Helluntailaisen uskon perusteet
Tällä viikolla tutkinnan kohteena ovat helluntailaisuuden perustukset ja perusteet. NetMission-sivustolla luetellaan helluntailaisen uskon pääkohdat, ja tässä esitetään niistä kriittinen analyysi.
Alussa helluntailaisuus määritellään protestanttiseksi ”viiden uskonpuhdistuksen periaatteen” nojalla. Mainitut periaatteet eivät kuitenkaan olleet reformaattorien viisi periaatetta - lähempänä olisivat sola scriptura, sola fide, sola gratia, solus Christus ja soli Deo gloria. Seuraa pieni katsaus epäselviin kohtiin.
Kohdassa 1. unohdetaan, että reformaattorit arvostivat traditiota mutta pitivät Raamattua ainoana erehtymättömänä ja sitovana ohjeena - ero on huomattava ja johtaa hyvin suuriin opillisiin ongelmiin. Kohdassa 3. ensimmäinen lause on kaikkien kristittyjen hyväksymä, koska se tulee suoraan Raamatusta. Toinen lause taas on hupaisa siinä mielessä, että suurin uskonpuhdistaja itse ei allekirjoittaisi sitä - Luther ja luterilaiset tunnustavat, että kaste välittää vanhurskauttavan armon.
Kohta 4 on aluksi jälleen täysin katolisesti tulkittavissa, mutta sitten seuraa katolisen uskon torjuminen rakentamalla olkinukke eli esittämällä katolinen oppi virheellisesti. Messu ei toista Kristuksen uhria, Maria ja pyhimykset eivät ole välimiehiä Kristuksen tavoin vaan uskovien tavoin (esirukous). Viides kohta on alun jälkeen epäselvä, seurakuntaa tai siihen kuulumista ei määritellä tyydyttävästi.
Mitä Raamattu opettaa? Kuka on tosiuskova?
Näkisin helluntailaisuudessa olevan kaksi hyvin perustavanlaatuista ongelmaa. Ensimmäinen liittyy Raamatun asemaan uskon ainoana lähteenä ja toinen seurakuntaoppiin. NetMission opettaa näistä: ”Pyhä Raamattu on Pyhän Hengen innoituksesta syntynyt Jumalan sana ja oppimme ainoa perusta… Seurakunta on Kristuksen perustama ja johtama, apostolien opetukselle rakennettu uskovien yhteisö. Kaikki uskovat kaikkialla ja kaikkina aikoina kuuluvat yhteen ja yhteiseen seurakuntaan, joka näkyvällä tavalla ilmenee paikallisseurakuntana.”
Ensimmäinen ja suurin ongelma tulee esiin jo ensimmäisessä lauseessa, joka kumoaa koko helluntailaisuuden saman tien. Onko Pyhä Raamattu helluntailaisen opin ainoa perusta? No, mihin perustuu tämä ensimmäinen helluntailaisen uskon opinkohta, että Raamattu on uskon ainoa ohje? Raamattuun vai reformaation periaatteisiin? Jokainen Raamatun tunteva valitsee jälkimmäisen, joten helluntailaisen opin perusta ei olekaan ainoastaan Raamattu, vaan lisäksi reformaation periaatteet.
Seuraava opinkohta toteaa: ”On yksi, iankaikkinen Jumala kolmessa persoonassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumala on taivaan ja maan luoja.” Mistä tämä oppi on peräisin? Konstantinopolin kirkolliskokouksesta vuodelta 381. Ei sillä, ettei oppi olisi raamatullinen, mutta Raamattu ei moista määritelmää anna - ja kuten ykseyshelluntailaiset ja unitaarit osoittavat, yksin Raamatun perusteella Raamatun voi tosissaan uskoa opettavan jotain aivan muuta Jumalasta. Siispä Raamattu, reformaatio ja varhaisen katolisen kirkon auktoriteetti.
Huomaamme siis, kuinka helluntailaisen on aivan mahdotonta antaa järjellistä perustetta sille, että juuri hänellä on tosi usko - että hän panee toivonsa siihen, mikä oikeasti on totta. Helluntailainen voi vedota vain omaan kokemukseensa (samoin tekevät mormonit ja monet muut) tai Raamatun todistukseen (samoin tekevät Jehovan todistajat, adventistit, luterilaiset, kalvinistit yms) - mutta todellisuudessa kyseessä on vain oma subjektiivinen mielipide.
