Pyhä Kolminaisuus
Pyhä Kolminaisuus on historiallisesti ja teologisesti kristinuskon merkittävin dogmi ja tärkein mysteeri. Silti harva ymmärtää koko oppia, useimmat eivät koskaan edes ajattele sitä, ja jotkut vastustavat sitä kiivaasti. Tässä artikkelissa perehdymme Jumalan sisäisen elämän salaisuuteen ja vastaamme yleisimpiin väärinkäsityksiin ja vastaväitteisiin.
Kolminaisuuden selitys
On erittäin valitettavaa, että Kolminaisuus selitetään kristityille lapsille ja nuorille usein täysin harhaanjohtavalla tavalla vertaamalla sitä maallisiin esimerkkeihin. Kynttilässä on vaha, sydän ja liekki, mutta silti se on vain yksi kynttilä. Kananmunassa on valkuainen, keltuainen ja kuori, mutta silti se on vain yksi kananmuna. Mies voi olla toiselle isä (omalle pojalleen), toiselle poika (omalle isälleen) ja kolmannelle aviopuoliso (omalle vaimolleen), mutta silti hän on vain yksi mies. Hyytelön voi jakaa kolmeen osaan, mutta silti jokainen osa on samaa olemusta muiden osien kanssa. Samalla logiikalla selitetään, että Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta silti he kaikki ovat samaa jumalallista olemusta ja täten vain yksi Jumala.
Maalliset esimerkit voivat auttaa ihmisiä ymmärtämään, ettei ole loogisesti täysin mahdotonta, että joku tai jokin olisi samanaikaisesti toisaalta yksi ja toisaalta kolme. Ne eivät silti auta ymmärtämään Jumalaa, sillä Kolminaisuus ei ole verrattavissa mihinkään maalliseen esimerkkiin. Päinvastoin em. esimerkit suuntaavat ihmisten ajatukset pois Jumalan mysteeristä ja johtavat heidät luulemaan, että he ovat nyt ymmärtäneet Kolminaisuuden. Todellisuudessa kaikki maalliset esimerkit kuvaavat harhaoppeja, jotka kirkko tuomitsi jo vuosisatoja sitten.
Mallit, joiden mukaan kolme osaa muodostaa yhden kokonaisuuden tai yksi asia esiintyy kolmessa eri muodossa tai roolissa viittaavat areiolaisuuden ja modalismin harhaoppeihin. Kynttilän sydän ei itsessään ole kynttilä, mutta Poika on itsessään Jumala. Kananmunan kuori ei itsessään ole kananmuna, mutta Pyhä Henki on itsessään Jumala. Isä, poika ja aviomies mainitussa vertauksessa eivät ole kolme erillistä persoonaa, mutta Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme erillistä persoonaa. Hyytelö on jaettu osiin, mutta Jumalassa ei ole osia, hän on jakamaton.
Miten Kolminaisuus sitten tulisi selittää? Koska ylipäänsä tiedämme Kolminaisuudesta vain Jumalan ilmoituksesta, on se ehdottomasti selitettävä Jumalan ilmoituksen eli Raamatun ja tradition avulla. Täten ihmisten katseet kohdistuvat Jumalan sanaan eikä pois Jumalasta maallisiin esimerkkeihin. Näin he myös ymmärtävät, että kyseessä on harrasta mietiskelyä vaativa mysteeri eivätkä erehdy luulemaan, että Jumalan olemuksen voi käsittää yhdellä oppitunnilla.
Oppi Kolminaisuudesta voidaan päätellä useista Raamatun teksteistä. Jeesus mainitsi Kolminaisuuden lähetyskäskyssään: ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19). Raamattu opettaa selvästi, että on olemassa vain yksi tosi Jumala (esim. 5. Moos. 6:4, Mark. 12:29, Jes. 43:10, 45:5, 2. Sam. 7:22, 1. Kor. 8:4, 1. Tim. 2:5, Ef. 4:6, Joh. 17:3). Isä on tämä Jumala (esim. Matt. 11:25, Joh. 17:3, Ef. 4:6, 2. Piet. 1:17), mutta myös Poika on tämä Jumala (esim. Joh. 1:1, 1:18, 20:28, Matt. 1:23, Room. 9:5, Kol. 2:9, Hepr. 1:8, Tit. 2:13), ja samoin myös Pyhä Henki on tämä Jumala (Ap.t. 5:3-4, 2. Kor. 3:17). Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat silti erillisiä ja persoonia, siis erillisiä persoonia (esim. Joh. 14:16-17, 16:5-8, 17:5, Matt. 3:16-17, 2. Kor. 13:13). Täten Jumala on siis yksi Jumala ja kolme persoonaa.
