Hyviä uutisia

Olen lukemassa Scott Hahnin vastajulkaistua väitöskirjaa Kinship by Covenant - A Canonical Approach to the Fulfillment of God’s Saving Promises (Anchor Yale Bible Reference Library - 2009), joka on kirjoitettu uudelleen kahteen otteeseen uuden tutkimustiedon lisääntyessä. Asiaa on niin runsaasti, että kirjan löytöjä on käytävä läpi useammassa osassa. Tässä ensimmäisessä osassa hahmottelen Hahnin tutkimustuloksia liiton käsitteestä ylipäänsä sekä kahden Mooseksen kanssa/kautta ja kolmen Abrahamin kanssa/kautta tehdyn liiton luonteesta ja lupauksista.

Liiton käsite

Kirjan ensimmäiset sivut ovat tiivistä tutkimushistoriaa ja osoittavat, kuinka paljon liiton käsitteestä on viime vuosikymmeninä ja -satoina kirjoitettu ja väitelty. Hahn käy läpi eri tutkimuksia ja päätyy määrittelemään liiton aina kaksipuoliseksi jossain mielessä, seuraten tutkijoita kuten Cross, Hugenberger, Freedman, McCarthy, Kalluveettil ja vastoin niitä, jotka ovat pitäneet liittoa yksipuolisena legalistisena velvoitteena (Wellhausen, Kutsch, Perlitt, Nicholson). Liitto (ja siihen liittyvä tai sen kanssa synonyyminen vala) on perheoikeuksien ja -velvollisuuksien siirtämistä henkilölle tai ryhmälle oikeudellisesti/itse valitusti (ei siis luonnollisesti). Esim. adoptio ja avioliitto ovat tällaisia akteja. (ks. s. 1-28)

Liiton määritelmä ei kuitenkaan riitä, sillä on olemassa kolme erilaista liittotyyppiä. Tämä oli minulle uutta ja avartavaa. Hahn seuraa tutkijoiden yleisesti tunnustamaa jaottelua, vaikka tunnustaakin jaottelun puutteet tietyissä tapauksissa. Liittotyypit ovat: 1) Perheliitto (Kinship Covenant tai Parity Covenant) - molemmat osapuolet ovat suurin piirtein tasaveroisia. 2) Sopimusliitto (Treaty Covenant tai Vassal Covenant) - liiton velvollisuudet annetaan ylemmältä osapuolelta alemmalle. 3) Lahjoitusliitto (Grant Covenant tai Covenant of Promise) - liiton velvollisuudet ovat pääasiassa ylemmällä osapuolella, joka omasta aloitteestaan lahjoittaa liiton uskolliselle palvelijalle.

Tämän jälkeen Hahn käy läpi jokaisen liittotyypin esiintymistä VT:ssä. Perheliittoja ovat mm. Abrahamin ja Abimelekin liitto (1. Moos. 21), Iisakin ja Abimelekin liitto (1. Moos. 26), Jaakobin ja Labanin liitto (1. Moos. 31) sekä Siinain liitto (2. Moos. 24). Sopimusliittoja ovat mm. Juudan ja Assyrian kuninkaan liitto (2. Kun. 16), Israelin ja Syyrian kuninkaan liitto (2. Kun. 20) ja Deuteronomiumin liitto (5. Moos. 27). Lahjoitusliittoja ovat mm. liitto Nooan kanssa (1. Moos. 6-9) sekä Abrahamin, leeviläisen pappeuden ja Daavidin liitot, joille jokaiselle omistetaan oma luku ja joista Abraham pääsee käsittelyyn vielä tässä postauksessa.

Mooseksen kautta tehdyt liitot

Eräs hyvin mielenkiintoinen ja minulle uusi tutkimustulos tai argumentti Hahnin kirjassa on Siinain ja Deuteronomiumin liittojen erottaminen kahdeksi erilliseksi liitoksi. Siinailla tehdään perheliitto, jossa sekä Jumala että Israel hyväksyvät liiton merkin, vihmotun veren, joka symbolisoi sekä kuoleman kirousta, jonka molemmat osapuolet vannovat päällensä, jos eivät pidä liittoa, ja toisaalta yhtä verta olemista eli perhesuhdetta: ”Israel on minun esikoispoikani” (2. Moos. 4:22). (Hahn s. 44-48)

Deuteronomium erotetaan Horebin (Siinain) liitosta jakeessa 5. Moos. 29:1 (KR -33): ”Nämä ovat sen liiton sanat, jonka Herra käski Mooseksen tehdä israelilaisten kanssa Mooabin maassa, sen liiton lisäksi, jonka hän oli tehnyt heidän kanssaan Hoorebilla.” Toinen liitto tarvittiin Israelin heimojen palauttamiseksi vakavan lankeemuksen jälkeen (4. Moos. 25, ks. 4. Moos. 3:29 ja 4:3-4). Deuteronomiumin liitossa Jumala on yhä kauempana Israelista (hän ei enää ilmesty jyrisevänä eikä tuli- ja savupilvenä vaan on hiljaa) ja Mooseksen välimiesasema korostuu (kansa kuulee Jumalan sanoista vain 10 käskyä - 5. Moos. 5:6-21, muut sanat tulevat Mooseksen tulkitsemina ja välittäminä).