Katolisella kirkolla sen sijaan on historian faktinen todistusaineisto puolellaan - Kristus nousi kuolleista ja jätti jälkeensä kirkon, joka on kasvanut ja levinnyt läpi vuosisatojen ja loistaa olemassaolollaan ja julistuksellaan edelleen todistaen Jumalan uskollisuudesta. Koska helluntailaisuus ei voi hyväksyä tätä, sen on turvauduttava aivan toisenlaiseen kirkko-oppiin, joka herättää paljon kysymyksiä.
Tyypillinen helluntailainen ajattelutapa on, ettei kirkkokunnalla ole väliä, kunhan uskoo Jeesukseen Herrana ja Vapahtajana. Tällainen ihminen pelastuu ja kuuluu tosi Kristuksen seurakuntaan ja ruumiiseen. Tämä kuitenkin herättää kysymyksen, miksi apostolit eivät sanoneet samaa gnostilaisista ja ympärileikkaajista, jotka samoin tunnustivat Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi. Miksi eriseuraisuus tai lahkolaisuus on syntiä, jos kaikki paikallisseurakunnat ovat itsenäisiä?
Jokainen ajattelee olevansa tosiuskova, koska jokainen on itsensä kanssa samaa mieltä. Kukaan ei ajattele olevansa lahkolainen tai eriseuralainen, koska jokainen on itsensä kanssa samaa mieltä. Mutta Kristus on jättänyt meille oman mielipiteensä, Pyhä Henki on ilmoittanut ja ilmoittaa jatkuvasti Jumalan tahdon, ja jokaisen on annettava suostumuksensa sille, minkä apostolit ja heidän seuraajansa ovat eteemme asettaneet.
Explore posts in the same categories: Vapaat suunnat
15.6.2008 klo 13:24
Heips jälleen -täällähän on mielenkiintoista kirjoiotusta:)
”Tyypillinen helluntailainen ajattelutapa on, ettei kirkkokunnalla ole väliä, kunhan uskoo Jeesukseen Herrana ja Vapahtajana. Tällainen ihminen pelastuu ja kuuluu tosi Kristuksen seurakuntaan ja ruumiiseen. Tämä kuitenkin herättää kysymyksen, miksi apostolit eivät sanoneet samaa gnostilaisista ja ympärileikkaajista, jotka samoin tunnustivat Jeesuksen Herraksi ja Vapahtajaksi. Miksi eriseuraisuus tai lahkolaisuus on syntiä, jos kaikki paikallisseurakunnat ovat itsenäisiä?”
Jossain tv kanavalta tuli dokumettia saksassa olleesta protestantien 3tai 4 herätyskristillisen suuntauksen yhdistymisestä -johon ilmeiseti Jumala lähetti yhden pappimiehen , sinne sovittelemaan näiden erilaisten herätysuuntausten yhteiseloa tuolla alueella ja mielenkiintoisinta oli heidän vainoojansa -se oli Katolien Kirkko. Nyt kysynkin miksi Jumalan valisema kirkko vainoaa -toisin uskovia? Mihin se perustuu?
Vallanhaluun? Jumalan antamaan dogmiin vai Rakkauteen? minusta se perustuu tuohon ensimmäiseen -Valtaan se haluaa säilyttää autonomisuuden hinnalla millä hyvänsä ja siihen se on valmis myös tappamalla toisin uskovia -silloin ei voida puha kokonaisuudessa Jumalan kirkosta -vaan siellä on osa jotkam tulevat pelastumaan Jeesukseen uskovina.
Mielenkiintoisinta on seurat jo evankelisessa suunnassa -Usa:ssa ja euroopassa -oppia nimeltä ”seurakunta on maailman toivo” tietysti tämän jälkeen puhutaan siitä , että seurakunta julistaa evankeliumia :) Mutta ajatuksena että seurakunta ja siinä kokoontuvat uskovat voisivat olla maailman toivo -kuulostaa oudolta - nimittäin Jeesus Kristus on maailman toivo ja tähän se ei tarvitse Kirkkorakennusta -Jumala ei ole sitonut itseään yhteenkään Kirkkoon=rakennus vaan Hän on sitonut itsensä uskon ja Pyhän Hengen kautta kaikkiin uskoviin ihmisiin ja heitä on paljon:) Suurimpana ongelmna seurakunnissa ja uusissa kirkkokunnissa on se , että heidän alkujuuri on jo niin mätä , että seurakunta /uusi kirkkokunta alkaa elämään uutta elämää ”Uutune Katolisena” Kirkkona ja alkaa kauniisti vainoamaan omiaan:) Juuri siksi on suuria ongelmia -Kirkkokunnissa sillä alkujuuri on jo mätä niin mitä mätä juuri voi tuottaa -mätiä hedelmiä - siis sillä ajatuksella, että Kontantinus aloitti hienon poliittisenKirkon rakentamisen ja nyt on vain ajan kysymys milloin Suuri ja yksi Krikko rakentuu perustusten päälle, jotka ovat jo näkyvissä -Yksi iso uskonto ja valtio :)
P.s toivon , että kestät paasaukseni :) Mutta edelleenkään en ole vakuuttunut siitä Että Katoline Kirkko olisi se ainoa ja oikea ja oikeastaan mikään Suurista Kirkkokunnista vaan ne ovat ne jotka Herra tietää ja ne jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen ja seuraavat Hänen ääntään -ja nojautuvat Raamatun opetuksiin ja sinulle sokerina pohjalle pysyvät Apostolisessa opetuksessa , leivän murtamisessa ,yhteydessä ap.t mukaan -sillä erolla ettei ole ylintä Hengellistä autktoriteettia yli Jeesuksen eikä sijaispaimenta :)
Radissa on hyvä kirjoitus - pappeudesta ja tasa-arvosta ja itselleni tuli ongelma -koskein tätä Junia nimisen henkilön Apostolisuutta -onko sinulle mitän tietoa asiasta? Mitä mieltä olet itse Ev.lut naispappeuden ongelmista ja oikeutuksista -laintulkinnalliseti ja perustuslain näkökulmasta.