Oppi Kolminaisuudesta tulee myös traditiosta. Apostolien aikalainen Ignatius Antiokialainen kirjoitti 100-luvulla: ”Pyrkikää siis siihen, että olisitte vahvat…Pojassa ja Isässä ja Hengessä…” (Kirje magnesialaisille 13:1) ”Sillä meidän Jumalamme Jeesus Kristus oli Jumalan pelastussuunnitelman mukaan Marian kohdussa, kun tämä oli raskaana…” (Kirje efesolaisille 18:2) 200-luvulla Tertullianus kirjoitti: ”Että on kaksi Jumalaa ja kaksi Herraa, on toteamus, jonka emme koskaan salli päästä suustamme – ei sillä, etteivätkö Isä ja Poika olisi Jumala, tai Pyhä Henki Jumala, ja jokainen heistä Jumala…” (Praxeasta vastaan 13:6) Nikean ja Konsantinopolin ekumeeniset kirkolliskokoukset määrittelivät Kolminaisuuden lopullisesti vuosina 325 ja 381, ja kaikki suurimmat kristilliset kirkkokunnat pitävät näitä määritelmiä sitovina.
Jumalan Viisaus ja Rakkaus
Mitä eroa jumalallisilla persoonilla on, ja miksi Jumalassa on kolme persoonaa? Jumalallisilla persoonilla ei varsinaisesti ole mitään muuta eroa kuin heidän suhde toisiinsa. Kun Jumala toimii ns. itsensä ulkopuolella (esim. maailman luominen), kaikki persoonat toimivat yhdessä. Vaikka usein kutsumme Isää Luojaksi, Poikaa Pelastajaksi ja Henkeä Pyhittäjäksi (kunkin persoonan erityispiirteen tai pääroolin mukaan), itse asiassa kaikki persoonat ovat yhdessä vastuussa esimerkiksi juuri luomistyöstä (1. Moos. 2:7, Joh. 1:3, Kol. 1:16–17, Job. 33:4, Ps. 104:30).
Pyhän Kolminaisuuden salaisuutta on mietitty vuosisatojen saatossa paljon, ja perinteisessä katolisessa teologiassa onkin olemassa kaunis ja havainnollistava tapa selittää Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhdetta toisiinsa sekä sitä, miksi persoonia on kolme.
Lähtekäämme ensinnäkin siitä, että vain Isä Jumala on täysin ilman minkäänlaista alkuperää – hän on syntymätön, ikuinen, ajaton, täydellinen, kaikkitietävä ja kaikkivaltias, kuten jonkun tai jonkin täytyy olla, jotta maailmankaikkeuden olemassaolo ylipäänsä olisi selitettävissä. Koska Jumala on kaikkitietävä ja täydellinen, hän on äärimmäinen Viisaus ja Rakkaus. Filosofit ovat perinteisesti erotelleet, että ihmisessä on järki ja tahto, ja vastaavasti näiden täydellisimmät ilmentymät ovat viisaus ja rakkaus. Juuri näissä asioissa tulee ilmi, että ihminen ei ole eläin vaan Jumalan kuva (1. Moos. 1:26) – ihminen saa järkensä ja tahtonsa sekä kykynsä viisauteen ja rakkauteen Jumalalta, jolla on järki ja tahto ja joka on Viisaus ja Rakkaus.
Koska Jumala tuntee itsensä äärettömän täydellisesti, hänellä on äärettömän täydellinen kuva itsestään. Myös ihmisellä voi olla jonkinlainen kuva itsestään, mutta ihmisen itsetuntemus on aina vajaa ja äärellinen. Ihmisen Jumala voi tuntea täydellisesti, muttei äärettömästi, sillä ihminen on äärellinen. Jumala on kuitenkin ääretön, joten hänen ajatuksensa itsestään on myös äärettömän täydellinen. Tämä ääretön ajatus on toinen jumalallinen persoona. Ihmisten ajatukset ovat myös persoonallisia – puhumme Einsteinin tai Goethen ajatuksista. Jumalan ajatus itsestään on äärettömän ja täydellisen persoonallinen.
