Hyviä uutisia

Jatkamme pääsiäisviikon tutkiskelua Jeesuksen pelastustyön merkityksestä ja vaikutuksesta. Viimeiset asiat ovat monille uusille Jeesukseen uskoville tunnustuskunnille ja lahkoille äärimmäisen keskeisiä. Hyvin monille on epäselvää, mikä on katolinen näkemys tuhatvuotisesta valtakunnasta ja muista lopunaikoihin liittyvistä tapahtumista.

Ylöstempaus (Rapture)

Eräs yleinen mutta kristinuskon historiassa hyvin nuori protestanttinen käsitys lopunajoista on, että kristityt temmataan ylös ja pois maan päältä olemaan Jeesuksen kanssa taivaassa sillä aikaa, kun maan päällä on suuri ahdinko. Tämän jälkeen Kristus palaa kirkkonsa kanssa uudestaan maan päälle hallitsemaan maailmaa tuhanneksi vuodeksi. Vasta tämän tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen koittaa viimeinen tuomio ja maailmanloppu. Vaikka tätä opetusta ei löydy Raamatusta eikä kenenkään kristityn uskosta ennen 1800-lukua, joitain asiaan liittyviä raamatunkohtia on varmasti hyvä käsitellä.

”Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.” (1. Tess. 4:15-17)

”Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.” (Matt. 24:41)

”Yksi vanhimmista kysyi minulta: ’Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?’ Minä vastasin: ’Herra, sinä sen tiedät.’ Hän sanoi minulle: - Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:13-14)

Nämä ja muut raamatunkohdat voidaan yhdistellä opettamaan edellä kuvattua protestanttista oppia (josta on itse asiassa olemassa lukuisia erilaisia versioita).

Todellisuudessa Jeesuksen toinen tuleminen ja maailmanloppu ja viimeinen tuomio ovat samaa tapahtumaa: ”Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Suuren torven soidessa hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut… Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista… ’Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: ’Herrani ei tule vielä pitkään aikaan’, ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen herransa tulee, hakkaa hänet kuoliaaksi ja tuomitsee hänet samaan paikkaan, jossa teeskentelijät ovat. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” (Matt. 24:29-31,44,48-51)

Tässä puhutaan selvästi samasta tapahtumasta kuin edellä siteeratussa 1. Tessalonikalaiskirjeen kohdassa. Koska tämän tekstin mukaan Jeesus tulee ahdingon jälkeen eikä mikään teksti viittaa hänen tulemiseensa ennen ahdinkoa, on fundamentalistinen oppi ylöstempauksesta (tunnetuimmassa muodossaan) ennen ahdinkoa täysin epäraamatullinen. Samasta tapahtumasta puhutaan myös Korinttilaiskirjeessä, ja kyseessä on selvästi maailmanloppu:

”Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.” (1. Kor. 15:51-52)

Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus sanoo, että Jeesus ”on kunniassa tuleva takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet ja hänen valtakunnallaan ei ole loppua”, mitään ei mainita kirjaimellisesta tuhatvuotisesta maanpäällisestä valtakunnasta eikä kristittyjen ennenaikaisesta taivaaseen tempaamisesta.

Tuhatvuotinen valtakunta

Entä Ilmestyskirjan tuhatvuotinen valtakunta? Tuhatvuotisesta valtakunnasta puhutaan vain Ilmestyskirjan 20. luvussa:

”Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet. Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi, syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa.
Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt.
Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti.” (Ilm. 20:1-10)

Katolilainen ei voi uskoa kirjaimellista protestanttista milleniaristista näkemystä tuhatvuotisesta valtakunnasta, mutta kirkko ei ole varsinaisesti antanut erehtymätöntä määritelmää siitä, mitä siitä on ehdottomasti uskottava. On kuitenkin olemassa perinteinen ja yleinen näkemys. Tämä historiallinen katolinen näkemys tuhatvuotisesta valtakunnasta ymmärtää tuhatvuotisen valtakunnan symboliksi kirkosta. 1000 on symboli pitkästä ajasta, jolloin Kristus hallitsee taivaasta käsin maan päällä olevaa valtakuntaansa, kirkkoa.

Tuhatvuotisen valtakunnan ymmärtäminen kirkoksi perustuu Raamattuun. Ilm. 20. luvun alussa selitetään, että tuhatvuotisen valtakunnan alussa Saatana kahlitaan. Useat raamatunkohdat osoittavat, että tämä tapahtui Jeesuksen sovitustyön vaikutuksesta. Joh. 12:31 sanoo: ”Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta.” Joh. 16:10-11 sanoo: ”vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu”. Hepr. 2:14 opettaa: ”Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta”.

Ilmestyskirjan kommentti siitä, että enää ”ei käärme saa johtaa kansoja harhaan”, viittaa siihen, että Kristuksen sovitustyön jälkeen lukuisat kansat saattoivat nyt tulla Jumalan yhteyteen - kristinusko levisi pakanakansoille, jotka olivat palvelleet epäjumalia. Ilmestyskirjan opetus menee yksiin Jeesuksen opetuksen kanssa suuresta ahdingosta, joka iskee ennen maailman loppua ja viimeistä tuomiota.

Tiivistettynä siis katolinen näkemys uskoo Jeesuksen toisen tulemisen ja viimeisen tuomion tapahtuvan samaan aikaan, kuten Raamattu selvästi osoittaa. Tuhatvuotinen valtakunta on jo alkanut, elämme siinä nyt. Maailman lopussa uskovat temmataan taivaaseen, kuten Paavali sanoo, jotta he voisivat olla Jeesuksen kanssa ikuisesti, ja Jumalan viholliset saavat ansaitsemansa rangaistuksen.

This entry was posted on 11.4.2007 at 19:00 and is filed under Eskatologia. You can subscribe via RSS 2.0 feed to this post's comments. You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.