Terv. Tommi
24.6.2008 klo 20:39
Pari kommenttia muuten ihan ansiokkaaseen kritiikkiin:
Vuoden 381 kirkolliskokouksen opilliset lauselmat lienevät myös katolisen kirkon mielestä raamatun kaanonin kanssa yhdenmukaisia, helluntailainen vastaa siis niiden lähteen olevan kanonisissa apostolisissa kirjoituksissa (raamattu) eikä vasta ne tunnustukseksi koonneessa kirkolliskokouksessa. Opettaako kirkkonne tosiaan että esim. kolminaisuusoppi ei löydy raamatusta vaan kirkon perimätiedosta?
Gnostilaiset ja ympärileikkaajat eivät edustaneet apostolista versiota kristinuskosta. Tämä oppi on luettavissa apostolisissa kirjoituksista, eli raamatusta - joka oli olemassa kirjallisessa muodossa jo ennen sen kanonisointia.
Katolisen kirkon taakkana on minun näkökulmastani sen päätös pitää kiinni kaikesta mitä ”on tullut päätettyä ja tehtyä” apostolisen ajan jälkeen. Paavius ja kiirastuli lienevät vaikeimmin perusteltavissa. Vankka paatos erehtymättömyydestä ja apostolien seuraajien ”katkeamattomasta ketjusta” tuntuu myös absurdilta vaikkapa renessanssipaaveista tai useista eri paaveja tunnustaneista ryhmittymistä lukiessa. Tiedän ettet ole samaa mieltä, mutta historian valossa ei ole lainkaan selvää että juuri läntinen kirkko olisi se ”historiallisesti oikea”.
Opillisesti olen (edelleen helluntailaisena seurakuntani puolesta) hyvin lähellä sitä minkä ymmärrän katolisen kirkon opiksi, omantuntoni vuoksi en kuitenkaan voi sitoutua siihen että Kristuksen seurakunta ja kirkko olisi erehtyvien ihmisten monopoli eikä Jumalan näkymätön valtakunta kaikkien omiensa kesken. Minut siis erottaa katolisen kirkon historian taakka, jota kannetaan mukana kun se olisi ehkäpä pitänyt jättää ristin juureen.
Yhteyden toivossa eläen.
6.7.2008 klo 20:46
Kiitos John hienosta kommentista.
Olemme samaa mieltä siitä että kirkolliskokouksen opetus löytyy Raamatusta ja perustuu siihen (lisäisin, että se perustuu myös traditioon). Mutta kysymys kuuluu: kun myöhemmät kirkolliskokoukset sitten määrittelivät muita asioita kuten paaviuden tai kiirastulen myös väittäen, että ne ovat Raamatussa, mikset hyväksy niitä? Jos mielestäni paavius ja kiirastuli (ainakin siemenmuodossaan) löytyvät mielestäni Raamatusta, ja kirkon mielestä, eikö helluntailaisuus silloin asetu samaan asemaan gnostilaisuuden ja ympärileikkaajien kanssa, kun ne kieltävät apostolisen version kristinuskosta? Miten renessanssipaavit tai lännen skisma liittyvät apostoliseen suksessioon? Katolisuudessa emme tietenkään sitoudu siihen että kirkko on erehtyvien ihmisten monopoli vaan siihen että se on jumalallinen monarkia, hänen näkyvä ja näkymätön valtakuntansa, apostolien perustuskiville rakennettu. Minut pitää kirkossa nimenomaan historia, ei sen taakka vaan sen vahvat pylväät, jotka ovat kannatelleet ristiä meidän päiviimme saakka ja pitäneet sen korkealla kaikkien nähtävillä. Ut unum simus! Quanta est nobis via?