Kreikan sana ”Logos”, joka on Raamatussa käännetty muotoon ”Sana”, voi myös tarkoittaa ajatusta tai järkeä. Täten voimme ymmärtää, mitä Johannes tarkoitti kirjoittaessaan: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” (Joh. 1:1) Jumalan ikuisuudessa (”alussa”) lausuma Sana, tai hänen ajattelemansa Ajatus, on itsessään Jumala, koska se on täydellinen, ääretön, persoonallinen – yksinkertaisesti jumalallinen. Koska jumalallinen luonto on jakautumaton, on myös Jumalan Viisauden Sana täydellinen ja tosi Jumala - Jumalan Poika.
Seuraavaksi pääsemme Jumalan Rakkauteen. Rakkaussuhde ei koskaan ole yksin – siihen tarvitaan rakastaja ja rakastettu. Isä Jumala, joka on täydellisellä Viisauden Sanallaan synnyttänyt Jumalan Pojan, rakastaa äärettömästi tätä ainokaista Poikaansa. Poika puolestaan vastaa Isän rakkauteen äärettömästi. Kun sekä Isä että Poika näin vuodattavat itsensä kokonaan tähän äärettömään rakkaussuhteeseen, on tuloksena jumalallinen ja persoonallinen Rakkaus, joka on täten myös itse Jumala - Pyhä Henki.
Juuri tästä syystä sekä mies että nainen luotiin Jumalan kuvaksi (1. Moos. 1:26) – kun mies ja nainen antautuvat toisilleen keskinäisessä rakkaussuhteessa, on tuloksena uusi persoona, joka on tuon rakkauden ilmentymä ja hedelmä, aivan kuin Kolminaisuudessakin.
Poika ja Pyhä Henki, Isä ja Pyhä Henki jne. eivät enää tuota viisauden ja rakkauden suhteillaan lisää jumalallisia persoonia, sillä jumalallinen Viisaus on jo täydellisesti ilmentynyt Pojassa, ja jumalallinen Rakkaus Pyhässä Hengessä. Jumalassa ei siis voi olla useampia persoonia, eikä toisaalta Jumala voi myöskään olla yksinäisyys, sillä silloin hän ei voisi olla Rakkaus. Kaksi persoonaa puolestaan ei voisi olla yhtä muuten kuin hedelmällisyyden ja kolmannen heidät yhteen sitovan persoonan kautta. Samoin mies ja nainen tulevat ”yhdeksi lihaksi” (1. Moos. 2:24) juuri heidän lapsensa kautta, jossa on yhdessä lihassa läsnä sekä äiti että isä.
Väärinkäsityksiä ja vastalauseita
Varteenotettavimmat kolminaisuusopin kieltäjät ovat muslimit, juutalaiset sekä kaikenlaiset modernit areiolaiset (esim. Jehovan todistajat) ja modernit modalistit (esim. ykseyshelluntailaiset). Tämän artikkelin puitteissa olisi mahdotonta vastata kaikkien em. ryhmien kaikkiin argumentteihin, mutta käymme seuraavaksi läpi joitain usein esitettyjä kysymyksiä, vastalauseita ja väärinkäsityksiä.
Suurin osa väärinkäsityksistä perustuu siihen, ettei ymmärretä Jeesuksen olleen myös todellinen ihminen. Khalkedonin kirkolliskokous vuonna 451 julisti Jeesuksen olleen tosi Jumala ja tosi ihminen – hän siis oli täydellisesti sekä Jumala että ihminen, 100 % Jumala ja 100 % ihminen, ei 50 % Jumala ja 50 % ihminen. Täten on täysin turhaa siteerata Jeesuksen inhimillisyyttä painottavia Raamatun tekstejä ja yrittää täten todistaa, ettei Jeesus voinut olla Jumala. Näihin teksteihin kuuluvat mm. maininnat Jeesuksen itkusta, ympärileikkauksesta, janosta, rukoilemisesta jne. Ihmisenä Jeesus oli kaikessa paitsi synnissä meidän kaltaisemme.
Usein kolminaisuusoppi menee myös sekaisin modalismin ja areiolaisuuden kanssa. Joku saattaa huomauttaa Raamatun opettavan, että Jumala on korottanut Jeesuksen oikealle puolelleen (Ap.t. 2:33), joten Jeesuksen täytyy olla eri olento kuin Jumala. Tämä argumentti voisi päteä modalismia vastaan, mutta kolminaisuusopin mukaan Jeesus on eri persoona kuin Isä, ja hän pysyy ikuisesti ylösnousseessa ihmisruumiissaan Isä Jumalan rinnalla. Persoonat eivät koskaan ole sekoittuneet tai yhdistyneet eivätkä koskaan sekoitu eivätkä yhdisty.
