei voi toiselleen antaa kuin oman neitsyytensä.” “paska, itteeni rupes kaduttaa että en ole neitsyt :s” “Minä ja kihlattuni ollaan päätetty odottaa avioliittoon. :) <3"

Explore posts in the same categories: Seksuaalimoraali

This entry was posted on tammikuu 4, 2010 at 6:47 pm and is filed under Seksuaalimoraali. You can subscribe via RSS 2.0 feed to this post's comments. You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.