8.7.2008 klo 21:37
Yhteistä jalansijaa siis löytyy, se ilahduttaa minua aina.
Ehkä keskeisin ongelmakohta liittyy tradition auktoriteettiin opin määrittämisessä. Tässä oma näkemykseni (joka uskoakseni on protestanttien laajalti jakama):
1. ”Apostolinen versio” kristinuskosta tarkoittaa apostolien (tarkoitan tässä yhteydessä sitä ”tavallista määritelmää” eli niitä opetuslapsia jotka kohtasivat ylösnousseen Kristuksen, Paavali mukaanluettuna) käsitystä Kristuksesta, evankeliumista ja seurakunnasta. He ovat ”kaiken tämän todistajat”.
2. Apostolinen versio kristinuskosta siirtyi Jumalan johdatuksesta kirjalliseen muotoon kanonisoidussa raamatussa. Evankeliumi on yksi ja muuttumaton, ei ole mitään ”uutta tietoa” (vrt. mormoonit, jehovan todistajat). Jumalan Sana oli lihaksi tullut Kristus maan päällä, tämän todistajat olivat apostoleita ja heidän kauttaan sana siirtyi raamatuksi.
3. Kaiken kristillisen opin tulee siis olla yhtenevä apostolisen kristinuskon kanssa, joka on meidän saatavillamme raamattuna.
Tästä seuraa, että apostolinen suksessio on raamatun valossa (eli sen ”apostolisen version”) sidottu nähdäkseni evankeliumiin ja sen sisältöön, ei yksittäisiin historiallisiin ihmisiin. Kristuksen katoamaton kirkko ja Jumalan näkyvä ja näkymätön valtakunta maan päällä on evankeliumin uskovissa ihmisissä - kristityissä.
Kirkolliskokousten päätelmät, tunnustukset ja julistukset ovat siis apostolisia ainoastaan niin kauan kun ne noudattava apostolista versiota kristinuskosta. Kirkolliskokousta suurempiakin auktoriteetteja (Gal.1:8) on julistettu kirotuiksi, mikäli ne julistavat toista evankeliumia kuin raamattu. Tämän vuoksi paavius, kiirastuli tai vaikkapa tulevaisuudessa Marian suurempi asema pelastuksessa ei voi olla osa apostolista kristinuskoa, joka on muuttumaton. Huomatan vielä että esim. kiirastuli on mielestäni ajatuksena ihan kelvollinen, se ei sodi apostolista ilmoitusta vastaan vaikka ei olekaan sieltä löydettävissä normaalin hermeneutiikan keinoin. Vastauksena kysymykseesi; jos paavius, kiirastuli tai aneet löytyvät raamatusta samoin kuin kolminaisuus tai ruumiin ylösnousemus niin ne on luonnollisesti hyväksyttävä. Jumalan luoman järjen avulla en näitä oppeja kuitenkaan kykene raamatusta löytämään, epäilen etten pystyisi vaikka väkisin yrittäisinkin. Näiden oppien suurempana pohjana on traditio kuin raamattu, sillä ne kai selittyvät? Minun on hankala nähdä edes niitä mainitsemiasi ”siemeniä”.
Historia puhuu karua kieltä siitä mikä on ollut roomalaiskatolisen kirkon tradition hedelmä tiettyinä synkkinä aikoina - on vaikea ymmärtää miten nämä hedelmät olisivat apostolisen ilmoituksen kanssa yhdenmukaisia. On myös paljon hyvää - ehkä kumulatiivisesti enemmän kuin kellään muulla pitkän historian aikana, mutta myös paljon paljon pahaa. Historian julmiin yksityiskohtiin meneminen on vastenmielistä, mutta minua todella kiinnostaisi miten itse näet sen että Kristuksen erehtymätön kirkko on teurastanut harhaoppisia ja käännyttänyt ihmisiä väkivalloin, miten te selitätte tämän itsellenne, vastaako se tosiaan käsitystäsi apostolisen kristinuskon hedelmistä? Voiko kirkko siis erehtyä ja onko se historian aikana erehtynyt? Oliko esimerkiksi kataarien verinen hävittäminen oikein ja jumalallista tai pakanoiden käännyttäminen kuoleman ollessa ainoa toinen vaihtoehto?