Toisaalta joku saattaa sanoa, että Raamattu opettaa, että Jeesus ja Isä ovat yhtä (Joh. 10:30) ja että joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isän (Joh. 14:9), joten Isä ja Poika eivät voi olla erillisiä. Nämä argumentit saattaisivat päteä areiolaisuutta vastaan, mutta kolminaisuusopin mukaan Jeesus ja Isä ovat yhtä (jumalallista luontoa), ja koska Poika on Isässä ja Isä Pojassa (Joh. 14:10), on jokainen, joka on nähnyt Pojan, nähnyt myös Isän. Jeesus ei kuitenkaan koskaan sanonut, että hän itse olisi Isä.
Seuraavassa vielä lyhyt lista usein käytetyistä raamatunkohdista, joilla yritetään todistaa Jeesuksen jumaluus ja täten myös Pyhä Kolminaisuus vääräksi: ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” (Matt. 23:36) ”Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28), ”minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo” (Joh. 20:17), ”ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän” (Joh. 5:19) ja ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.” (Mark. 10:28) ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Matt. 27:46)
Osa näistä ja muista Jeesuksen näennäistä tietämättömyyttä tai voimattomuutta opettavista jakeista voidaan selittää sillä, että vaikka Jeesuksella ”oli Jumalan muoto…hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa…” (Fil. 2:6-7) Ihmisenä Jeesus ei ollut kaikkitietävä, ihmisyydessään hän ei ollut jumalallisen Isänsä vertainen, ja ihmisenä myös hänellä oli Jumala, Isä, jota hän rukoili. Joh. 5:19 vain korostaa Isän ja Pojan tiivistä keskinäistä sidettä – he toimivat yhdessä. Mark. 10:28 ei kiellä Jeesuksen jumaluutta samoin kuin Mark. 12:35–37 ei kiellä Jeesuksen olevan Daavidin poika – Jeesus vain kysyy puhuteltavansa tarkoitusperää.
Loogiset haasteet Kolminaisuudelle kaatuvat useimmiten olemuksen ja persoonien sekoittamiseen. Jumalassa ei ole kolmea olemusta eikä Jumala ole yksi persoona, vaan Jumala on kolme persoonaa ja yksi olemus. Kolminaisuusoppi ei väitä, että 1+1+1=1. Jos yhteenlaskettavat ykköset viittaavat persooniin, on vastaus aivan oikein 3. Jos ne taas viittaavat jumalalliseen luontoon, ei ole oikein kuvata Kolminaisuutta kaavalla 1+1+1, sillä luontoja ei ole 3 vaan 1. Paremmin Kolminaisuutta kuvaisi kaava 1x1x1=1, mikä pitää paikkansa. Ei myöskään ole oikein väittää, että loogisesti luontoja ja persoonia täytyy olla yhtä monta. Esimerkiksi kasveilla on kylläkin 1 luonto, mutta 0 persoonaa. Ei siis ole teoreettista syytä kieltää sitä mahdollisuutta, että Jumalassa voisi olla 1 luonto ja 3 persoonaa.
Muslimien kritiikki Kolminaisuutta vastaan perustuu Muhammedin pahimmanlaatuisiin väärinymmärryksiin kristittyjen uskosta. Koraanissa lukee: ”Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: ’Jumala on Messias, Marian poika’…Totisesti ne ovat harhauskossa, jotka sanovat: ’Jumala on kolmas kolmesta.’ Eihän ole muuta jumalaa kuin ainoa Jumala…Messias, Marian poika, on vain Jumalan lähettiläs; lähettiläät ennen häntä elivät vain aikansa; ja hänen äitinsä oli todellinen nainen; hehän sitä paitsi molemmat söivät maallista ravintoa…Oi Jeesus, Marian poika! Oletko sanonut ihmisille: ’Ottakaa minut ja minun äitini kahdeksi jumalaksenne Jumalan ohella’… Jumalan ei ole soveliasta hankkia itselleen poikaa…” (Suura 5:72,73,75,116, 19:35)
Näistä jakeista käy selvästi ilmi, että Koraani ymmärtää Kolminaisuuden koostuvan kahdesta ihmisestä – Jeesuksesta ja Mariasta – sekä Jumalasta. Jeesuksen ja Marian ihmisyys todistetaan sillä, että he söivät ruokaa, ja täten toivotaan, että kristityt tajuaisivat alkaa palvoa vain Jumalaa. Tämä on yksi parhaista todisteista sen puolesta, että Koraani ei ole kaikkitietävän Jumalan kirjoittama virheetön kirja, kuten muslimit väittävät, sillä se erehtyy perusteellisesti käsityksessään Kolminaisuudesta.
