Hyviä uutisia

He tulivat Betsaidaan. Siellä Jeesuksen luo tuotiin sokea mies ja häntä pyydettiin koskettamaan tätä. 23 Jeesus otti sokeaa kädestä ja vei hänet kylän ulkopuolelle. Sitten hän sylkäisi miehen silmiin, pani kätensä hänen päälleen ja kysyi: ”Näetkö mitään?” 24 Mies avasi silmänsä ja sanoi: ”Minä näen ihmisiä — näen ikään kuin puita, mutta ne kävelevät.” 25 Jeesus pani uudestaan kätensä miehen silmille, ja nyt tämä näki tarkasti. Hän oli täysin parantunut ja näki selvästi kaiken. (Mark. 8:22-25)

Satuin joitain päiviä sitten lukemaan edellä siteeratun kohdan. Jos Markus todella keksi tarinan Jeesuksesta ja halusi esittää hänet Jumalan Poikana joka pystyi tekemään mahtavia ihmeitä, jotta ihmiset uskoisivat, olisiko hän kirjoittanut näin? Miksi Jeesuksen piti sylkäistä miehen silmiin? Miksei tämä superhahmo parantanut häntä kerralla, miksi ensimmäinen yritys ei parantanut häntä heti täydellisesti? Mikä on tämä juttu kävelevistä puista? Mielestäni tämä on yksi esimerkki useista evankeliuminkohdista, jotka selittyvät vain sillä, että kirjoittajan tarkoitus oli merkitä muistiin se, mitä todellisessa historiassa todella tapahtui. Keksitty myytti olisi mitä todennäköisimmin kuulostanut kovin erilaiselta.

Jos asiaa ajatellaan teologisesti, Jeesuksen toiminta muistuttaa sakramentaalisuuden periaatteesta. Kokonainen artikkeli tästä on luettavissa täältä . Jeesuksen toimintatapa ennakoi materiaalisten sakramentaalisten merkkien todellista parantavaa voimaa. Toisaalta hänen esimerkkinsä on kaukana evankelisesta joskus jopa gnostilaismaisesta suhtautumisesta materiaan ja henkeen (uskonto on puhdasta hengen aluetta, kaikki materiaalinen haiskahtaa taikauskolta tai on itsessään pahaa).

This entry was posted on 24.3.2007 at 16:59 and is filed under Eksegetiikka. You can subscribe via RSS 2.0 feed to this post's comments. You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.