Toivon että et koe edellistä turhan provokatiivisena. Katolinen kirkko on erittäin kiinnostava - toki kaikki kristityt kaipaavat yhteyttä ja myös traditiota! Teillä on pitkä historia - sitä ei käy kenenkään kieltäminen, tradition hedelmät eivät vain puhu samaa kieltä kuin raamatun sanan hedelmät.
Kiitos mielenkiintoisesta sivustosta, Suomi on niin periprotestanttinen maa että on hienoa lukea omalla kotikielellä katolisuudesta. Toivottavasti vaivaudut vastaamaan tähänkin kommenttiini, ehkä katolinen traditio on pohtinut näitä minunkin ongelmiani vuosisatojen saatossa ;-)
9.7.2008 klo 01:22
”hänen näkyvä ja näkymätön valtakuntansa,” ja muualla uskoon tulleet eivät kuulu tähän valtakuntaan? - jopa jo Ristillä kuollut ryöväri kuuluin tuohon ”universaaliin” kirkkoon vaikka ei kastettu -eikä oikeastaan voida laitta minkään tunnustuksellisen kirkon jäseneksi - vai voidaanko?
”Minut pitää kirkossa nimenomaan historia” olisin toivonut Usko , Pyhä Henki tai jotain mutta historia -itselleni on tullut selväksi se että korkeakirkollisuus on tullut tiensä päähän ja nyt kovin ihmistöin pyritää säilyttämään natisevia rakenteita. :) Mikä On siis Kirkko ? onko ne uskovat koolla kotona vai uskovat kirkossa:)
14.7.2008 klo 18:18
Tommille:
1) ehkä jotkut heistä kuuluvat
2) hän kuului vanhaan liittoon
3) puhuin inhimillisestä näkökulmasta, yliluonnollisesta vastauksesi ovat parempia:)
14.7.2008 klo 18:24
Johnille:
1-3 - ok, mutta mitä kun tulkinnat eroavat tuon uskon sisällöstä, kenellä auktoriteetti, ellei apostolien seuraajilla?
Kuinka paljon olet lukenut katolisia raamatullisia esityksiä paaviudesta, Mariasta ja kiirastulesta?
Lisäisin, että mitä tahansa uskot kasteesta, voin sanoa, että se perustuu enemmän traditioon kuin Raamattuun, koska Raamattu ei esim. käsittele suoraan lapsikastetta - joko hyväksyt Hippolytuksen ja Origeneen ym. tradition tai sitten anabaptistisen tradition…
Oletko lukenut tämän sivuston artikkelin Kirkon skandaalit? Kirkko voi erehtyä = kirkon lapset, jopa korkeassa virassa olevat, voivat tehdä pahoja syntejä. Kirkko ei voi erehtyä = Kirkko ei voi julistaa virallisesti valheellista oppia kristittyjä sitovaksi uskoksi.
Kiitos itsellesi. Kyllä se on hienoa huomata kerta toisensa jälkeen että itseä vaivaavat asiat on käsitelty muualla jo moneen kertaan. Täytyy vain olla kärsivällinen ja etsiä…
15.7.2008 klo 20:59
Tulkintojen eroavaisuuksista: Minulla ei ole tarjota yhtä yhteisöä jolla voisin väittää olevan tulkinnallisen auktoriteetin ja ”viimeisen sanan” raamatun sanan suhteen. Roomalaiskatolisen kirkon historiallinen jatkumo on vakuuttava, mutta tradition opetuksen ja raamatun opetuksen yhteensaattaminen on kyllä varsinainen urakka. UT:n maininnat Mariasta on saatava riittämään todella pitkälle jotta Mariologian lopputulemat löytyisivät myös apostolien kirjallisesta perinnöstä. Kirkon traditio siis minun nähdäkseni jatkaa siitä mihin kirjoitukset jäävät, mutta siitä jatkaako se oikein vai väärin ei voida esittää kuin arveluja (koska kirjoituksilla tätä on hyvin vaikeaa jollei mahdotonta varmistaa). Jos oikein niin hyvä, mutta eikö apostolinen ilmoitus riitä, miksi Mariologiaa tulee jatkaa kun evankeliumi on jo täydellinen? Jos katolisen kirkon traditio olisi vain ylläpitävää työtä, jos jokainen voisi omin silmin lukea saman opin raamatusta ja ymmärtää että kirkon traditio on yhdenmukainen ja yhtä suuri kuin apostolien jättämät kirjoitukset niin asia olisi tietenkin täysin eri.