Ensinnäkään Maria ei ole koskaan kuulunut Kolminaisuuteen, vaan Pyhä Henki. Toiseksi Jumala ei ole koskaan ollut yksi kolmesta, vaan jokainen kolmesta, ja jokainen kolmesta on tuo sama yksi ja ainoa Jumala. Kolmanneksi Jumalan rinnalle ei ole otettu kahta muuta, vaan he ovat yhtä ikuisia kuin Jumala – he ovat se sama Jumala. Jeesus ei ole Jumalan Poika, koska Jumala on synnyttänyt tai hankkinut hänet jossain historian vaiheessa inhimillisellä tavalla, kuten muslimit luulevat kristittyjen uskovan, vaan siksi, että hän on Jumalan ikuinen Sana, ennen kaikkia aikoja Isästä syntynyt.
Jos Kolminaisuus on ollut aina olemassa, mikseivät juutalaiset usko siihen? Miksei Jumala ilmoittanut totuutta itsestään Abrahamille, Moosekselle, Daavidille ja muille profeetoille? Näihin kysymyksiin voi antaa useita vastauksia. Koska juutalaisten oli nimenomaan tarkoitus erottua muista kansoista ehdottoman monoteistisinä ja koska heillä oli taipumusta kääntyä muiden jumalien (epäjumalien) puoleen, Jumalan suunnitelmaan kuului ehkä selvyyden vuoksi ilmoittaa Kolminaisuus vasta Messiaan tultua. Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluus ilmoitettiin luonnollisesti vasta sitten, kun Jeesuksen lunastustyön aika oli koittanut ja kun Pyhän Hengen vuodattaminen oli tullut ajankohtaiseksi.
Silti Jumala antoi jo Vanhassa testamentissa vihjeitä Kolminaisuudesta. Kun Jumala loi ihmisen, hän puhui monikossa: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme” (1. Moos. 1:26). Myös heprean Jumalaa tarkoittava sana Elohim on kieliopillisesti monikkopäätteinen, mutta se vaatii silti yksikössä olevaa verbiä (vrt. monta persoonaa, yksi olemus). Kahdessa Vanhan testamentin jakeessa viitataan melko vaikuttavasti koko Kolminaisuuteen: ”Herran (Isä) Sanalla (Poika) ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa Hengellä (Pyhä Henki).” (Ps. 33:6) ”Herra (Isä) on lähettänyt minut (Poika) ja oman Henkensä (Pyhä Henki)”. (Jes. 48:16)
Quicumque vult
Athanasioksen uskontunnustuksenakin tunnettu muinainen kristillinen uskontunnustus ”Quicumque vult” saa nimensä sen latinankielisen tekstin ensimmäisistä sanoista. Suuri Kolminaisuuden puolustaja Athanasios Aleksandrialainen ei todennäköisimmin ole tämän hänen mukaansa nimetyn ehkä 400-luvulla kirjoitetun uskontunnustuksen takana, mutta se on kaunis esitys varhaisten kristittyjen uskosta Kolminaisuuteen ja hyödyllinen selitysteos opin ymmärtämiseksi. Se jättää myös selväksi sen, että kyseessä on mysteeri ja tarjoaa sielunruokaa mietiskelevässä rukouksessa purtavaksi. Sitä on syytä siteerata pitkästi:
”Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä katolisessa uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä…Katolinen usko on tämä: Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.
Sellainen kuin on Isä, sellainen on myös Poika ja Pyhä Henki: Isä on luomaton, Poika on luomaton ja Pyhä Henki on luomaton. Isä on ääretön, Poika on ääretön ja Pyhä Henki on ääretön. Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön…Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala. Samoin Isä on Herra, Poika on Herra ja Pyhä Henki on Herra, eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi Herra.
Niin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, samoin katolinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta tai Herrasta. Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt. Pyhä Henki on lähtöisin Isästä ja Pojasta, häntä ei ole tehty eikä luotu eikä hän ole syntynyt, vaan hän lähtee. Isä on siis yksi, ei ole kolmea Isää, Poika on yksi, ei ole kolmea Poikaa, Pyhä Henki on yksi, ei ole kolmea Pyhää Henkeä. Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu - kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus…
Saavuttaaksemme iankaikkisen pelastuksen meidän on kuitenkin myös vakaasti uskottava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on tullut ihmiseksi…Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen. Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen. Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä. Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi…Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas tuonelaan, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen. Tämä on katolinen usko.”
Explore posts in the same categories: Dogmatiikka, Kristillinen apologetiikka
Vastaa