Hyviä uutisia

Kysymys Jeesuksesta ja hänen jumaluudestaan on varmasti keskeisin, kun kristitty ja Jehovan todistaja käyvät keskustelua uskonasioista. Käsittelemme tässä kahta Johanneksen evankeliumin kohtaa (1:1 ja 20:28), joita kristityt voivat käyttää ja usein käyttävätkin Jeesuksen jumaluuden puolustamiseksi. Kohtien toteamisen lisäksi saamme tietää, miten vastapuoli saattaa yrittää vastata näihin kohtiin. Kristityn on oltava tietoinen vasta-argumenteista ja osattava vastata niihin ollakseen yhden askeleen edellä ja todistaakseen totuuden puolesta vakuuttavasti.

Joh. 1:1

Johanneksen evankeliumi alkaa kuuluisilla sanoilla: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” (Joh. 1:1) Myöhemmin samassa luvussa käy selvästi ilmi, että “Sana” viittaa Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, Jeesukseen Kristukseen (Joh. 1:4-30). Tätä Jehovan todistajat eivät kiellä, joten heidän vastauksensa kyseiseen raamantunkohtaan ei ole selittää, että “Sana” olisi jokin tai joku muu kuin Jeesus.

Jeesuksen jumaluuden kieltäjät vetoavat tämän jakeen edessä alkukielen eli kreikan kielioppiin. Kreikaksi jae kuuluu: “En arkhe en ho Logos, kai ho Logos en pros ton Theon, kai Theos en ho Logos.” Ratkaisevaa on määräisen artikkelin “ho” käyttö (vrt. engl. “the”). Artikkeli on ensin mainitun Jumalan edessä, mutta toisen edestä se puuttuu (engl. kirj. “the Word was with the God, and God was the Word”). Jehovan todistajat selittävät, että “ho Theos” (“the God”) viittaa tosi Jumalaan, kun taas artikkelin puute merkitsee jotakin muuta jumalaksi kutsuttua olentoa (vrt. engl. a god), jolla on jumalallisia ominaisuuksia kuten suuri voima ja valta tms.

Jehovan todistajien raamatunkäännös (Uuden maailman käännös, UMK) kääntääkin kyseisen jakeen seuraavasti: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli jumala.” Jehovan todistajat tuntevat tämän jakeen hyvin. He viittaavat mielellään kreikan kielioppiin ja oman käännöksensä paremmuuteen tietoisina siitä, että suurin osa ihmisistä ei tiedä asiasta mitään.

Raamattu puhuu kuitenkin aina totuuden puolesta, ja samoin tekee myös kreikan kielioppi. Jos Jehovan todistajien versio jakeesta pitäisi paikkansa, maailman parhaiden kreikantuntijoiden tekemät raamatunkäännökset olisivat varmasti jo kauan sitten kääntäneet jakeen oikein. Eksperttien käännökset kääntävät jakeen kuitenkin johdonmukaisesti “ja Sana oli Jumala”. Jehovan todistajien raamatunkäännöskomiteassa ei sitä vastoin ollut yhtään kreikan kielen asiantuntijaa, vaan ko. käännös oli lähinnä teologinen väännös jo olemassa olleista englanninkielisistä käännöksistä.

Uudessa testamentissa on 282 kohtaa, joissa Theos esiintyy ilman määräistä artikkelia. Näistä 266 kohdassa itse Uuden maailman käännös on päätynyt muotoon “Jumala”, ja vain 16 kohdassa eli 6 % tapauksista UMK on uskollinen omalle käännösperiaatteelleen (käännös muodossa jumala, jumalat tai jumalallinen). Artikkelin puuttuminen sanan Theos edestä kohdassa Joh. 1:1 ei siis todista yhtään mitään, sillä UMK:n omien käännösten perusteella Theos ilman artikkelia merkitsee reilusti useammin Jumalaa kuin jumalaa.

Johanneksen evankeliumin 1. luku on oiva esimerkki: Theos esiintyy 8 kertaa – jakeissa 1,2,6,8,12,13 ja 18, ja artikkeli on mukana vain kahdesti, jakeissa 1 ja 2. Silti UMK kääntää sanan muotoon “Jumala” kuusi kertaa ja vain kaksi kertaa muotoon “jumala”, tietysti juuri silloin, kun sana viittaa Jeesukseen. Kyse on siis puhtaasta teologisesta väännöksestä, ei uskollisesta käännöksestä.

Joh. 20:28

Jeesuksen ilmestyttyä epäilevälle Tuomaalle opetuslapsi huudahtaa: “Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:28). Kreikaksi tämä lause kuuluu “Ho Kyrios mou kai ho Theos mou” – sanan Theos edessä on siis määräinen artikkeli, joten Jehovan todistajillakaan ei ole muuta mahdollisuutta kuin myöntää, että Tuomas puhutteli tosi Jumalaa.