Mariasta, kiirastulesta ja paaviudesta olen lukenut sivumäärällisesti hyvin vähän mitään kovin varteenotettavaa - tämän blogin kirjoitukset lienevät laadukkainta suomenkielistä argumentaatiota niiden puolesta mihin olen törmännyt. Otan mielelläni vastaan kirjavinkkejä, englanti onnistuu, saksakin jos kyseessä on tarpeeksi hyvä kirja.
Kasteesta: itse pidän lapsikastetta mahdollisena ja loogisena raamatun valossa. Anabaptismin ”ongelma” liittyy suuresti lapsikasteen väärinkäyttöön ja valtionkirkkoihin. Kastetaan muttei opeteta, minkä seurauksena saadaan paljon kastettuja pakanoita. Teologisesti en osaa sanoa kasteen sisällöstä kauhean paljon varmaa, se on osa pelastusta sekä evankeliumia ja kuuluu jokaiselle kristitylle. Tämän asian kanssa kipuilen erityisen paljon sen tähden että olen tuoreehko isä ja haluaisin että lapseni kastettaisiin. Mutta minkä kirkon yhteyteen? Kotiseurakunnassani ei kasteta lapsia, luterilaiseen kirkkoon kastaminen olisi surkuhupaisaa ja katolinen kirkko ei - ainakaan vielä - vakuuta täysin. Tyydyn osaltani siihen etten ymmärrä sakramentteja täysin, tiedän että ehtoollisessa on läsnä Kristus, mutta millä tavalla?
Kirkon skandaalit -artikkeli oli oikein hyvä. Se selvensi paljolti sitä väärää käsitystä mikä minullakin oli ollut, että kirkon mukaan paavit eivät voi erehtyä toimissaan.
18.7.2008 klo 09:48
1) Ketkä?
2)Miten se voi olla mahdollista?
3) Koska Katolisen Kirkon historia ei ole kaunis
ja Huomaatko tuossa edellisessä kommentissa 1-3 täysin sivuutat kysymyksen jonka John esittää? eli Miten voidaan oikeuttaa , että Katolinen kirkko on -apostoline jos jo Raamattu puhuu muutamia kivenkovia dogmeja vastaan? eli toimii kuten Paavali varoittaa
väärän evankeliumin julistuksesta?
30.7.2008 klo 14:44
”Lisäisin, että mitä tahansa uskot kasteesta, voin sanoa, että se perustuu enemmän traditioon kuin Raamattuun, koska Raamattu ei esim. käsittele suoraan lapsikastetta - joko hyväksyt Hippolytuksen ja Origeneen ym. tradition tai sitten anabaptistisen tradition…”
Eli Hyvä John miten ihmeessä voit olla vakuuttunut siitä , että ”traditio” on parempi selvittämään kasteasian kuin Raamattu - minusta olisi syytä kysyä asiaan seurakunnastasi ? kuin täältä? mutta selvennykseksi -Raamatussa ei kasteta yhtäkään vauvaa ! eikö se jo kerro aika paljon? siis Ut:n puolella.
30.7.2008 klo 14:48
2) hän kuului vanhaan liittoon
Hän kuuli Jeesukselta -Tänä päivänä olet kanssani paratiisissa ja ennen sitä ryöväri oli -rukoillut/pyytänyt että Jeesus muistasi häntä kun hän tulee ”valtakuntaansa”
niin miten ihmeessä ssat tämä tapahtuman ympätty -vanhaan liittoon? -eikö sitten Jeesus olluutkaan voimallien pelastamaan tuota ryöväri sanojen sa mukaan ? eli olis mukavaa kuulla selityksesi täälle oudolle ”tulkinalle” ?
15.8.2008 klo 16:18
Uusi liitto on tunnetusti läsnä vasta ehtoollisessa, jota opetuslapset eivät viettäneet kuin vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. (”Tämä on UUSI LIITTO minun veressäni.”)
27.8.2008 klo 23:14
”Uusi liitto on tunnetusti läsnä vasta ehtoollisessa, jota opetuslapset eivät viettäneet kuin vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. (”Tämä on UUSI LIITTO minun veressäni.”)” No pelastuiko ryöväri vai ei? Entäpä Jeesuksen kanssa vietetty ensimmäinen ehtoollinen? :) Mutta sillä erotuksella että symällä leipää ja viiniä ei saa syntejä anteksi vaan uskomalla että Jeesus on kuollut puolestani ja sovittanut syntini vaikkakin uskova on ”syntinen ” mutta syntiä ei lueta hänelle viaksi juuri Jeesuksen lahja vanhurskauden tähden.