Deuteronomium on ”laki maallikoille” - suuri osa käskyistä liittyy heimojen elämään luvatussa maassa, eikä rituaalisia määräyksiä papistolle anneta kuten 3. Moos.:ssa. Deuteronomium toimii myös Israelin ”perustuslakina”, joka erottaa Israelin pakanakansoista, kuten jo Josephus kuvasi. Myöhemmin Hahn tulee argumentoimaan, että Paavalilla on juuri tämä Deuteronomiumin laki mielessään Gal. 3:n argumentissaan. Deuteronomium oli myös myöhemmässä juutalaisessa traditiossa suullisen lakitradition lähde, tietynlainen ”proto-Mishna”. Deuteronomium on myös Mooseksen jäähyväispuhe. Deuteronomiumissa on useita lakeja, joita ei löydy muualta Toorasta, kuten kuuluisa Jeesuksen mainitsema avioeromyönnytys (5. Moos. 24) sekä pyhäkköä, kuningasta, sotimista ja koronkiskontaa koskevia määräyksiä. (Hahn. s. 68-73)

Deuteronomiumin ja Siinain välillä on muitakin eroja: Exoduksen kuvaukset Israelista esikoisena ja pappisvaltakuntana (2. Moos. 19:6) ovat poissa Deuteronomiumissa (Israel ei menetä statustaan mutta painotus on toinen - nyt painotus on vasallisuhteessa) ja liiton vahvistus on hyvin erilainen. Siinailla vannominen oli molemminpuolista, nyt Israelia uhataan välttämättömillä kirouksilla (5. Moos. 27-30). Tosin mukana on myös lupaus eksiilinjälkeisestä palautuksesta ja sydänten ympärileikkauksesta - käsketty inhimillinen toiminta muuttuu luvatuksi jumalalliseksi lahjaksi (5. Moos. 30:1-6). (Hahn s. 74-79)

Siinain ja Deuteronomiumin erottelu ei ole moderni keksintö. Jo Hesekielin kirjassa puhutaan siitä, kuinka Jumala antoi Siinain liiton (Hes. 20:10-11 vrt. 3. Moos. 18:5) ja kuinka kansa lankesi palvomaan kultaista sonnia yms. (Hes. 20:13-14 vrt. 2. Moos. 32). Hes. 20:18-20 siirtyy kertomaan, kuinka Jumala antoi toiselle sukupolvelle uuden mahdollisuuden, jos he pärjäisivät vanhempiaan paremmin lakien pitämisessä. Toinenkin sukupolvi kapinoi (20:21), mistä seurasi sarja rangaistuksia: Israelin hajottaminen kansojen sekaan, uudet käskyt, ”jotka eivät olleet hyviä” ja ”joista he eivät voineet elää” sekä esikoisten uhraaminen. (Hes. 20:23-26) Kaikki nämä perustuvat Deuteronomiumiin. (ks. Hahn. s. 80-82)

Abrahamin kanssa tehdyt liitot

Myös Abrahamin kanssa tehtiin Hahnin mukaan useampia liittoja - kaikkiaan kolme (1. Moos. 15, 17, 22). Abrahamille annettu lupaus 1. Moos. 12:ssa toteutuu näissä kolmessa liitossa. Hahn ehdottaa seuraavanlaista kirjallista struktuuria Abrahamin lupaukselle (1. Moos. 12:2-3):

A Niin minä teen sinusta suuren kansan,
B siunaan sinut
A’ teen sinun nimesi suureksi,
B’ ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
B” Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat,
A” ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä

Hahn argumentoi perusteellisesti, että A vastaa 1. Moos. 15:n liittoa (”suuri kansa”), A’ 1. Moos. 17:n (”suuri nimi”) ja A” 1. Moos. 22:n (”kansojen siunaus”). Esim. 1. Moos. 12:n jälkeen sana ”kansa” esiintyy seuraavan kerran 1. Moos. 15:ssa ja ”nimesi” esiintyy seuraavan kerran 1. Moos. 17:ssa, kansojen siunauksen ajatus puolestaan toistetaan 1. Moos. 22:ssa. (Hahn s. 101-111)

Vielä mielenkiintoisempi on Hahnin argumentti, jonka mukaan Abrahamin elämänvaiheet ja liitot vastaavat hänesta polveutuvan valitun kansan, Israelin, vaiheita ja myöhempiä liittoja, nimittäin Siinain, Moabin ja Siionin liittoja. Jälleen kerran voin mainita vain murto-osan Hahnin monista ja huolellisesti dokumentoiduista argumenteista.