Seuraavassa käymme läpi neljä eri vastausyritystä tämän jakeen vahvaan todistukseen. Kehnoin näistä yrityksistä on erään muslimiapologeetan argumentti, jonka mukaan jae voidaan vaihtoehtoisesti kääntää “jumalallinen/jumalaapelkäävä/harras/hurskas Herrani”. Tämä on kerta kaikkiaan täyttä puppua, kreikan tekstissä ho Theos on selvästi substantiivi eikä lausetta voida rehellisesti kääntää mitenkään muuten kuin Herrani ja Jumalani.

Toinen yritys olisi väittää, että Tuomas ei puhunut Jeesukselle vaan Jumalalle. Tuomaksen huudahdus vastaisi siis nykyään yleistä tapaa huudahtaa “voi hyvä Jumala” tai “Herra Isä” tai “Luoja paratkoon”, kun jotain järkyttävää tai pelottavaa on tapahtunut. Tässä näkemyksessä on kaksi suurta ongelmaa. Ensinnäkin kreikan tekstissä kerrotaan heti Jeesuksen sanojen jälkeen, että Tuomas sanoi “hänelle” (ts. Jeesukselle, joka oli juuri puhunut): Herrani ja Jumalani. Tämä tärkeä sana on mukana myös UMK:ssa.

Toinen ongelma on siinä, että Tuomas olisi Jumalan nimeä käyttävällä huudahduksella syyllistynyt toisen käskyn rikkomiseen, joten Jeesuksen olisi pitänyt nuhdella häntä siitä. Päinvastoin Jeesus osoitti sanoillaan hyväksyvänsä Tuomaan sanat uskontunnustuksena Jeesuksen herruuteen ja jumaluuteen: “Sinä uskot, koska sait nähdä minut.” (Joh. 20:29)

Kolmas vastaus väittää Tuomaksen olleen väärässä – Jeesus ei ollut Jumala ja tiesi sen eikä koskaan toisin väittänyt. Tämä on mahdoton ajatus, sillä moisessa tapauksessa Tuomas olisi syyllistynyt ensimmäisen käskyn rikkomiseen, ja Jeesuksen olisi taas pitänyt nuhdella häntä. Itse asiassa Jeesus olisi itse syyllistynyt jumalanpilkkaan, jos olisi antanut Tuomaksen palvoa väärää jumalaa. Itse asiassa Herodes Agrippa sai surmansa hieman myöhemmin juuri siksi, ettei vastaavanlaisessa tilanteessa antanut kunniaa Jumalalle (Ap.t. 12:21-23).

Jehovan todistajat viittaavat myös usein Ilmestyskirjan enkeliin, joka kielsi Johannesta palvomasta häntä (Ilm. 19:10) – jos Jeesus oli vain enkeli, kuten Jehovan todistajat loppujen lopuksi uskovat, Jeesuksen olisi pitänyt tehdä samoin. Sen sijaan Jeesus hyväksyy Tuomaksen uskon ja julistaa autuaaksi ne, jotka uskovat saman, vaikka eivät ylösnoussutta Kristusta itse näekään (Joh. 20:29).

Jae on niin selvästi Jeesuksen jumaluuden puolella, että sen rehellinen lukeminen ei voi johtaa muuhun kuin Jeesuksen jumaluuden hyväksymiseen. Näin on tehnyt esimerkiksi eräs merkittävä yhdysvaltalainen Jehovan todistaja-apologeetti. Hänen ratkaisunsa on neljäs vastaus tähän jakeeseen, mutta se johtaa ironisesti juuri siihen, mitä Jehovan todistajat Jeesuksen jumaluuden kieltämisellä ovat halunneet kaikin voimin vastustaa: kahden Jumalan palvelemiseen. Tämä Jehovan todistaja sanoo olevansa valmis tunnustamaan Jeesuksen Herraksi ja Jumalaksi, mutta eri Jumalaksi kuin Isä Jumala, Jehova.

Tämä ns. sivistynyt Jehovan todistaja-ajatustapa on sitä, mitä areiolaisuuden pitäisikin olla, mutta se on kuitenkin kaukana tavallisen Jehovan todistajan näkemyksestä, niin vahvasti Vartiotorni puhuu yksijumaluuden puolesta ja Jeesuksen jumaluutta vastaan. Juuri Raamatun vahvassa monoteistisessä opissa onkin vastaus tähän progressiiviseen näkemykseen, jonka mukaan meillä on kaksi Jumalaa. Loppujen lopuksi vain kristillinen kolminaisuusoppi selittää tyydyttävästi ja johdonmukaisesti toisaalta sekä jeesuksen jumaluuden että ehdottoman monoteismin.

This entry was posted on heinäkuu 23, 2007 at 13:40 and is filed under Ei-katoliset uskot, Jumala ja Jeesus, Pseudokristilliset ryhmät. You can subscribe via RSS 2.0 feed to this post's comments. You can comment below, or link to this permanent URL from your own site.