3.10.2008 klo 09:24
Tutkin mielenkiinnosta luterilaisuutta ja katolisuutta. Netissä osuin mielenkiintoisille sivuille : http://koti.phnet.fi/petripaavola/Luterilainen_kirkko
”Raamattu puhuu yhdestä ainoasta uhrista, jonka Kristus antoi Golgatalla, siinä vain on pelastus ja syntien anteeksisaaminen. Paavali opettaa, että uskomalla Jeesukseen saa synnit anteeksi. Luterilainen kirkko siirtää Jeesuksen ristinkuoleman kirkon ehtoollisen sakramenttiin siten, että ehtoollisen sakramentin välityksellä ristillä uhrattu Kristus lahjoittaa itsensä meille! Tällaista oppia ei opeta Raamattu ja tällainen oppi on toista evankeliumia, joka kadottaa jokaisen siihen uskovan. Luterilaisen kirkon oppi tuo pelastuksen välittäjäksi ehtoollisen sakramentin, jonka suorittamisen jälkeen vasta Golgatan ristinkuolema on voimassa. Kirkko uskoo sakramenttiin ja sakramentti on kirkon pelastuksen välittäjänä. Tällainen oppi ei paljon eroa katolisen kirkon opista, jossa joka kerta messu-uhrissa uhrataan Kristus uudelleen verettömällä tavalla. Messu-uhri on katolisen katekismuksen mukaan voimakkain sovitusuhri. Molemmissa opeissa kirkon ehtoollis-sakramentti toimii pelastuksen ja syntien anteeksisaamisen ehtona ja edellytyksenä. Nämä lapsi- ja ehtoollis- sakramenttiopit ovat toista evankeliumia, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun opetuksen kanssa. Jumalan Sanan opetus lepää Golgatan ristinkuolemassa, syntien anteeksisaamisen paikkana. Ristinkuolema ei tuo ihmiselle automaattisesti syntien anteeksisaamista. Ensin julistettiin ristinsanomaa ja ne, jotka tekivät parannuksen ja ottivat Sanan vastaan ja uskoivat Jeesukseen niille on risti syntien anteeksisaamisen paikka. Niille jotka eivät tee parannusta eivätkä usko Jeesukseen, niille risti julistaa kuolemaa ja kadotustuomiota. Syntejä ei saada syömällä eikä juomalla anteeksi, vaan Raamatun opettamalla selvällä tavalla. Ehtoollinen onkin luterilaisuudessa toinen pelastustie.
Ehtoollinen on muistoateria eikä syntien anteeksiantamuksen sakramentti. Ehtoollinen on muistoateria Jeesuksen ristin kuolemasta ja Hänen ylösnousemuksestaan, jonka kautta annetaan syntien anteeksiantamus niille, jotka parannuksen teon jälkeen ottavat uskossa vastaan Herran Jeesuksen. Leipä ja viini kuvaavat Golgatalla tapahtunutta lunastustyötä, jossa on syntien anteeksiantamus. Kun Israelin kansa oli Egyptin orjuudessa, niin Jumala päätti vapauttaa kansansa tästä orjuudesta. Ennen tuota vapautumista asetettiin pääsiäinen, jonka tehtävä oli muistuttaa Israelin kansaa, siitä kun Jumala vapautti kansansa egyptiläisten orjuudesta. Pääsiäiseen kuului myös pääsiäisateria, jossa syötiin teurastettu karitsa, joka oli esikuvaa Jeesuksen Golgatan uhrista, jossa sovitettiin koko ihmiskunnan synnit. Johannes kastaja tiesi tämän, sillä kun hän näki Jeesuksen hän sanoi Pyhässä Hengessä: ” Katso, Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.”
”Raamattu kuitenkin opettaa että on vain yksi kaste, joka tarkoittaa, että se tehdään vain kerran ja aina samoilla perusteilla eli uskoon tulon jälkeen. Luterilaisella kirkolla on kaksi erilaista kastetta toinen uskoontulleille sekä toinen pienelle sylivauvalle, joka kastetaan toisen ihmisen uskoon tulon perusteella tai siksi jos hänen vanhempansa kuuluvat luterilaiseen kirkkoon olivat sitten vanhemmat uskossa tai eivät. Ja Suomessa ainakin selkeästi yli 90% kirkon jäsenistä ovat julkijumalattomia. Lut.kirkon sylivauva ”kasteelle” ei löydy yhtään perustetta Uuden Testamentin kirjoituksista.”
Kun ihminen tulee Jumalan johdattamana Jeesuksen luo, kuulee evankeliumin ja tekee parannuksen saaden armosta voiman uskoa Jeesukseen, niin silloin Pyhä Henki alkaa todella johdattaa uskovaa. Jumalalta saa pyyttää ymmärrystä, kun sitä puuttuu. Miksi spekuloida asioista ihmisjärjellä ja traditioilla? Jokaisen tulisi kunnioittaa sydämestään Jumalaa, ei pelkästään suullaan! Me spekuloimme elävän Jumalan edessä. Jumala vihaa sitä ylpeyttä, jota on minunkin sydämessä tätä kirjoittaessani.