1. Moos. 15:n liiton ja Siinain liiton välisiä yhteyksiä ovat mm. 1. Moos. 15:7 ja 2. Moos. 20:2 sekä se, että molemmat koskevat ”kansan” merkitystä ja asemaa. Abrahamin leikkaamien eläinten ja Siinain lain välillä on selviä yhteyksiä. Teofaniat 1. Moos. 15:12-17:ssa ja 2. Moos. 19-20:ssa vastaavat toisiaan. 1. Moos. 15:8:ssa luvatun maan rajat vastaavat 2. Moos. 23:31:n lupaamia rajoja.

1. Moos. 17:n ja Moabin (Deuteronomiumin) liiton välillä on useita kielellisiä yhteyksiä (kuten teema ”vaeltaa Jumalan edessä” ja ”olla moitteeton”). Lisäksi 1. Moos. 17:6 tuo ensimmäistä kertaa esiin idean kuninkaista Abrahamin jälkeläisinä, samoin 5. Moos. 17:14-20 ensimmäistä kertaa säätää kuninkaita koskevia lakeja. Lisäksi molemmat liitot ovat tyypiltään sopimusliittoja, joissa vain alempi osapuoli vannoo valan ja saa päälleen liiton velvollisuudet ja mahdolliset kiroukset.

1. Moos. 22:n ja Siionin eli daavidilaisen liiton välillä on myös lukuisia yhteyksiä. 2. Aik. 3:1 identifioi Moorian vuoren Siionin kanssa. Lisäksi molemmat liitot ovat lahjoitusliittoja, joissa vain ylempi osapuoli eli Jumala vannoo valan ja ottaa omakseen liiton pitämisen velvollisuuden. Lisäksi 1. Moos. 22:n lupaukset täyttyvät vasta Siionin liitossa, jonka aikana kaikki kansat saivat siunauksen (Ps. 72:17). (Hahn s. 112-118)

Liittojen keskinäiset suhteet

Edellä esitetyn lisäksi jokainen liitto Israelin historiassa ennakoi seuraavaa liittoa, jossa se saa täyttymyksensä. 1. Moos. 15:n liitto koskee ”kansaa”, siis maata ja jälkeläisiä, ja tämä vastaa Siinain liittoa (ks. yllä). Siinain liitto kuitenkin rikottiin ja uudistettiin Deuteronomiumissa, ja vasta Deuteronomiumin liiton vahvistamisessa Joos. 8:30-35:ssä Israel saapuu 1. Moos. 15:ssa ja 2. Moos. 24:ssä luvattuun maahan.

Deuteronomium katsoo toisaalta taaksepäin Siinaille ja uusii sen, mutta toisaalta se katsoo eteenpäin ja ennakoi daavidilaista liittoa Siionilla. Vasta Daavidin ja Salomon aikana pystytetään keskitetty pyhäkkö (5. Moos. 12:14), Israel hallitsee muita kansoja (5. Moos. 15:6) ja Tooraa noudattava kuningas istuu valtaistuimella (5. Moos. 17:14-20).

Daavidilainen liitto tekee saman kuin Deuteronomium: se katsoo taakse ja täyttää edellisen liiton, mutta samalla se katsoo eteenpäin ja ennakoi uutta liittoa, joka yksin täyttää Daavidin jälkeläiselle annetut kunniakkaat lupaukset. Matteuksen evankeliumin alku esittelee Jeesuksen Abrahamin ja Daavidin poikana (1:1), joka täyttää molemmille näille patriarkoille annetut lupaukset. (Hahn s. 120-123)

Täten saamme seuraavanlaisen kaavion: Abrahamin kanssa tehdyt liitot vastaavat seuraavia Israelin kansan liittoaikakausia: 1) 1. Moos. 15:n liitto -> Siinai (2. Moos. 19-24) -> Deuteronomium (Joos. 8) 2) 1. Moos 17:n liitto -> Deuteronomium -> Daavid (2. Sam. 7) 3) 2. Moos. 22:n liitto -> Daavid -> Uusi liitto (Luuk. 22)

Jäämme odottamaan lukuprosessin etenemistä sekä Siionin ja Uuden liiton käsittelemistä…

This entry was posted on 24.8.2009 at 18:48 and is filed under Kirjaesittelyt ja -arviot, Raamattuteologia. You can subscribe via RSS 2.0 feed to this post's comments. You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.