Siunausta!
3.10.2008 klo 22:26
Hei ja kiitos kommentista.
Paavolan ongelma on siinä, että hän tulkitsee kristinuskoa aivan toisin kuin alkuperäiset kristityt. Mitä kasteeseen tulee, kirkoillahan juuri on yksi kaste: vesikaste, joka toimitetaan kerran. Paavola sen sijaan kastaa kastettuja uudestaan toisella kasteella, toisenlaisella kasteella (väärä kaava) sekä opettanee vielä helluntailaista ajatusta Pyhän Hengen toisesta kasteesta vesikasteen lisäksi. Olen myös juuri kirjoittanut postauksen lapsikasteen perusteista UT:ssa ja listannut niistä useita. Artikkeli ehtoollisesta vastaa myös em. virheisiin. Protestantilla on vaikeat paikat, jos Jumala edelleen vihaa jotain kristityn sydämessä. Silloin Paavali lienee ollut väärässä puhuessaan vanhan katoamisesta uuden luomuksen tieltä (2. Kor. 5:17).
28.8.2009 klo 04:35
yksi kaste :) juu uskovien kaste muuta ei ole Raamatussa -Konstantinuksen kehittämää vauvakastetta en pidä kasteena ollenkaan. jokianen uskonn tullut vauvana kastetun tulisi kysyä rukoillen Jumalalta -tahdotko että menen uskovein kasteelle? ja veikkaan että Iskä vastaa ihan Raamatun mukaan -harvemmin se on perustellu kirkkohistorian tai tradion kanssa Tahtoaan - vai onko?
”Paavola sen sijaan kastaa kastettuja uudestaan toisella kasteella, toisenlaisella kasteella (väärä kaava”
mutta et näköjään ymmärrä että kyseessä on helluntailainen? heille vauvana annnettu kaste ei ole Raamatussa esiintyvä kaste ja se ei pelasta. (ja tässä käsityksessä olen itekin)
väärä kaava? :) onko papin asikin väärä?
jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova voi kastaa toisen uskovan -mitään virkapappiia ei tarvita paikalle.
1. jos henkilö tunnistaa uskonsa
2.kastetaan upottanalla veteen ja sanotaan - minä kastan sinut Isän Pijan ja Pyhän Hengen nimeen (yleensä voi olla että oman pyyntösi mukaan) ja toki nimi laustaan -siinä se jos on porukkaa enemmän koolla voidaan kasteen jälkeen rukoilla että Pyhä Henki täyttäisi ja antaisi armolahjoja ( tosin ei ole mitään 100% kaavaa että Pyhä Henki tulee heti , kun ei edes Raamatussa ole sellasta)
ja Pyhä Henki Jumalan komantena persoonana varmasti tullee oikeella ajalla.
ja eikö jo Apostolit kokeneent sen mitä Jeesus heille lupasi? ja Pyhä Henki tuli ja täytti KAIKKI asunnossa olleet naiset , miehet ja he olivat tuota tapahtumaa ennen USKOSSA Jeesukseen Kristukseen! :) eli aivan selvää todistusaineistoa Raamatussa ja itse Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen lupaus Pyhästä Hengestä - et mitenkään voi kiistää tätä.
ja miten oikeastaan tulisi viettää ehtollinen -emme , ettekä tekää vietä sitä oikein - onko kenenkään uskovien ehtollinen sellainen kun sen on Raamatussa.
yhteysateria -josta erotettiin ehtollinen.
Joillakin kodeissa kokoontuvilla seurakunnilla voi olla tämän suuntainen. :)
M
23.10.2010 klo 22:35
Lue kastetta koskevat kirjoitukset sivultani, esim. Onko lapsikaste raamatullinen? Sivut löytyvät Googlesta nimelläni.
16.10.2013 klo 13:58
Jeesus on Ilmestyskirjan peto, Juudan jalopeura, jonka kuolinhaava parani, ja joka hallitsee kaikkia kansoja ja kieliä (Ilm 13). Missäs muualla uskovia on yhtä paljon vainottu kuin kirkoissa (2. Tim 3)?
9.4.2015 klo 21:06
Päivitys 2015: artikkelin linkki ei enää toimi. Nykyään Netmission esittää helluntailaisen uskon pääkohdat seuraavassa: http://www.netmission.fi/mihin-uskomme